Näytetään tekstit, joissa on tunniste kummitukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kummitukset. Näytä kaikki tekstit
torstai 17. tammikuuta 2019
keskiviikko 31. lokakuuta 2018
sunnuntai 14. lokakuuta 2018
perjantai 21. syyskuuta 2018
keskiviikko 15. elokuuta 2018
Päivän sinireiskabongaus: House IV - The Repossession
Naapurissa kummittelee. Neljännen ja toistaiseksi viimeisen kerran. Sarjan kolme ensimmäistä osaa julkaistiin täällä meilläkin aikoinaan DVD-formaatissa, mutta tätä nelosta jostain selittämättömästä syystä taasen ei. Unohtuiko se vai oliko kyseessä täydellinen tietämättömyys nelososan olemassa olosta? Sitä tarina ei valitettavasti kerro. Vaan eipä tuolla enää niin väliä ole, sillä nyt tämäkin leffasarja löytyy kokonaisuudessaan meikäläisen hyllyköstä. Onko se hyvä vai huono juttu, sen saatte päättää ihan itse.
Arvosteluni sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta voi halutessaan käydä lukemassa täältä ja heti perään täältä. Kolmannen osan arvostelun aikataulu on toistaiseksi vielä auki, mutta eiköhän sekin tule tänne jossakin kohtaa naputelluksi, jahka vain saisin kyseisen leffan jossakin kohtaa uudestaan katsotuksi.
Tunnisteet:
blu-ray,
elokuvat,
kauhu,
komedia,
kummitukset,
Naapurissa kummittelee,
trailerit,
William Katt
lauantai 23. kesäkuuta 2018
lauantai 9. kesäkuuta 2018
Päivän boksibongaus: Ten Nights of Terror
Viimeaikoina olen enimmäkseen keskittynyt bongailemaan VHS-nauhakkeita, joten erinäiset DVD ja Blu-Ray bongailut ovat siten jääneet isosti paitsioon. Tänään tuohon kaavaan tulee kuitenkin pienoinen muutos, sillä aamuisella divarireissullani onnistuin nappamaan matkaani tuon vieressä näkyvän boksin, joka pitää sisällään 10 kipaletta vallan kauhean pelottavia kauhistelupätkiä...
- Death at Love House
- Snake People
- Horror Hotel
- Indestructible Man
- Dominique is Dead
- Nightmare Castle
- Invisible Ghost
- Carnival of Souls
- Wolfman
- Track of the Moon Beast
Näissä bokseissa tuppaa olemaan semmoinen ongelma, että ne pitää järjestäen sisällään aikalailla samoja leffoja, jotka löytyvät joko toisista vastaavista lotjuista, tai sitten ne löytyvät hyllystä ennestään yksittäisinä kappaleina. Tässäkin hankinnassani on jokunen elokuvallinen tuotos, jotka minulta aiemmin jo löytyvät. Onneksi mukaan mahtuu kuitenkin isompi määrä sellaisia, joita en ennestään omista, tai ole edes nähnyt, joten ei tämä sinänsä ollut turha ostos. Varsinkin kun sain sen puoleen hintaan alkuperäisestä. Eli ihan kohtuu hyvä ostos siinäkin mielessä.
- Death at Love House
- Snake People
- Horror Hotel
- Indestructible Man
- Dominique is Dead
- Nightmare Castle
- Invisible Ghost
- Carnival of Souls
- Wolfman
- Track of the Moon Beast
Näissä bokseissa tuppaa olemaan semmoinen ongelma, että ne pitää järjestäen sisällään aikalailla samoja leffoja, jotka löytyvät joko toisista vastaavista lotjuista, tai sitten ne löytyvät hyllystä ennestään yksittäisinä kappaleina. Tässäkin hankinnassani on jokunen elokuvallinen tuotos, jotka minulta aiemmin jo löytyvät. Onneksi mukaan mahtuu kuitenkin isompi määrä sellaisia, joita en ennestään omista, tai ole edes nähnyt, joten ei tämä sinänsä ollut turha ostos. Varsinkin kun sain sen puoleen hintaan alkuperäisestä. Eli ihan kohtuu hyvä ostos siinäkin mielessä.
