The Initiation of Sarah (1978)

Kuvaus: Siskon puolikkaat Patti (Morgan Brittany) ja Sarah Goodwin (Kay Lenz) ovat kumpainenkin aikeissa aloittaa opiskelun yliopistossa. Patti on kaunis ja suosittu. Sarah puolestaan hiljainen ja syrjään mielellään vetäytyvä. Sarahilla on kuitenkin hallussaan yliluonnolliseksi luokiteltuja voimia, joita hän ei kuitenkaan haluaisi millään muotoa käyttää. Paitsi pakon edessä tietenkin. Kuinkas muutenkaan.

Pian kampukselle saavuttuaan siskokset joutuvat tilanteeseen, jossa heidän kumpaisenkin tulee hakeutua siellä toimivien sisarkuntien jäseniksi. Patty päätyy lopulta jäseneksi suosittujen tyttöjen Alpha Nu Sigma (ANS) sisarkuntaan, jota johtaa itseään täynnä oleva, muita kohtaan töykeästi alati käyttäytyvä Jennifer Lawrence (Morgan Fairchild). Pettymyksekseen Patty saa huomata ohessa sen, ettei ANS:sta löydy sijaa siskolleen Sarahille, vaan tämä päätyy lopulta Phi Epsilon Deltan (PED) listoille, johtajanaan (Shelley Wintersin esittämä ja noidaksi elokuvassa tässä kovasti epäilty) rouva Erica Hunter.

Jennifer ei pidä Sarahista alkunkaan ja ottaakin tämän silmätikukseen. Julmasti piinaten ja kiusaten tätä aina, kun tilaisuus siihen vain avautuu. Lopulta Sarahin mitta on täysi. On tullut aika näyttää Sarahin voima! 

Tuomio: Televisiolle aikoinaan tehty, kaikin puolin kehnohkon oloinen Carrie rip-off, josta on turha lähteä hakemaan kauhumaisia (tai edes jännärimäisiä) elementtejä sen isommin. Niitä, kun ei tästä pätkästä löydy nimeksikään. Leffan parhaasta annista vastaa Jennifer Lawrencea (heh) esittävä Morgan Fairchild, jolla on ilmiömäinen taito esittää taidokkaasti koulukiusaamiseen erikoistunutta pahisnarttua. B-leffalegenda Shelley Winters on hänkin omassa roolissaan juustoisen ilmiömäinen. Sarahin voima saakin minulta noista mainituista syistä kaksi tähteä sen yhden sijasta. Mukana mainittujen näyttelijöiden lisäksi myös Airplane elokuvista tuttu Robert Hays sekä Miami Vicessä ja ekassa Rambossa esiintynyt Michael Talbott. 

Angels of the City (1989)

Kuvaus: Collegessa opiskelevat Catherine (Kelly Calindo) sekä paras ystävänsä Wendy (Cynthia Cheston) halajavat kumpainenkin saman osakunnan jäsenittäriksi. Sisään päästäkseen heidän on kuitenkin ensin suoritettava vihkimisrituaali, jonka tehtävän kuvaan kuuluu postaaminen Hollywood Boulevardilla maksullisiksi naisiksi sonnustautuneina. Seksinnälkäisten miesten kanssa makaaminen on kumpaiseltakin kuitenkin ehdottoman kiellettyä, koska koulun säännöstö niin pykälikössään sanoo.

Kadulle päästyään Catherine ja Wendy sotkeutuvat tahtomattaan kulmakunnilla omaa valtataisteluaan käyvien parittajien keskinäiseen sotaan, jonka tuoksinassa tuliaseet laulavat armoa antamatta, ruumiiden koostuessa enimmäkseen laskuunsa työskentelevistä ilotytöistä. Kimaltavat valot, samppanja, loputon seksin ja huumeiden tarjonta saa kiltin tytön pään helposti sekoamaan. Rahassa kylpevä, vaarojen täyttämä prostituution maailma onkin siksi kaikkea muuta, kuin paras paikka opintojen aloittelemiseen. Catherine ja Wendy ovat kuitenkin päättäneet selvitä koettelemuksestaan hengissä, vaikka sitten henki heiltä menisi sitä yrittäessä. Kaupungin enkeleitä kun ovat.

Tuomio: Pöljähkön kömpelö Pepin/Merhi tuotos, joka ansiokkaasti sotkee sisäänsä niin monta eri lajityyppiä, että se ei itsekään oikein tunnu tietävän, mikä hitto sen oikeasti lopulta pitäisi olla. Pahinta kaikessa tässä sekametelisoppailussa on kuitenkin se, ettei elokuva onnistu vakuuttamaan yhdelläkään noista monista rintamistaan, jääden siten kokonaisuutena täydellisen epätäydelliseksi Frankensteinin monsteriksi, joka olisi ollut syytä tappaa tulella jo ennen ulos pykäämistään. Yksi tähti ja siinäkin on jälleen kerran puolet liikaa.

