Kuvaus: Tuhma Tittelintuure (Casper Van Dien) on saanut jostakin (lue:Googlesta) saanut selville, että fantasiamaailmansa rinnalla oleskelee toinen ulottuvuus, jossa taikuus on täysin tuntematon käsite, ja jonka alistaminen valtansa alla tulisi olemaan yhtä helppoa kuin heinänteko. Sinne olisi siis päästävä heti, eikä viidestoistapäivä, vaan esteitä on tiellä kohtalon tässäkin tapauksessa. Ainoa käypä portaali tähän rinnakkaismaailmaan sattuu nimittäin Tuuren harmiksi löytymään kuningattarena häärivän Lumikin (Lauren Parkinson) linnasta. Ja kun sanon portaali, tarkoitan sillä tietysti Lumikkia edeltäneen ilkeän kuningattaren taikapeiliä, jolta hirmuhallitsija tivasti alati ken on maassa kaunein, barbista sen kummemmin piittaamaatta
Tittelintuure pälähtää Lumikin luo yllättäen ja pyytämättä, kiristäen tältä lupaa käyttää peiliä ulottuvuuksien väliseen matkailuun. Kinastelun tuoksinassa kumpainenkin, niin Tuure kuin Lumikkikin päätyvät peilistä läpi, päätyen minnekkäs muuallekkaan kuin tämän päivän Los Angelesiin. Sinne päätyvät myös peilin äärelle liian myöhään saapuneet Ruusunen (Marah Fairclough), Tuhkimo (Milynn Sarley), Tähkäpää (Rileah Vanderbilt), että myöskin isoa pahaa sutta pelkäämätön Punahilkka (Elizabeth Peterson), tehtävänään etsiä käsiinsä ystävänsä Lumikki, ja pistääkseen sitten sen kuuluisan lopullisen stopin Tittelintuuren megalomaaniset mittasuhteet saavuttaneelle maailmanvalloituspuuhastelulle...
Tuomio: Siitä on jo tovi, jos kohta toinenkin ehtinyt kulumaan, kun viimeksi halpisleffayhtiö The Asylumin tuotoksia olen katsastellut, saati sitten blogistaniassa arvioinut. Enimmäkseen kaiketi siksi, että jossakin vaiheessa iski iso kyllästyminen mainitun firman tuotoksiin, ja toiseksi halu ottaa arvioinnin kohteeksi jotakin muutakin, jotakin ei välttämättä parempaa, mutta kuitenkin. Päivänä eräänä divarissa poiketessani Avengers Grimm ponnahti hyllystä silmieni eteen sen verran voimallisesti, että pakkohan se oli matkaan sielä ottaa, ja arvostelun kohteeksi ottaa. Joten tässä tämä nyt tulee, koittakaa kestää.
Avengers Grimm. Voisi luulla, että tämä leffa olisi jonkinsortin vastine Marvelin jatkuvajuoniselle The Avengers saagalle, mutta näin ei kuitenkaan ole. Supersankarien sijasta tässä pätkässä nimittäin seikkailevat Grimmin saduista tutuksi tulleet hahmot, vaikkakin omanlaisensa Rautamies tästäkin pätkästä löytyy lihaskimppu Lou Ferrignon esittämän Rauta-Hannun hahmossa.
Ideahan tässä on lähtökohtaisesti hyvä, mutta jälleen kerran toteutus ontuu kuin rampa ankka lumihangessa. The Asylum yrittää kyllä epätoivoisesti rakennella budjettinsa rajoissa eeppistä seikkailutuokiota, mutta rehellisyyden nimissä rahkeet eivät tälläkään kertaa sellaisen tuottamiseen riitä alkuunkaan. Tietokoneella tehdyt efektit ovat edelleenkin karmaisevan kehnosti toteutettuja, rooleihin valitut näyttelijät parasta ö-luokkaa, ja eeppiseksi tarkoitetut toimintakohtaukset latistuvat pannukakun litteäksi rahanpuutteen vuoksi. Erityistä huvittuneisuutta meikässä aiheutti se, että Tittelintuuren kerrotaan valjastaneen Los Angelesin poliisiivoimat pahantekonsa välikappaleeksi. Varmasti näin, mutta kun ne poliisivoimat koostuvat tässä leffassa tasan kahdesta lainvartijasta, niin kyllä siinä uskottavuus on aikalailla koetuksella moista touhuilua seuratessa.
Casper Van Dien esittää tämän leffan pahista, koittaen parhaan kykynsä mukaan vetää roolinsa niin överiksi kuin suinkin, epäonnistuen siinä surkeasti. Kaverin näyttelijän taidot ovat tasoltaan sen verran heikohkot, ettei ympäristön syöminen luonnistu häneltä millään muotoa siihen vaadittavalla tasolla. Joku Vincent Price olisi ollut kotonaan tämän tyyppistä hahmoa esittäessään, Casper puolestaan ei. Elokuvan naiset ovat ulkonäkönsä puolesta varsin näyttävän näköisiä tapauksia, ja siviilielämässä varmasti mukavia ihmisiä. Näyttelemisen sijasta olisi ehkä syytä kuitenkin harkita jotakin muuta ammattia, sillä siihen hommaan heistä ei valitettavasti ole alkuunkaan. Hieman yllättäen tämän pätkän parhaasta suorituksesta vastaakin Lou Ferrigno, joten sekin kertoo jo aika paljon millaisesta tuotoksesta tässä on kyse. Idealtaan toteuttamiskelpoisesta, mutta toteutukseltaan täysin väärän yhtiön käsissä olevalta tekeleestä, josta irtoaa hupia vain ja ainoastaan mitä vähimmissä määrin.