Tunnisteet:
Barbara Steele,
Bela Lugosi,
Boris Karloff,
Christopher Lee,
divari,
dvd,
elokuvat,
ihmissudet,
Kate Jackson,
kauhu,
kummitukset,
noidat,
Robert Wagner,
tänään
sunnuntai 14. tammikuuta 2018
perjantai 24. marraskuuta 2017
sunnuntai 5. marraskuuta 2017
Dark Tower (1987/1989)
Kuvaus: Ikkunoita työkseen pesevä ikkunanpesijä syöksyy päätä pahkaa kuolemaansa Barcelonassa korkeuksiin kurottavan pilvenpiirtäjän lasiselta seinältä. Suoraa henkensä samassa rytäkässä menettävän ohikulkijan niskaan vieläpä. Kaikki merkit viittaavat onnettomuuteen, mutta rakennuksessa työskentelevän arkkitehdin Carolyn Pagen (Jenny Agutter) mielestä tapauksen taustalta löytyy jotakin paljolti pelottavampaa. Hän nimittäin uskoo, että pesijän otti hengiltä edesmenneen miehensä kummitus, joka nyt vaeltelee Evil Deadistä tutuksi tulleen kamera-ajon tavoin pitkin rakennuksen sokkeloisia käytäviä.
Poliisi pitää Pagen puheita luonnollisesti täytenä höpönä, mutta kun kuolemantapauksesta nyt kuitenkin on kyse, niin tutkiahan se täytyy, vaikka tapahtuneeseen tavalla tai toisella liittyvät henkilöt kummia puhuisivatkin. Virkavallan lisäksi paikalle kiperää keissiä setvimään saapuu myös turvallisuuskonsultti Dennis Randall (Michael Moriarty), jonka suorittamat tutkimukset johtavat hänet varsin nopeasti umpikujaan. Randall ei kuitenkaan anna periksi, vaan mystisten hengen menetysten jatkuessa jatkaa puuhasteluaan, saaden lopulta selville, että Unicon Placan käytävillä kulkee pahansuopa kummitus, jolle ihmishenki ei merkkaa punaista puupenniäkään, ja jonka pysäyttäminen tulisi olemaan kaikkea muuta kuin pala kakkua...
Tuomio: Tulitikkuaskin kanteen kokonaisuudessaan helposti mahtuvan juonikuvion omaava, sekavahkon pökkelö kummittelupätkä, joka lupaavan alkunsa jälkeen lässähtää kasaan kuin ilmapallo kaktuksen sitä halatessa. Järin pelottavakaan se ei ole, vaan pikemminkin tylsääkin tylsempi tuotos, jossa parempiakin suorituksia uransa aikana tehneet näyttelijät käyvät jokainen vuorollaan ruudullamme pitkästymässä, jos ei nyt aivan kuoliaiksi, niin kokovartalopuuduksiin asti kuitenkin.
Jotakin elokuvasta itsestään kertoo sekin, että vuonna 1987 suoritettujen kuvausten jälkeen se hyllytettiin, ja pukattiin ulos suoraa videolevitykseen parisen vuotta myöhemmin. Eikä siinä vielä kaikki, sillä ohjaajiakin tälle tolloilulle löytyy oikein kaksin kappalein, eli Hammer elokuvistaan tuttu Freddy Francis, joka myöhemmin korvattiin syystä tai toisesta Ken Wiederhornilla. Saattoi tuo vaihdos olla toisinkin päin, mutta eipä sillä isommin väliä ole, sillä kumpainenkin sai lopulta krediitin tehdystä työstään tämän tuotoksen parissa pseydonyymillä Ken Barnett. Lienee parempi niin, kun ottaa huomioon, ettei Pimeä torni todellakaan ole sellainen tuote, josta olisi syytä olla millään mittapuulla mitattuna mitenkään ylpeä.
Poliisi pitää Pagen puheita luonnollisesti täytenä höpönä, mutta kun kuolemantapauksesta nyt kuitenkin on kyse, niin tutkiahan se täytyy, vaikka tapahtuneeseen tavalla tai toisella liittyvät henkilöt kummia puhuisivatkin. Virkavallan lisäksi paikalle kiperää keissiä setvimään saapuu myös turvallisuuskonsultti Dennis Randall (Michael Moriarty), jonka suorittamat tutkimukset johtavat hänet varsin nopeasti umpikujaan. Randall ei kuitenkaan anna periksi, vaan mystisten hengen menetysten jatkuessa jatkaa puuhasteluaan, saaden lopulta selville, että Unicon Placan käytävillä kulkee pahansuopa kummitus, jolle ihmishenki ei merkkaa punaista puupenniäkään, ja jonka pysäyttäminen tulisi olemaan kaikkea muuta kuin pala kakkua...
Tuomio: Tulitikkuaskin kanteen kokonaisuudessaan helposti mahtuvan juonikuvion omaava, sekavahkon pökkelö kummittelupätkä, joka lupaavan alkunsa jälkeen lässähtää kasaan kuin ilmapallo kaktuksen sitä halatessa. Järin pelottavakaan se ei ole, vaan pikemminkin tylsääkin tylsempi tuotos, jossa parempiakin suorituksia uransa aikana tehneet näyttelijät käyvät jokainen vuorollaan ruudullamme pitkästymässä, jos ei nyt aivan kuoliaiksi, niin kokovartalopuuduksiin asti kuitenkin.
