A Holiday Reunion - Xfinity 2019

He Was Mistaken for Dead. That Was Their Last Mistake

Jokunen VHS-löydös tähän väliin...

Vas. oik: Slaughter in San Francisco, Ride in a Pink Car

Vas. oik: Eye of the Eagle 2, National Lampoon's European Vacation

Lokakuu kuuluu kauhulle Osa 1: The Demented (2013)

Kuvaus: Kuusi kumpaakin sukupuolta edustavaa opiskelijanuorta lähtee maaseudulla sijaitsevalle kesäasunnolle vapaa-aikaa viettelemään. Aluksi kaikki sujuu hauskanpidon merkeissä, mutta sitten tuhmat terroristit iskevät kemiallisine ohjuksineen, jonka jälkeen kenelläkään ei ole enää yhtään kivaa. Eikä se toisaalta mikään ihme ole, sillä maille ja mannuille levinneiden kemiallisten mömmöjen seurauksena lähialueella asuvista ihmisistä tulee lihanhimoisia zombeja, joita vastaan nuorisojengimme on taisteltava, mikäli mielivät selvitä tilanteesta tukalasta hengissä maaliin.

Tuomio: Tylsä. Mitään uutta tai innovatiivista genrensä suhteen tarjoamaton. Huonosti kirjoitettu, näytelty ja ohjattu. Zombikoiran suusta sinkoileva kuola on sekin tehty tietokoneella. Kehnosti. Henkilöhahmot? Mitään sanomattomia ja vaikeasti pidettäviä tyhjäpäitä, joista jokainen ansaitsee tulla zombien pureskelemaksi heti ensimmäisen minuutin kohdalla. Elävät kuolleet itsekin ovat näitä tolloja fiksumpia tapauksia. Lopussa nähtävä valeloppukin (sillä pitäähän sitä nyt sellainenkin olla) on sitä luokkaa tökerön kliseinen, että sen nähdessään tekee mieli ottaa sukka välittömästi jalasta, ja käydä mätkimässä sillä tekijöitä isosti ympäri korvia. Täyskurapätkä, jonka jälkeen toivoo dementian pian tulevan ja iskevän kuin miljoona volttia, pyyhkäisten pääkopasta pois kaikki ne kammottavat kuvajaiset, jotka sinne tästä törkypaakusta jo ehtivät jäädä kummitelemaan. Jessus, mitä sontaa!

Alien Abduction (2014)

Kuvaus: Morrisin perhe lähtee lomareissulle kohti Pohjois-Carolinaa ja siellä sijaitsevaa Brown Mountainia, joka kauniiden maisemiensa lisäksi tunnetaan taivaankannelle villisti liikuksivista valoistaan, jotka saattavat (tai sitten eivät) olla lentävien lautasten aiheuttamia. Onpa alueella sanottu siellä olevien ihmisten kadonneen selittämättömästi  sen isompia jälkiä jättämättä. Menisitkö sinä lomailemaan moiselle alueelle? Aivan. En menisi minäkään.

Perheen nuorin vesa Riley (Riley Polanski) ottaa tehtäväkseen kuvata videokamerallaan koko reissun, jotta perhe voisi sitten myöhemmin muistella kotosalla menneitä nauhaa katsellessa. Kunpa Riley vain tietäisi etukäteen, että kuvaamansa materiaali tulisi olemaan paljolti pelottavampaa tavaraa, kuin yksikään näkemänsä painajaisuni.

Retken viimeisenä iltana tapahtuu kummia, sillä taivas täyttyy oudoista valoilmiöstä ja pelko alkaa pikkuhiljaa hiipimään matkalaisten puseroon. Yön hämärtyessä Morrisin perhe saa kauhukseen havaita, että alueella liikkuvat huhut UFOista, pienistä harmaista miehistä, että myöskin suorittamistaan kaappauksista ovat karmaisevan totta, ja että he ovat seuraavana ilkeämielisten avaruusolioiden nappauslistalla...

Tuomio: Blääh! Tämä kulunut ja kaikin puolin loppuun kaluttu (found footage) formaatti se vain ei suostu kuolemaan, vaikka viimeinen myyntipäivä sen kohdalla on jo aikaa sitten mennyt vanhaksi. Mikäli nyt jostakin syystä tykkäät katsella sinne tänne valtoimenaan heiluvaa kameraa, päätöntä ryntäilyä ja huutamista sekä Perähikiän kesäteatteriakin kehnompaa näyttelemistyötä, niin Alien Abduction on selkeästi suunnattu juuri sinulle. Muille suosittelen avaruusolioaiheisen viihteen etsimistä jostakin ihan muualta kuin tästä pätkästä. Alien Abduction saa minulta arvokseen yhden kipaleen Juhan af Grannia alien kieltä höpöttelemässä.

