Hyvää Joulua

A Holiday Reunion - Xfinity 2019

Joulun kirjalahja: Rautainen 80-Luku - Toimintaelokuvan Kultainen Vuosikymmen

Joillekin - ellei jopa kaikille - on saattanut kuluneiden vuosien aikana tulla selväksi se, että kauan sitten taakse jäänyt 80-luku, on hyvin lähellä sydäntäni. Niin musiikillisesti kuin myös elokuvallisestikin.

Kirjallisesti?

Noh, nyt ainakin, kun lahjoin itse itseäni tuossa vieressä näkyvällä opuksella, jonka komealta korviin kalskahtava titteli paljastaa oivallisesti mistä siinä on kyse. Kaiken jouluhässäkän ja muun sähläämisen jälkeen onkin lienee syytä rauhoittua hetkeksi, ja uppoutua tarkemmin mainitun opuksen tarjontaan, sillä onhan aihepiiri sinässään mitä mielenkiintoisin. Ja kun tuo on luettu, niin voinkin hyvillä mielin suunnata pyhien jälkeen lempidivariini elokuvallisille ostoksille. Sain nimittäin lahjaksi sinne käytettävän lahjakortin, jolla matkaan lähtee varmasti useampikin 80-lukuinen VHS-nauhake. Toiminnallinen, kauhullinen tai scifistinen. Ei niin väliä, kunhan nauhojen sisältö vain lankeaa johonkin edellä mainituista kategorioista.

Roskaa tikunnokassa-blogia ylläpitävä Franco kirjoitti taannoin arvostelun tässä tekstissä esillä olevasta kirjasta. Sen voi halutessaan käydä lukemassa täältä.

Merry Christmas

Child's Play (2019) Motion Poster

Child's Play (2019) Christmas Stuff

Traileri: Once Upon a Deadpool (2018)

Merry Christmas

Päivän musalevybongaus: Hammer Horror - Classic Themes 1958 - 1974

Joululahjaostoksia suorittaessani poikkesin ohessa myös levyliikkeessä. Mukaan sieltä lähti joululahja lähinnä itselleni, eli tuo vieressä näkyvä Hammer Horror - Classic Themes 1958 - 1974. Ei ollenkaan hassumpi hankinta, vaikka jälleen itse sanonkin, ja hyvin pitkälti pakollinen hankita meikälle, sillä sen verran lähellä vanhat Hammer-leffat sydäntäni kuitenkin ovat.

Happy Horror Days

Tahtoo tämän...

Merry Christmas to one and all

Black Christmas (1974) aka Silent Night, Evil Night aka Stranger in the House

Kuvaus: Joulu se tulla jollottelee halusi sitä tahi ei. Pitkien pyhien lähestymisen ovat havainneet myös Pi Kappa Sigma osakuntaan kuuluvat opiskelijattaret, jotka ennen lomille lähtöään juhlistavat joulun tuloa järjestämissään pippaloissaan. Aluksi kaikki sujuukin mallikaasti, mutta sitten puhelin soi ja Phylin (Andrea Martin) leikkisästi "Superkieleksi" nimeämä multiäänihyypiö ryhtyy luurin välityksellä latelemaan visvaisen törkyisiä irstauksiaan, saaden miekkosen katsojan korvissa kuulostamaan siltä, kuin itse Pazuzu olisi hänet riivannut. Barb (Margot Kidder) kuuntelee aikansa törkyturvan maanista mesoamista, lyöden tälle lopulta verbaalisen luun kurkkuun. "Superkieli" vaikenee, juhlien jatkuessa tämän jälkeen entiseen malliin.

Jokusen aikaa myöhemmin Clare (Lynne Griffin) valmistautuu lähtemään kotiin perheensä luo. Sinne hän ei kuitenkaan koskaan ennätä, sillä tyttö katoaa mystisissä merkeissä isompia jälkiä jättämäti. Äkillinen katoaminen saa Claren isän (James Edmond) huolestumaan jälkikasvunsa kohtalosta, ja niinpä hän päättää jututtaa tyttärensä opiskelutovereita, josko he tietäisivät tarkemmin missä missään Jouko ja Kosti. Poliisin juttusillakin käydään, mutta päivystävä konstaapeli Nash (Doug McGrath) suhtautuu Claren hukuksiin joutumiseen välinpitämättömän nuivasti. Asiaan tulee kuitenkin muutos, kun Claren kanssa deittailut Chris (Art Hindle) käy kertomassa poliisivoimia johtavalle kapteeni Fullerille (John Saxon) oman kärkevän mielipiteensä konstaapeli Nashista, ja tämän pätevyydestä työhönsä.