Jotakin elokuvasta itsestään kertoo sekin, että vuonna 1987 suoritettujen kuvausten jälkeen se hyllytettiin, ja pukattiin ulos suoraa videolevitykseen parisen vuotta myöhemmin. Eikä siinä vielä kaikki, sillä ohjaajiakin tälle tolloilulle löytyy oikein kaksin kappalein, eli Hammer elokuvistaan tuttu Freddy Francis, joka myöhemmin korvattiin syystä tai toisesta Ken Wiederhornilla. Saattoi tuo vaihdos olla toisinkin päin, mutta eipä sillä isommin väliä ole, sillä kumpainenkin sai lopulta krediitin tehdystä työstään tämän tuotoksen parissa pseydonyymillä Ken Barnett. Lienee parempi niin, kun ottaa huomioon, ettei Pimeä torni todellakaan ole sellainen tuote, josta olisi syytä olla millään mittapuulla mitattuna mitenkään ylpeä.
Tunnisteet:
80's,
arkkitehti,
arvostelut,
elokuvat,
kauhu,
kummitukset,
murha,
mysteeri,
pilvenpiirtäjä,
vhs
tiistai 24. lokakuuta 2017
perjantai 20. lokakuuta 2017
sunnuntai 15. lokakuuta 2017
sunnuntai 24. syyskuuta 2017
torstai 14. syyskuuta 2017
The Evil (1978) aka House of Evil
Kuvaus: Psykiatri C.J. Arnold (Richard Crenna) hankkii tohtorisvaimonsa Carolinen (Joanna Pettet) vanhan siviilisodan aikaisen, kuumien rikkilähteiden päälle (intiaanit kuulemma kiersivät paikan kaukaa, joten siksi ei intiaanien hautausmaata) rakennetun kartanon, jonne joukoltaan pienen, mutta sitäkin tehokkaamman, ystävistään koostuvan vapaaehtoisrempparyhmän suorittaman rempan jälkeen olisi tarkoituksena avata hoitola narkoottisista nautintoaineista eroon haluaville.
Jo ensihetkillä kartanossa ollessaan Caroline havaitsee siellä kummittelevan, mutta vain ja ainoastaan hän on kykeneväinen näkemään aavemmaisen hahmon nurkissa pyörimässä. Pian muutkin kartanolla oleilevat pääsevät hekin osallisiksi kummittelusta, sillä outoja ja selittämättömiä asioita tapahtuu vähän siellä sun täällä, ja ne saavat paikalla olleet, mukanaan tuoma koira mukaan lukien, huolestumaan ja silminnähden hermostumaan.
Kellarissa rymyävä C.J. havaitsee lattiassa olevan luukun, jonka hän sitten uteliaisuuksissaan menee tietenkin aukaisemaan. Huonompi juttu, sillä luukun alta löytyvästä kolosta singahtaa ihmisten ilmoille pahan suopa henki, joka pistää kartanossa välittömästi hösselliksi lukitsemalla ovet ja akkunat niin, ettei yksikään kartanon sisällä oleva niistä ulkoilmoille pääsisi. Eikä siinä vielä kaikki. Käy nimittäin ilmi, että kellarissa oleva luukku toimii porttina suoraa helvettiin, itsensä paholaisen hallitsemaan tulikivenkatkuiseen valtakuntaan, jossa kaikenlainen hauskanpito ja hurtti huumori on ehdottomasti verboten. Kartanon sisällä valtoimenaan riehuva räyhänhenki ei katso hyvällä tunkeilemaan tulleita, ja ryhtyykin siten välittömiin vastatoimiin, eli toisin sanoen ottamaan hengiltä epämieluisia vieraita yksi toisensa jälkeen...
Tuomio: Kohtuullisen hyvin onnistunut, pienen budjetin kumpiokauhistelu, jonka parasta antia ovat ehdottomasti kekseliäät päiviltäpoistamistavat, että myöskin praktikaaliefektit, jotka ovat kestäneet aikaa yllättävänkin hyvin. Lopun kliimaksi on sekin ehdottomasti näkemisen arvoinen, vaikka tahattoman huumorin puolelle hieman lipsahtaakin.
Tunnisteet:
Andrew Prine,
arvostelut,
elokuvat,
Joanna Pettet,
kartano,
kauhu,
kellari,
kummitukset,
paholainen,
Richard Crenna,
vhs,
Victor Buono
perjantai 8. syyskuuta 2017
keskiviikko 28. kesäkuuta 2017
Judas Ghost (2013)
"Remember, we don't take any
shit from the hereafter." - Jerry Mackay
Kuvaus: Aaveisiin ja muihinkin paranormaaleihin ilmiöihin erikoistunut Carnacki instituutti saa selville, että eräässä syrjäkylässä sijaitsevassa kaupungintalossa kummittelee, ja niinpä sieltä lähetetään Jerry Mackayn (Martin Delaney) luotsaama haamujengi keissiä lähemmin tutkiskelemaan. Talolle saavuttuaan ja sisälle astuttuaan ryhmä rämä huomaa pian kauhukseen, että huushollissa valtoimenaan mellastava räyhänhenki on kaukana Casperista, sillä tämä kumpio on valmis tekemään kaikkensa, ettei yksikään paikalle saapunut poistu paikalta muutoin kuin puupalttoo yllään. Henkiinjäämistaisto mielipuolista fantomia vastaan on valmis alkamaan...
