The Hunt for Eagle One (2006)

Kuvaus: Kenraali Frank Lewis (Rutger Hauer) on saanut luotettavalta taholta vihiä, että AKD:n terroristipoppoo on piiloutunut jonnekin keskelle filippiiniläistä pusikkoa, lähettäen siten johtamansa monikansallisen iskuryhmän ilkimyksiä näitä hengiltä ottamaan. Samaan aikaan toisaalla omaa tehtäävänsä suorittavan kapteeni Amy Jenningsin (Theresa Randle) kopteri putoaa ammuttuksi tultuaan isoa lujaa tonttiin, ja sehän ei ole alkuunkaan hyvä juttu se, sillä viidakko suorastaan kuhisee vihollisen edustamia sissejä, jotka mieluusti keräisivät palkkiorahat rytäkästä hengissä selvinneistä jenkkisoltuista. Ensin mainitussa iskuryhmässä mukana oleva luutnantti Matt Daniels (Mark Dacascos) joukkoineen saa käskyn tunkeutua syvälle vihollisen hallitsemalle alueelle hakemaan Jennings sieltä pois, ja tuhoamaan siinä ohessa terroristien hallussa olevat kemialliset aseet, ennen kuin he ehtisivät niitä kuolettavin seurauksin vastustajiaan kohtaan käyttämään...

Tuomio: Eräs viisas tyyppi totesi kerran, että jos sinulla ei ole leffasta mitään hyvää sanottavaa, niin on parempi olla sanomatta mitään. En siis virka sanaakaan, vaan annan antamani tähtimäärän puhua puolestani. Jostain käsittämättömästä ja täysin älyvapaasta syystä jatkoille päästiin samana ilmestymisvuonna The Hunt for Eagle One: Crash Pointin muodossa.

Lisäys

Double Featuren toimituksen tyhjäntoimittajan inhimillisen virheen vuoksi edellisestä postauksesta jäi muutama elokuvallinen tuotos esittelemättä. Toimitus pahoittelee tapahtunutta ja suorittaa niin sanotun lisäyksen mainitun möhläyksen korvatakseen...

Keskirivi vas. oik: To The Limit, Skyscraper

Arnold Schwarzenegger mainostaa

Get to the choppa!!!!

Repo Jake (1990)

Katsokaa tarkkaan tuota kansipaperin kuvaa, sillä se on ainoa kerta, kun

näette Jaken haulikko hyppysissään. Itse leffassa ette meinaten

sitä tule koskaan, ikinä, milloinkaan näkemään.

Kuvaus: Nallekarhumainen ja joulupukkia paljolti ulkoiselta olemukseltaan muistuttava entinen merijalkaväen sotilas Jake Baxter (Dan Haggerty) saapuu Los Angelesiin aloittaakseen siellä uuden, rauhaisan puoleisen elämän. Kovin välkky kaveri tämä Jake ei siis ole, sillä Los Angeles on kyllä se vihonviimeinen city, jos seesteistä olemassa oloa itselleen etsiskelee. Joku Läyliäinen toimisi Jakekin kohdalla tässä asiassa takuuvarmasti huomattavasti paremmin.

Anyways, kaupunkiin saavuttuaan tämä kiltin luonteen omaava flanellipaitashrek törmää ensitöikseen näpsäkän näköiseen Jennyyn (Dana Bently), jolta joku epäkelpo sikanauta koittaa anastaa tämän käsveskan. Jake esittää tällaiseen toimintaan eriävän mielipiteensä, paiskoen hintelää konnanretaletta all the way downtown to Chinatown, tai noh, ei nyt kuitenkaan sentäs. Parin ilmiselvän liikehuoneiston ikkunan läpi vain, mutta sen verran tehokkaasti, että passikuvansakin joutuu vastedes turvautumaan lähitulevaisuudessa pilliruokintaan. Jake palauttaa käsilaukun takaisin oikealle omistajalleen, solmien samalla ensimmäisen uuden ystävyyssuhteensa kaupunkiin saavuttuaan. Niin ja saapa Jake vielä kiitokseksi vinkin vapaasta asunnosta eräässä lähistöllä sijaitsevassa rakennuksessa. Samaisessa, jossa Jenny itse muuten sattumalta asustaa.

Kun Jakey tapasi Jen... hetkonen... onkos tuo Suomen lippu, kun
tuolla taustalla näkyy? Onhan se... Sehän tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että TORILLE!!!!!