Samaan aikaan toisaalla Jess (Olivia Hussey) ilmoittaa pianistipoikaystävälleen Peterille olevansa tälle pieniin päin, mutta harkitsevansa vakavasti aborttia. Peter suhtautuu uutiseen tähän... huonosti. Pääjuonikin etenee, sillä puistosta löytyy teini-ikäisen tytön ruumis, ja se saa poliisienkin kinttuihin mukavasti vipinää. Claren katoamista ryhdytään tutkimaan hanakammin, eikä läpi leffan jatkuneet härskit puhelut jää nekään virkavallalta huomioimatta. Fuller asennututtaa nimittäin kuuntelulaitteen tyttöjen asuntolan puhelimeen, yrittäen siten jäljittää mistä "Billyksi" itseään kutsuva mielipuoli häröilypuhelujaan oikeasti soitteleekaan. Kun sitten ilmenee, että puhelut tulevat tyttöjen asuntolan sisältä, tulee polisiille ja Fullerille kiirus rynniä paikan päälle, ja pysäyttää talossa asuvan väkimäärän väheneminen, ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä.

Tuomio: Kaikin puolin onnistunut, psykologisia elementtejä sisältävä slasher-pätkä, jota pidetään yhtenä ensimmäisistä mainittuun genreen kuuluvista puukkohippasteluista. Etenee paikoin ehkä hitusen verran hitaasti, mutta eipä tuo nyt pahemmin haittaa, sillä kierotuneen vinksahtanut tunnelma on muutoin varsin mainiosti kohdallaan. Billyn suorittamat pilapuhelut ovat sisältönsä puolesta ahdistavan häiriintyneitä, ja piilossa pitämisensä (silmää ja satunnaista käden vilahdusta lukuunottamatta) toimii vallan loistavasti. Se, mitä ei näytetä, on monesti nimittäin paljolti pelottavampaa, kuin jatkuva esillä oleminen. Kysykää vaikka Spielbergiltä, jos minua ette asiassa tässä usko. Uudelleen lämmittelyn pariin päästiin vuonna 2006, jonka senkin omistan ja olen sen katsellutkin, mutta siitä arvostelun kirjoittaminen on toistaiseksi vielä auki. Sen kirjoitan, minkä kirjoitan, eikä siitä tässä kohdin sen enempää.

Onneksi se oli vain unta

Aamuyöstä olin sillä hetkellä näkemässäni unessa päättänyt jostakin kumman syystä lähteä pilkille. Vieläpä sellaiselle järvelle, jonka läheisyydessä oleminen on hyvin pitkälti elokuvallisessa maailmassa hengelle vaarallinen paikka oleskella. Varmaan jo arvaattekin mistä lätäköstä tässä on kyse, mutta niille, joille paikka ei ole ennestään tuttu, paljastettakoon mainitun järven olevan Perjantai 13:sta päivä leffoista tuttu Crystal Lake.

ki ki ki ma ma ma

Siellä minä sitten istua kökötin, keskellä jäätynyttä Kristallijärveä, palellen ja odotellen josko kala vaikka söisi. No söihän se lopulta, mutta tämä kala oli jotakin aivan muuta. Jotakin sellaista, jota kukaan ei halua pyydykseensä saada. Kävi nimittäin niin, että jossakin vaiheessa mormuskaani tarttui jotakin, joka ensin nykäisi onkeani hetkellisesti kevyesti. Sitten hieman voimallisemmin, ja lopulta niin rajusti, että koko hemmetin onki lennähti käsistäni suoraa jäähän kairaamastani aukosta vesistön alle uppoilemaan. Aluksi olin asiasta tästä tietenkin äärimmäisen pöllämystynyt. Mikä ihmeen kala voisi olla noin vahva, että se veisi riuskaisullaan kalamiehen työvälineen mennessään. Pöllämystymisen jälkeen uteliaisuus voitti, ja tyypilliseen kauhuleffatyyliin lähestyin jään pinnalla olevaa aukkoa, tuumien ohessa jos vaikka näkisin onkeni menetyksen aiheuttajan. Virhe, joka hetkeä myöhemmin osoittauisi kohdallani kohtalokkaaksi.

