keskiviikko 15. lokakuuta 2014

You Know Who to Call When You Have Ghosts but Who Do You Call When You Have Monsters?

Koska vaihtelu kuuleman mukaan virkistää, niin otetaas tähän väliin katsahdus tekemiini elokuvallisiin löydöksiini...


The Monster Squad: Kulttimainetta vuosien varella mukavasti kartuttanut kauhukomedia, jossa Dracula yrittää vallata maan, mutta sen tehdäkseen tarvitsee avustusta itseltään Frankensteinin hirviöltä, muumiolta, Susimieheltä kuin myös kammottavalta Kidusmieheltäkin. Kenelle soittaa, kun monsterit riehuvat valtoimenaan? No Kauhukoplalle tietysti nääs.

Burn!: Ei haisua harmaintakaan tästä leffasta. Muuta kuin se, että Marlon Brando itse sanoi roolisuorituksensa tässä elokuvassa se kaikista parhaimpansa.

Beyond the Poseidon Adventure: Tuossa jokin aika sitten tulin hankkineeksi originaalin Poseidon Adventuren. Noh, tämä leffa on sen jatko-osa. Että näin.

It Can Be Done Amigo aka Bulldozer is Back Amigo aka Si Puo' Fare... Amigo: Bud Spencer ja Jack Palance samassa spaghetti westernissä. Ilmiselvästi näkemisen arvoinen tuotos, joka sisällöltään on joko hyvä, huono tai hyvin huono. Katsomallahan tuo lopulta sitten selviää mikä vaihtoehdoista on se oikea ja osuvin.

Speaking of the Devil aka Un Piede in Paradiso: Bud Spencer seikkailee tässäkin pätkässä. ...noirin kirjoittaman arvostelun voipi halutessaan käydä tsekkaamaassa täältä.

Soldier of Fortune aka Il Soldato di Ventura: Katohan vaan Bud Spencer on pääosassa tässäkin kouhotuksessa. Kolme Spenceriä yhdellä iskulla. Ei huono saldo ollenkaan.


Sabata aka Ehi Amico... c'e' Sabata, hai chiuso!: Legendaarisen enkelinsilmän Lee Van Cleefin tähdittämä spagulänkkäri, joka sai muutaman jatko-osankin osakseen. Pitää etsiä nekin käsiin jossakin kohtaa, kun reissun päällä taasen olen.

Man of the East aka E Poi Lo Chiamarono il Magnifico: Aiemmin mainittujen Spencer pläjäysten lisäksi hankintalistalleni päätyi myöskin yksi Terence Hillin tähdittämä pätkä. Viimeksi tainnut nähdä tämän ollessani vielä kakara, joten jokunen vuosi on ehtinyt siitäkin jo vierähtää.

Last Gasp: Robert Patrick ja Toltecien ylleen langettaman kirouksen sietämätön keveys.

The Pentagon Wars: Tositapahtumista pohjansa ottava komediapätkä, jossa Yhdysvaltain armeija koittaa kehitellä täydellistä tieduteluun ja joukkojen kuljetukseen tarkoitettua tankkia, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mukana menossa Kelsey Grammer ja Cary Elwes.

Cop Land: Eli vapaasti suomennettuna Kyttälä. Löytyi hyllystä toki jo ennestäänkin, mutta teatteriversiona. Tämä hankkimani on puolestaan 15 minuuttia pidempi dir.cut, joten siinä mielessä ihan mielenkiintoinen löydös.

Fuzz: Taglinensä mukaan Burt Reynolds ja Raquel Welch ovat yhdessä dynaamiittiä. Saas nyt sitten nähdä onko asianlaita lopulta niin.


The Maltese Falcon: Tarvinneeko tätä sen kummemmin edes esitellä?

The Indian Fighter: Kirk Douglasin tähdittämä lännenpätkä, jota en ole tainnut koskaan ikinä ennen nähnyt. Siksi se kaiketi mukaani kirpparilta lopulta tarttuikin.

