Of Unknown Origin (1983)

Kuvaus: Bart Hughesilla (Peter Weller) pyyhkii elämässään enemmän kuin hyvin. Hänellä on rinnallaan kuvaakin kauniimpi vaimo Meg (Shannon Tweed), jälkikasvua yhden kiltin pojanklopin verran, hyvä palkkainen työ new yorkilaisen sijoitusfirman johtoportaassa, ja isohko kartanoa ulkonäöltään muistuttavan talo, jonka mies itse on remontoinut siihen kuntoon, missä se nyt on. Siis kaikkea sitä hyvää, mitä itsekin elämäänsä haluaisi.

Päivänä eräänä Megin isäpappa soittelee Vermontin lumisilta hangilta, pyytäen tytärtään ja tyttärenpoikaansa lomailemaan luokseen. Bart tahtoisi niin kovin hänkin lähteä heidän matkaansa, mutta firmassa hänelle kaavailtu ylennys pakottaa jäämään New Yorkiin töitä niska limassa paiskimaan. Iltana eräänä töistä kotiin palattuaan Bart löytää keittönsä lattian vesivahingon vallassa. Käy ilmi, että astianpesukoneen letku on jotenkin kummassa päässyt vahingoittumaan, ja siinä oleva reikä on saanut veden virtaamaan valtoimenaan. Paikalle hälyttämänsä huoltomies on enemmälti sitä mieltä, että talossa saattaisi hyvinkin olla hiiriä tai vaikkapa ihka oikea rotta. Bart saakin huoltomieheltä kehotuksen viritellä erinäisi ansoja ympäri huoneistoa, josko sillä kurin tuhoa aiheuttava jyrsijä jäisi kiikkiin kiipeliin. Otus osoittautuu kuitenkin metsästäjäänsä ovellammaksi, pistän Bartin virittelemät trapit yksi toisensa jälkeen tuhannen palasiksi. Bart onkin näin pakotettu ottamaan järeämmät aseet käyttöönsä, mikäli mielii päästä mielenrauhaansa alati riivaamasta rotan retkusta kertaheitolla eroon. Taistelu Hughesin perheen kämpän hallinasta on valmis alkamaan...

Tuomio: Tämä Tuntematon vaara kuuluu jälleen kerran sarjaan leffoja, jotka olen nähnyt joskus ikuisuus sitten, ja sen jälkeen en sitten niin kertakaan. Etsinyt sitä itselleni useamman kuin kerran divareista ja kirppareilta, vaan onni ei ole ollut matkassa mukana niillä reissuilla. Paitsi eilen, jolloin onnistuin nimittäin vihdoin paikallistamaan sen suosikkidivarissani pyöriessä. Tottakait nappasin sen sieltä hyllystä heti matkaani, vaikkakin hieman jännitti tehdä niin. Enimmäkseen siksi, että muistelen vuosia sitten tykänneeni tästä enemmän kuin hullu puurosta, ja nyt mielessäni kävi heti taasen ajatus siitä, että nyt kun sitä rupean katselemaan, niin aika onkin jälleen kerran kullanut muistot, ja elokuva onkin täysi susi ja sekunda. Onnekseni sain kuitenkin havaita, ettei niin ole, vaan kyllähän tämä edelleenkin kohdallani toimi oivallisesti, joten en siis heittänyt vähiä rahojani hukan teille. 

Tuntematon vaara on edelleenkin kokonaisuutena hyvin toimiva jyrsijäjännäri, joka panostaa pitkälti toimeliaisuutensa täysin Peter Wellerin ja sen (välillä täysin näkymättömissäkin olevan) rotan varaan (joita leffassa on käytetty ilmeisesti nelisenkymmentä kipaletta). Weller ilmentää hulluuden partaalle ajautumistaan taidokkaasti, roolisuorituksensa hipoen lähes maanista täydellisyyttä. Muut näyttelijät ovat mukana vain silloin, kuin heitä tarvitaan, eikä heidän esittämänsä hahmot ole tässä sillä kurin mitenkään mielenkiintoisia tapauksia. Rouva Gene Simmonsina paremmin tunnettu Shannon Tweedkin passitetaan heti alussa lomailemaan, joten häntäkään emme näe kuin silloin tällöin pieninä välähdyksinä. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on debyyttiroolinsa ja kaikki. Tunnelma on paikoin kihelmöivän jännittävä, jopa ahdistavan pelottavakin, joten sellaisesta menosta pitävät ovat varmasti kuin kotonaan tämän pätkän parissa. Hyvinkin viihdyttävää rottakauhua, jonka parissa viihtyy hyvnkin mukavasti koko kestonsa ajan. Silleen kolmen annetun taivaankappaleen arvoisesti. Turhana tietona tähän loppuun voisi mainita vielä sen, että tämä on kauhukirjailija Stephen Kingin lempielokuva. Ainakin mikäli IMDb:n triviaosastoa on yhtään uskominen. Ja miksi emme uskoisi, sillä onhan se nettiin laitettu, joten tottahan sen silloin olla täytyy.