Doomed... You're all doomed!

Siinä jään pinnassa maatessani aukosta syöksähti esiin isohko käsi, joka kietoutui tiukasti kiinni kaulani ympäri, kuristaen minusta ilmat kertalaakista pihalle. Otteessa räpiköidessäni koitin parhaan kykyni mukaan irroittautua siitä, mutta turhaan, sillä mitä enemmän rimpuilin vastaan, sitä tiukemmin käsi kuristi kurkkuani. Ohessa huomasin jotakin muutakin. Jään alta kurottava käsi oli kuristamisen lisäksi ryhtynyt vetämään minua lähemmäs jään pitää, kohti kairamaani reikää, ja siinä tajuttomuuden ja todellisuuden välimaastossa harhaillessani tajusin, että jään allehan tämä kätönen minua väkipakolla vetää.

En ole kooltani mikään pikkumies, mutta niin vain kävi, että käsi onnistui lopulta vetämään minut pienestä aukosta kokonaisuudessaan jään alle, valtoimenaan ympäriinsä roiskuvan hurmeen ja sinkoilevien suolen pätkien koristellessa lumivalkoisen ympäristön kauttaaltaan punaisella. Hetken aikaa vallitsi aavemainen hiljaisuus. Mutta vain hetken, sillä yhtäkkiä ja pyytämättä kuului valtava paukahdus, jonka seurauksena jäälautat lennähtivät massiviisella voimalla ilmaan, peittäen hetkellisesti näkyvyyden tyystin.

I've seen enough horror movies to know any weirdo wearing a mask is never friendly

Tilanteen rauhoittuessa jään pinnalle oli ilmaantunut jo parhaat päivänsä nähneeseen, risaisen oloiseen asusteisiin sonnustautunut hahmo, joka selin kameraa kohti seistessään hengitti tasaisen rauhallisesti jonnekin kaukaisuuteen tuimasti tuijottaen. Mainittu kamera lähestyi muutamalla kuvan välistä poistaman editin avulla tuota hahmoa, joka lopulta käänsi nopeasti pahoin kulahtaneen jääkiekkomaskin taakse piilottamansa kasvot kohti kameraan. Jason Voorheeshan se siinä...

Some folks have a strange idea of entertainment

Enpäs heti muista koska olen viimeksi nähnyt unta, saati sitten painajaista, mutta tänä aamuna sekin ihme tapahtui. Tapahtuman tärkeyttä lisäsi vielä sekin, että tämän painajaisen minä muistin herätessäni, joten pakkohan se oli ylös jonnekin heti kirjata, ja nyt sitten myös tänne teidänkin iloksenne/kauhuksenne.

Sängynlaidalla istuessani mietin ohessa myös sitä, jotta tässähän olisi varsin loistava alku vaikkapa jouluaiheiselle Friday the 13th-spesiaalille, joka alkutekstiensä jälkeen voisi hyvinkin jatkua läheiselle leirintäalueelle bussilla saapuvien ihmisten ajouneuvossaan matkansa ratoksi suorittamalla joululaulusikermällä tai jotakin sen sorttista. Spesiaalin edetessä Jason voisi sitten käydä jakamassa oman käsityksensä joulurauhasta näiden poloisten keskuudessa. Mahtiviihdettä tulisi olemaan se spesiaali kaikille Friday-faneille aina alkumetreiltä hamaan loppuun saakka.

The Gingerbread Overlook Hotel

Ensi joulua silmällä pitäen....

Lisää kuvia tästä kulinaristisesta mestariteoksesta voipi halutessaan käydä ihmettelemässä täällä.

Pacino & Walken: Roomies - Episode 6 - Christmas Special

Hyvää joulua kaikille

The Harvest

Deadpool 12 Days of Christmas Poster

Traileri: Krampus (2015)