Taloksi asetuttuaan Jake lähtee työnhakuun, saaden itselleen sellaisen autoja (ja muita kulkuneuvoja) maksukyvyttömiltä tampioilta perivästä Bulldogin (Paul Hayes) perintätoimistosta. Uudet työkaverinsa ovat vähintäänkin värikästä sakkia. Sieltä kun löytyy mm. tilavuudeltaan laajahko amerikanafrikkalainen, joka työn teon ohessa räppää kehnosti. ollen silti huomattavasti tasokkaampi tapaus, kuin joku Keekki. Sitten siellä on kuivahko, eläkkeelle joutava ukonkäppänä, korvakoruhörhö, jolta autojen takavarikointi ei ole kertakaan toistaiseksi onnistunut. Niin ja Megadethin Dave Mustaine.... ei kun ihan oikeasti. Katsokaa nyt vaikka. Kuin kaksi marjaa...

Autojen (ja muiden kulkupelien) perinnän ja Jennyn kanssa heilastelun ohessa Jake onnistuu jotenkin sotkeutumaan pornopisneksen ihmeelliseen maailmaan, ja päätyypä mies vielä ottamaan osaa laittomaksi luokiteltuun kilvanajoon, jota niin kovin leikkisästi Slam Trackiksi kutsutaan. Kuulostaako tämmöinen meno teistä muka rauhalliselta? Eriävät mielipiteet voi halutessaan käydä kirjaamassa tämän tekstin alta löytyvään kommenttilootaan...

Tuomio: Tässäpä jälleen leffa, jonka alkuperäisideassa ei sinällään ole mitään vikaa, sillä kyllähän tästä olisi saanut osaavimmissa käsissä varsin messevän toiminallisen komedian. Mutta kun homma annettaan voimakaksikko Pepin sekä Merhin hoidettavaksi, niin heidän kosketuksestaan hyväkin idea muuttuu kertalaakista silkaksi sonnaksi. Repo Jake on kaikin puolin täyttä sitä itseään. Se on huonosti kirjoitettu, kuvattu, editoitu ja ennenkaikkea näytelty. Taustalla soiva musiikkikin on joko kehnohkoa kantrirämpytystä tai sitten jostakin markan Casio kosketinsoittimen demopätkästä omin luvin nyysittyä helvetillisitä korvakidutusta, joka saa väkisinkin harkitsemaan hetken kuulutuna kokopään välitöntä amputointia. Yksi tähti ja siinäkin on puolikas liikaa.

Deadly Impact (1984) aka Impatto Mortale

Kuvaus: Tietokoneista kaiken tietävä nörtti Harry J. Vincent (?????) kehittelee naisystävänsä Kathyn (Marcia Clingan) avustuksella systeemin, jolla manipuloida Las Vegasin kasinojen yksikätisiä ja muita rahapelejä niin, että pelaaja kerää voitot kasinon sijasta.

Kahmittuaan ison läjän kilisevää ja kahisevaa "onnekkaat pelurit" suuntaavat kumpainenkin omille teilleen, saaden peräänsä Alin (John Morghen) ja Kurtin (Vincent Conte), sadistisen konnankoalition, jotka halajavat kovasti pakomatkalle lähteneiden rakastavaisten tienestejä itselleen. Rahan ahneet rikolliset puolestaan saavat kannoilleen herkän liipasinsormen omaavan rikosetsivä George Ryanin (Bo Svenson), ja apulaisekseen värväämänsä helikopteripilotin Loun (Fred "The Hammer" Williamson). Rötöstelijöitä jahdatessaan liha tummuu, luodit viuhuvat halki ilman, ja peltiä ryttäytyy enemmän kuin laki sitä sallii...

Tuomio: Amerikkalaisten buddy-cop leffojen jalanjäljissä puolivaloilla tarpova italo-äksöneeri, jonka parasta antia ovat näyttävät autoilla suoritetut takaa-ajot. Williamson ja Svenson pelaavat myös hyvin yhteen, keskinäisen läpän lentäessä väliin varsin lennokkaasti. Harmittavasti tarina itsessään ei tasoltaan kuitenkaan päätä pahemmin huimaa, ja tuntuukin, että käsikirjoitus onkin hutaistu hätäisesti tupakkiaskin kanteen, ja sitten eikun kuvamaan. Äärimmäisen ärsyttävää, sillä jälleen kerran potentiaalia olisi ollut huomattavasti parempaankin. Tekijät vain eivät sitä pölhöydessään ole tajunneet.