Tuomio: Pieni budjettinen, muutamaa takaumaa lukuunottamatta koko kestonsa ajan samassa huoneessa paikkansa ottava kummittelukauhistelu, joka muutamista näyttävistä erikoistehosteistaan huolimatta jää kokonaisuutena helposti unholaan painuvaksi pelottelusessioksi. Kaksi tähteä on siten sopiva määrä tälle pätkälle annettavaksi. Pohjautuu Simon R. Greenin Ghost Finders merkkiseen kirjasarjaan.
Tunnisteet:
arvostelut,
dvd,
elokuvat,
kauhu,
kirjat,
kummitukset,
manaus,
Simon R. Green
torstai 6. huhtikuuta 2017
Somewhere Between Mystery and God Lies... The Ninth Configuration
Tuli tehtyä muutama löydös tuossa aamusella. Aloitellaan vhs-nauhakkeilla....
Alarivi vas. oik: Blade Rider - Revenge of the Indian Nations, Rimase Uno Solo e fu la Morte per Tutti
Edit: Noista VHS-nauhoista voisin mainita vielä tässä sen, että niitä oli sinne divariin joku ystävällinen sielu tuonut kolme kohtuu isoa pahvilaatikollista. Eli ihmisillä on nurkissaan vielä niitä, mutta niistä ilmeisesti luovutaan vasta kun on äärimmäinen pakko tai jotain.
Mieli olisi tehnyt ostaa ne kaikki, mutta kun syödäkin pitää ja tilakin alkaa olla niukilla, niin en sitten niitä matkaani tuon enempää haalinut. Enimmäkseen olivat länkkäreitä, näkyi siellä joukossa olleen mm. isokantiset Dirty Harry pätkät koko komeudessaan. Jos vaikka sitten seuraavalla käynnillä... heh.
Mieli olisi tehnyt ostaa ne kaikki, mutta kun syödäkin pitää ja tilakin alkaa olla niukilla, niin en sitten niitä matkaani tuon enempää haalinut. Enimmäkseen olivat länkkäreitä, näkyi siellä joukossa olleen mm. isokantiset Dirty Harry pätkät koko komeudessaan. Jos vaikka sitten seuraavalla käynnillä... heh.
Tunnisteet:
80's,
blu-ray,
Burt Reynolds,
divari,
dvd,
elokuvat,
kauhu,
kummitukset,
Martin Landau,
scifi,
spaghetti western,
Telly Savalas,
vhs,
western
lauantai 7. tammikuuta 2017
Lights Out (2016)
Kuvaus: Ollessaan lapsi Rebeccalle (Teresa Palmer) ei koskaan selvinnyt, mikä olikaan se vaara, joka häntä pimeydessä pedon lailla vaani. Nyt, vuosia myöhemmin, pikkuveljensä Martin (Gabriel Bateman) kokee samanlaisia selittämättömiä tapahtumia, jotka aikoinaan laittoivat Rebeccan mielenterveyden kovalle koetukselle. Asiaa pidemmälti tonkiessaan Rebeccalle ilmenee, että äitinsä Sophien (Maria Bello) menneisyyteen liittyy yliluonnolliseksi ilmiöksi luokiteltava hahmohan se on, kun Martinia pimeyden turvissa niin katalasti kyttäilee. Totuutta lähemmäs päästessään Rebecca saa kauhukseen huomata, että myös hänen henkensä, kuten myös häntä lähellä olevien henget ovat nekin suuressa hengenvaarassa...
Tuomio: Useampaan kertaan nähtyjä kikkoja ja jippoja kierrättävä kauhisteluviritelmä, josta uudet ja tuoreemmat ideat uupuvat tyystin, lopputuloksen ollessa näin vähän liiankin varmanpäälle rakennettu tuotos. Samaa voisi hyvinkin sanoa tästä kirjoittamastani arvostelustanikin. Ei tarjoa mitään uutta, ollen ohessa varmanpäälle valittu arvostelun kohde. Syytän siitä elokuvaa, en niinkään itseäni :D
Tunnisteet:
arvostelut,
dvd,
elokuvat,
kauhu,
kummitukset,
Maria Bello,
mielisairaala
torstai 1. joulukuuta 2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

















