Traileri: Murder on the Orient Express (2017) Trailer #2

Mustache on the Orient Express...

Alistair MacLean's Breakheart Pass (1975)

Kuvaus: Eletään vuotta 1873. Ilkeähkön puoleinen kurkkumätäepidemia piinaa Fort Humboldin sotilaslinnakkeen asukkeja, ja tilanne siellä näyttää päivä päivältä toivottomammalta. Yhdysvaltain hallitus reagoi tukalaan tilanteeseen ripeästi, lähettämällä tappavan taudin kourissa riutuville soltuille junanvaunullisen lääkkeitä, ja muita tarpeeseen tulevia oheistarvikkeita. Matkan taittuessa läpi Kalliovuorten jyhkeiden ja lumisten maisemien, käy ilmi, että matkustajien joukossa on joku, joka on valmis tekemään kaikkensa, ettei juna koskaan saavuttaisi päämääräänsä. Jopa tappamaan. Useammin vieläpä kuin kerran.

Matkustajilla on kuitenkin onni matkassaan, sillä junan vankityrmässä viruu kahleissaan hirsipuu tuomion osakseen saanut korttia iskevä revolverisankari John Deakin (Charles Bronson), joka Poirotin omaisesti ryhtyy ratkomaan ympärillään vellovaa mysteeriä, saaden selville, että kyse on isomman luokan konspiraatiosta, jollaista ei edes itse Fox Mulder ole konsaan nähnyt.

Tuomio: Viihdyttävän puoleinen mysteeriwestern, joka yhdistelee mitä sopivimmissa määrin dekkareista tutuksi tulleen juonenkuljetuksen villin lännen maisemiin. Charles Bronson on tasokkaan jämerä omassa roolissaan, saaden oivallista tukea esitykselleen pätevästi miehitetyltä sivuosakaartilta, josta löytyy sellaisiakin nimiä kuin Richard Crenna, Ben Johnson, Ed Lauter, Charles Durning ja tietysti Bronsonin oma morsmaikku Jill Ireland. Taustalla soivasta musiikista puolestaan vastaa edesmennyt Jerry Goldsmith, jonka letkeästi eteenpäin svengaava spagulänkkäriteema tuo ajoittain mieleen toisen legendan, Ennio Morriconen maan mainiot sävellykset. Pohjautuu Alistair MacLeanin samaa nimeä kantavaan opukseen, jota en ole muistini mukaan lukenut, mutta mielelläni ohjemistooni otan, jos sen jostakin käsiini vain saan. 

Leffamusa - Breakheart Pass (Main Theme & Reunited) /End Credits - Jerry Goldsmith

It Was Created to Live on Mars. Now, It Is Loose on Earth

Parit leffahankinnat tähän väliin...

Ylärivi vas. oik: Project Viper, Snakes on a Train, The Cop in a Blue Jeans

Alarivi vas. oik: Teenage Zombies, Borderline, Cat People

Ylärivi vas. oik: Samurai Assassin, Cross of Fire, The Shootist

Alarivi vas. oik: Chisum, The Quest, Boogie Boy

Elokuvatusten lisäksi tulin hommaneeksi muutaman pelinkin...

Postauksen päätteeksi Darth Vader esittää meille oman tulkintansa John Williamsin The Imperial Marchista. Take it away, Darth...

Traileri: Howl (2015)

Hmm! Tuossa julisteessa on jotakin tuttua. Ihan kuin olisin nähnyt samantapaisia joskus aiemminkin... mutta missä? Jaa mutta nythän minä muistankin...

God Forgives... I Don't (1967) aka Blood River aka Gott Vergibt... Django Nie! aka Dio Perdona... Io No!

Kuvaus: Rötösherrat Bill San Antonio (Frank Wolff) ja toverinsa Bud (José Manuel Martín) ryöstävät yksissä tuumin arvokasta kultalastia kuljettavan tsutsuu-junan, jättäen jälkeensä vaunullinen toisensa jälkeen kuolleita matkustajia. Yksi matkaajista kuitenkin selviää kuin ihmeen kaupalla teurastuksesta hengissä. Kuolettavasti haavoittunut mies jakaa ennen manalan matkaansa tietonsa ryöstön yksityiskohdista vakuutustarkastaja Hutch Bessylle (Bud Spencer), joka puolestaan kertoo keikasta pyssysankari Cat Stevensille (Terence Hill), jolla on oma historiikkinsa San Antonion kanssa. Stevens kun ampui Billin aikoinaan täyteen lyijypitoista substanssia, tappaen hänet siten kuoliaaksi. Ilmiselvästi tarinat Bill San Antonion kuolemasta ovat liioiteltuja, sillä mies elää edelleenkin ja voi paksusti. Stevens ja Bessy lyöttäytyvät yksiin, lähtien kostoretkelle, jonka aikana armo on kummalekin miehelle täysin tuntematon käsite.

Tuomio: Ihka ensimmäinen Hill ja Spencer kumppanointi, joka kaksikon myöhemmän tuotannon tuntien saattaa yllättää katsojansa vakavuudellaan ja huumorin puutteellaan. Vaikka muutoin kohtuu mainiohko spaguwesterni onkin, niin kyllähän tämä damagea ottaa paikoin viipyilevän tylsähköillä hetkillään ja laiskan puoleisella etenemisellään.. Ripeämpi ote ja tiettyjen kohtausten pienimuotoinen tiivistely olisi ollut tälle leffalle pelkästään eduksi. Kaksi tähteä itse elokuvalle ja menkööt tuo kolmas vaikkapa legendaarisen Trinity-kaksikon pitkäaikaiseksi muodostuneen yhteistyön alkamiselle.