Edit: Ai niin. Tässä leffassa oleva videokamera on ilmeisesti valmistettu adamantiumista, sillä se kestää avaruudesta maahan putoamisen kuin vettä vaan. Vain linssi menee rikki, ei muuta. Edes Cloverfieldin videokamera ollut noin kestävää sorttia, vaikka korkealta ja kovaa putosi sekin. 

Fraternity Vacation (1985)

Kuvaus: Nörttimäinen Wendell Tvedt (Stephen Geoffreys) on täysin toivoton tapaus, mitä tulee vastakkaista sukupuolta edustavien naisihmisten kanssa kanssakäymiseen. Hän on arka, kömpelö ja kaikin puolin muutoinkin nolo tyyppi, jonka kiinnostuksen kohteet löytyvät niin astrologian kuin myös biologian opinnoistaan. Vanhempansa Millard (Max Wright) ja Naomi (Julia Payne) ovatkin edellä mainituista syistä enemmän kuin huolestuneita siitä, kuinka lukutoukkamainen poikansa tulee pärjäämään myöhemässä elämässään, ja päättävät tehdä asian eteen jotakin. Niinpä he lähettävät Wendellin kahden paljolti kokeneemman kaverin, Joen (Cameron Dye) ja Mamman (Tim Robbins) kera Palm Springsin auringon alle viikoksi kokemuksia tyttöjen kanssa huseeraamisesta keräilemään.

Joe ja Mamma tekevät kaikensa valmentaakseen hintelästä ja ujosta Wendellistä oikean naismagneetin, vain havaitakseen, että tällä on meneillään omat originnellit kuvionsa, jotka pitkässä juoksussa tuottavat hänen kannaltaan positiivisenlaista tulosta. Siinä jäävät muskelimanut ja muut machomiehet nopeasti kakkoseksi, kun pehmopoika Wendell astuu remmiin, hevillä siitä irti päästämättä...

Tuomio: Kaikkinensa melkolailla mitäänsanomaton ja naurattamaton nuorisokomedia, josta on hyvin vaikea löytää mitään merkittävää sanottavaa. Näyttelemistyö ei päätä juuri huimaa, mutta eipä kait sen ole tarkoitus sitä millään muotoa tehdäkään. Brad Fiedelin säveltämä syntsamusakin on tasoltaan yllättävän helposti unohdettavaa, eikä siis alkuunkaan yllä sille tasolle, kuin esimerkiksi tämän leffan jälkeen ilmestyneessä Fright Nightissa, josta kirjoittamani arvostelun voipi halutessaan käydä lukemassa täältä.

Kauhun yöstä puheenollen Amanda Bearse on Stephen Geoffreysin ohella mukana menossa tässäkin pätkässä, joten erittäin kaukaa, miljoonan mutkan ja tuhannen kurvin vinkkelistä haetusta esiosasta tässä on sillä tapaa jossain määrin kyse, eikä niin sittenkään. Mainittujen nimien lisäksi leffasta voipi bongailla muitakin tuttuja naamoja aina Matt McCoysta, Kathleen Kinmontin ja Barbara Cramptonin kautta, Sheree J. Wilsoniin ja John Vernoniin. Paljon on siis erinäistä talenttia kehissä mukana tässä, tuotteen ollessa lopulta kokonaisuutena vain ja ainoastaan yhden tähtykäisen arvoinen.

Toy Soldiers (1984) aka Young Soldiers aka Little Soldiers

Kuvaus: Joukko isorikkaita opiskelijanuoria (ja kun sanon nuoria, tarkoitan sillä kolmekymppisiä näyttelijöitä esittämässä teini-ikäisiä) veneilee lomailun merkeissä Karibianmeren upeissa maisemissa. Lapsenlikkanaan näillä isänmaansa toivoilla on monissa liemissä uitettu, karskin puoleinen entinen merijalkaväen sotilas, joka Kessuna (Jason Miller) paremmin tunnetaan.

Jatkuvan valvonnan alla olo ilmeisesti tympäisee opiskelijoita, ja niinpä he päättävät hieman keppostella Kessun kustannuksella, vapauttamalla aluksen mukana kulkevan kumiveneen omille teilleen. Kun pilasta ärsyyntynyt Kessu sitten ui karannutta vesipeliä takaisin hakemaan, karkaavat valvontansa alla olleet kakarat veneellä omille teilleen.

Matka vapauteen saa varsin nopeasti kurjemman puoleisen käänteen, kun eräs oppilaista teloo itsensä kännipäissään siinä määrin pahoin, että käynti lekurille on enemmän kuin paikallaan. Oppilaista Amy (Terri Garber) ja muutama muu ottavat asiakseen viedä haavoittuneen läheiseen kyläpahaseen tarvittavaa hoitoa saamaan. Asiat kuitenkin mutkistuvat entisestään, kun Amy kumppaineen päätyy ilkeän eversti Lopezin (Rodolfo de Anda) johtaman terroristipoppoon väkivalloin kaappaamaksi. Vapaus vangeille koittaisi vain siinä tapauksessa, että USA:n hallitus kaivaisi kuvettaan kolmen miljoonan dollarin verran. Summan, jolla Lopez aikoo rahoittaa omaa valtataisteluaan inhoamaansa hallitusta vastaan.