Traileri: Ratpocalypse (2017)

Deadly Eyes (1982) aka The Rats aka Night Eyes

Kuvaus: Toronton satama-alueella pönöttää massiivinen rahtialus, jonka sisuksissa viljalasti odottaa reissuun lähtö Etelä-Afrikkaan. Matka kuitenkin tyssää ennen kuin se ehtii edes alkaa, sillä terveysviranomaisia edustava Kelly Leonard (Sara Botford) kieltää paatin lähdön, vedoten lastina olevan maataloustuotteen olevan anabolisilla steroideilla buustattu ja täten täysin käyttökelvotonta tavaraa. Tieto, joka mitä ilmeisemmin ei ole saavuttanut aluksessa piileksiviä rottia, joille saastunut safka tuntuu maistuvan vallan mainiosti. 

Ihmejyvien syömisellä on tietenkin omat katastrofaaliset seurauksensa. Jyrsijät nimittäin mutatoituvat nopeasti mäyräkoiran kokoisiksi, haluten ohessa pikaista vaihtelua siihen asti kuitupitoiseen ruokavalioonsa. Toisin sanoen tuoretta ihmislihaa. Sitä saadakseen rotat jättävät laivan, suunnaten tiensä viikset väpättäen kohti Toronton undergroundia, josta kautta pian ryhtyvät stalkkaamaan mahdollisia uhrejaan, joista yksi on Hohdosta jotenkin hengissä selvinnyt Hallorann (Scatman Crothers). 

Jättirotat ottavat uudeksi asumuksekseen Toronton remontoidun metron, jonka avajaisia olisi tarkoitus viettää piakkoin. Kun Kellylle sitten selviää, että sieltä tunnelin kätköistähän rattukset iskevät ihmisten kimppuun, on tullut aika iskeä takaisin. Aisaparikseen Kelly saa koripallojoukkuetta lukiossa valmentavan Paul Harrisin (Sam Groom), jolla näyttää olevan ensikäden tietoa myös rotista. Yhdessä tämä epäsuhta kaksikko suuntaa tiensä metrotunneliin, aikeinaan tuhota rottien sinne kyhäämän pesän, ennen kuin ne syövät koko kaupungin hengiltä... 

Tuomio: Kun eläimet hyökkäävät-sarjassa olen tähän mennessä ehtinyt käsittelemään haikaloja, alligaattoreja, lepakkoja, käärmeitä, piraijoja, karhuja, dinosauruksia, että myöskin villiintyneitä villisikoja. Yön silmien myötä voinen nyt lisätä tuolle listalle myöskin rotat, sillä onhan se nyt niin, että nämä suloiset, moninaisia tauteja puremansa kautta levittävät karvatolloiset siimahännät ovat hyvinkin paikkansa siinä ansainneet. 

Elokuva itsessään on tosin melkoisen kehno, mutta se pitää sisällään siinä määrin pölhöviihteellistä arvoa, etten millään muotoa tohdi olla sille (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) kovinkaan vihainen. Rotta-asuihin pyntätyt mäyräkoiratkin hoitavat hommansa mainiosti, vaikka väliin vaimennettua haukkumista voikin havaita niiden liikuksiessa pitkin metrotunnelia. Alec Gillisin (mm. Aliens, The Monsters Squad, Tremors) luomat lähikuvarotat ovat puolestaan ilmeeltään vakuuttavia ja inhoreaktioita aiheuttavia. Enpä välittäisi kohdata niitä pimeällä kujalla alkuunkaan, siitäkin huolimatta etteivät oikeita otuksia olekaan. 

Näyttelijäsuoritukset ovat tasoltaan melkolailla mitään sanomattomia. Poikkeuksena Scatman Crothersin pikainen visiitti itsekseen rotista höpöttävänä tuholaistorjujana, jolle käy mutanttijyrsijöiden kanssa köpelösti. Tarina taasen on aikalailla sitä samaa, mitä tämän tyyppisissä pätkissä on jo aiemmin tarjottu. Kerrottakoon tässä kohdin sekin, että brittikirjailija James Herbert, jonka The Rats opukseen leffa pohjautuu, ei liiemmin innostunut tästä elokuvaversiosta, pitäen sitä täytenä roskana. Noh, osa ihmisistä taasen sanoi aikoinaan samaa Herbertin kirjasta, joten tasoissa ollaan.

Loppuun lienee syytä mainita sellainenkin fakta, että Deadly Eyes on enimmäkseen kung fu pätkistään tunnetuksi tulleen Golden Harvestin ainoa askellus kauhuelokuvan puolelle. Samaa taitaa muuten päteä (ja nyt saatte korjata minua, sillä voin olla hyvinkin väärässä) myös ohjaaja Robert Clousen suhteen, joka tätä ennen ehti nousta maailmanmaineeseen lähitaistelulegenda Bruce Leen tähdittämän Enter the Dragonin luotsaajana. Yön silmissä tätä menestyksekästä kollaboraatiota muistellaan Torontossa järjestetyn Bruce Lee-leffafestivaalin muodossa. Tosin Enter the Dragonin sijasta Game of Deathin loppukahina on jostakin kumman syystä se, joka enemmälti on esillä. Olihan Clousella toki sormensa pelissä siinäkin pätkässä, ja Leekin oli ennen ennenaikaista poismenoaan vahvasti mukana menossa,  mutta siltikin c'mon... Game of Death.... voi naamapalmu sentäs mitä meininkiä! No joo. Yksi tähti elokuvallisista arvoista, viisi pölhöviihteellisistä nääs.

Elokuvana:                 Pölhöviihteenä:

"I'm a Scatman! Ski Ba Bop Ba Dop Bob!"