Repulsion: Roman Polanskin tirehtöröimä kauhupätkä, jossa Catherine Deneuve ryhtyy näkemään kaikenmaailman halluja ja seinästä tätä kohti kurottavia käsiä. Joskus kauan sitten tämänkin viimeksi nähnyt, joten pieni muistojen verestäminen ei liene pahitteeksi.

Swamp Shark: Suo siellä ja haikala myös.

Bram Stoker's Dracula's Guest: Alkuperäisen Dracula käsikirjoituksen ensimmäinen luku, jonka Stoker kuitenkin kustantajansa pyynnöstä poisti lopullisesta versiostaan. Lähinnä siksi, että eipä sillä pahemmin ollut mitään yhteyttä itse päästoorin, ja siksi osoittautui tarpeettomaksi. Stokerin stoori kuitenkin julkaistiin myöhemmin kirjailijan kuoleman jälkeen opuksessa nimeltään Dracula's Guest and Other Weird Stories (1914). Leffa pohjautuu erittäin löyhästi juuri tähän kertomukseen.

Timecrimes aka Los Cronocrimenes: Ei haisua harmaintakaan millaisestä leffasta tässä on kyse. Kansi vaikutti sen verran mielenkiintoisen näköiseltä, että siksi sen kaiketi lopulta poimin eräästäkin korista matkaani.

Ja sokerina pohjalla vielä nämä...




6 kommenttia:

...noir kirjoitti...

Tuo Robert Patrickin leffa pitäisi katsastaa uudestaan. Ei se nyt mikään erityisen loistava ole, mutta mielestäni valitettavan aliarvostettu ja liian pienelle huomiolla jäänyt kuitenkin.

Tuoppi kirjoitti...

Tuossa sen jo ehdin tuijottelemaankin ja täytyy kyllä sanoa, että positiivisesti yllätyin sen suhteen. Ei ollutkaan ihan niin kehno tuotos kuin alunperin sen suhteen tuumailin.

Anton von Monroe kirjoitti...

Burn! oli alkuperäiseltä nimeltään Queimada. Sen taisi ohjata Taistelu Algeriasta -ohjaaja Gillo Pontecorvo. Sanon taisi, koska näin sen joskus viime vuosituhannella ja se oli aivan sairaan tylsä. Jos en ihan erehdy, niin Alex "Repo Man" Cox teki saman tositarinan uusiksi nimellä Walker.

Pentagon Wars on hulvatonta kamaa. Richard Schiffin kärsiminen byrokratian rautakourissa on kaunista katseltavaa.

Tuoppi kirjoitti...

Pikainen vilkaisu kansipahviin paljastaa ohjaajana todellakin toimineen tuo mainitsemasi Pontecorvo. Harmittavaa, jos leffa on tylsäke. On siinä tosin Morriconen Ennion musa, joten se kaiketi pelastaa edes vähän, vaiko eikö?
Tuo Walker täytyy pitää pitää mielessä...

Schiff oli kyllä hauska kiemurellessaan paperinpyörittäjäkenraalien vaatimusten viidakossa. Veikkaan, että menetti tukkansakin kaiken sen turhauttavan vääntämisen vuoksi. :D

Jessus kirjoitti...

Mainioita löydökisä. Monster Squadista olen aidosti kateellinen, sillä olen sitä etsinyt jo hiton kauan. Tuo Draculan ensimmäinen luku vaikuttaa myös kovin mielenkiintoiselta.

Tuoppi kirjoitti...

Tuota Monster Squadia etsiskelin itsekin niin maan perusteellisesti ja tasaseen. Sitten se vain yhtäkkiä osui kohdalle divarissa olevan pahvilootan pohjalta. Pakko oli ostaa pois, kun se kerran sieltä löytyi. Jälleen kerran pidän peukkuja, että kyseinen leffa löytää tiensä myös sinunkin hyllyysi, ja mahdollisimman pian vieläpä.

Dracula's Guestista sen verran alkuvaikutelmia, että aika halvan oloinen tuotos näyttäisi olevan kyseessä. Semmottis Asylum tasoinen, eli ei siis kovinkaan tasokas.