Samaan aikaan toisaalla Kessu tekee paluun veneelle, vain kuullakseen, että osa oppilaista on rantautunut maankamaralle etsimään apua hätää kärsivälle ystävälleen. Kessu tekee samoin ja pian hän jo äkkääkin viidakon keskeltä omin nokkinensa ilkeiltä vangitsijoiltaan karkuun päässeen Amyn, muiden jäädessä karuun selliinsä toistaiseksi virumaan.

Kotiin palattuaan Amy tuntee suurta syyllisyyttä toveriensa kohtalosta. Niinpä hän päättää tehdä asian eteen jotakin, varsinkin kun USA:n hallitus ei sitä tee, kieltäytyen maksamasta lunnaita terrorismia harjoittavalle juntalle. Amy tekee Kessulle, ja tämän ystävälle Buckille (Cleavon Little) tarjouksen, josta kaksikko ei aluksi ole kovinkaan innoissaan. Eikä liioin siitäkään, että Amy haluaa ottaa mukaan muut reissulta ehjin nahoin Valtoihin palaneet ystävänsä. Ääni Kessun kellossa saa kuitenkin pian toisenlaisen sävyn, kun eräs Amyn kaapatuista ystävistä löydetään hengettömänä keskiamerikkalaisen banaanivaltion Yhdysvaltain lähetystön roskapöntöstä. Pelastusretki keskelle vihreää helvettiä on valmis alkamaan...

Tuomio: Hetkinen, enkös minä ole tämän jo kertaalleen täällä arvostellut? Ei kun joo, se olikin se Linda Blairin tähdittämä Nightforce, joka ilmestyi markkinoille kolmisen vuotta tätä myöhemmin, samankaltaisella juonikuviolla varustettuna. Hauskaksihan tämän tekee se, että kumpainenkin Manaajasta tutuksi tullut naama on siis tehnyt tahoillaan samaan kategoriaan lankeavan toimintapätkän, sillä erotuksella tosin, ettei Jason Miller laula Toy Soldiersin teemakipaletta. Nythän tästä ei puutu enää kuin se, että käy ilmi, että Max von Sydowkin on tehnyt pitkän uransa aikana jotakin samantyyppistä kuin Blair ja Miller. Sen verran laiska kuitenkin olen, etten jaksa ruveta moista tässä kohdin tarkistelemaan. Jos tiedätte paremmin, niin sana kommenttiosiossa on sen suhteen tuttuun tapaan vapaa.

Millainen itse leffa sitten on ja oli? Noh, semmoista keskivertoista äksöniähän se tämäkin tuotos katsottavaksi lopulta tarjoilee. Jason Miller näyttää suurimman osan leffan kestosta äärimmäisen vaivaantuneelta, ja voin hyvin kuvitella miehen halunneen olla jossakin aivan muualla, kuin kuvaamassa tätä pätkää. Toisaalta, saattoihan hän kyllä kärsiä ilmavaivoistakin, joten ihan varmaksi en pysty sanomaani todentamaan. Näyttelijä/ohjaaja/tuottaja/käsikirjoittaja Tim Robbins on menossa mukana pienimuotoisessa roolissa yhtenä pelastusoperaatiota suorittavasta opiskelijoista, ja tarkkasilmäisimmät varmastikin bongaavat ruudultaan myös Tracy Scogginsin, jonka suurin osa parhaiten muistaa scifi-sarjasta Babylon 5. Ei pidä sotkeman vuonna 1991 ilmestyneeseen Toy Soldiersiin, vaikka terroristeja siinäkin on.

Traileri: Vacation (2015)

Movie Monday - Unelmien lomakohde

"Mihin elokuvassa nähtyyn paikkaan haluaisit lomailemaan?"

Tämmöistä kyseleepi Movie Monday tällä kertaa. Noh, noita paikkoja olisi useampikin, mutta tyydyn kuitenkin tällä erää yhteen niistä. Arkham. Ei.. en puhu nyt Batmanissakin esiintyvästä nuppilataamosta, vaikkakin kieltämättä käynti sielläkään ei olisi pahitteeksi, vaan Lovecraftin tarinoissa (ja niihin pohjaavissa leffoissa) olevasta kuvitteellisesta kaupungista....

Siellä tuskin tulisi aika pitkäksi, sillä sen verran tapahtumarikkaasta citystä on kuitenkin loppujen lopuksi kyse... :D