Midnight Offerings (1981)

Kuvaus: Vivian (Melissa Sue Anderson) on päällisin puolin kuin kuka tahansa koulutyttö, jolla on omat haaveensa ja unelmansa tulevaisuutensa suhteen. Hänellä on myös erinäiset keinonsa päämääriensä saavuttamiseksi, sillä Vivian on ihka oikea noita, jolta löytyy arsenaalistaan loitsu jos toinenkin käytettäväkseen, mikäli tilanne niin vaatii. 

Sattuman oikusta tilanne on viime aikoina vaatinut niin useammankin kerran, enimmäkseen poikaystävänsä Davidin (Patrick Cassidy) vuoksi. Tämä kun on joutunut eräiden Ocean Valley High:n opettajakuntaan kuuluvien maikkojen mustalle listalle, ja sehän ei taasen Vivianin suunnitelmiin sitten niin millään. Noitavoimiensa avustuksella Vivian poistaa tylysti päiviltään kiusaa tekevät opettajat, naamioiden ovelasti tekemänsä murhat onnettomuuksiksi.      

Päivänä eräänä Ocean Valley High saa uuden oppilaan Robinin (Mary Beth McDonough) hahmossa. David iskee heti silmänsä uuteen tulokkaaseen, unohtaen Vivianin olemassa olon tyystin. Käy myös ilmi, että Robin taitaa hänkin noituuden salat, ollen kuitenkin täydellinen vastakohta paholaisen pauloissa olevalle Vivianille. Lopullinen taistelu Davidista kahden voimakkaan loitsuajan välillä on valmis alkamaan...  

Tuomio: Televisiolle tehty noitahippastelu, joka paikoittaisen juustoisuutensa lisäksi kärsii muutamista käsikirjoituksellista ongelmista. Melissa Sue Anderson karistelee yltään Pieni talo preerialla sarjasta tutuksi tulleen kiltin Mary Ingalsin kuvajaista varsin onnistuneesti, ollen väliin aidon oikeasti niin häijy, että itsekin yllätyin kuinka häijy hän tässä onkaan. Andersonin lisäksi tässä pätkässä nähdään myös toinen televisiosta enimmäkseen tuttu, eli Onnen päivien Marion Ross, jonka tehtävänä on toimia eräänlaisena noituusmentorina Mary Beth McDonoughin esittämälle Robinille. Kokonaisuutta ajatellen Keskiyön uhrit ei sisältönsä puolesta ehkä ole sieltä parhaimmasta päästä, mutta olen minä huonompiakin samasta aiheesta tehtyjä leffoja joskus nähnyt, joten siinä suhteessa on turha valitella tämän enempää. Kaksi tähteä on tälle tuotokselle varsin oivallinen määrä annettavaksi, ja sen verran se minulta tässä kohdin myös saa.  

Leffamusa - Fire with Fire - Wild Blue

Traileri: Slaughterhouse Rulez (2018)

Full Moon High (1981) aka A Transylvanian Werewolf In America

Kuvaus: Tony Walker (Adam Arkin) on Full Moon High Schoolia käyvä nuorukainen, joka odottaa into piukeana tulevaa jalkapallomatsia arkkiviholliskoulu Simpson Highta vastaan. Valitettavasti Tony ei koskaan pääse ottamaan osaa siihen peliin, sillä isänsä William Walker (Ed McMahon), eläköitynyt eversti, nykyinen CIA-operatiivi, tarvitsee poikaansa peitetehtävään Transylvaniassa suoritettavassa tehtävässään. Romaniaan saavuttuaan Tony kohtaa kahvilassa naisen, joka tahtoo kovin lukea poitsun tulevaisuuden hänen kädestään. Näin siksi, että suuri osa kirjoista on kiellettyä kamaa Romaniassa, joten luettavaksi jäävät siis vain ihmisten kätöset. 

Hubaa, eiköstä vain? 

Anyways, nainen vilkaisee Tonyn kättä, ilmoittaen hetikohta tämän olevan kirottua tavaraa. Pentagrammi, ihmissudet, vampyyrit ja neitsyetkin mainitaan, mutta vain Tonyn puolesta. Hän kun ei usko moisiin otuksiin ja niiden olemassa oloon. Yön pimeydessä Tonyn suuntavaisto menee pahan kerran sekaisin, eikä siten löydä tietään takaisin hotellilleen. Jostakin varjojen keskeltä esiin syöksyy verenhimoinen ihmissusihukkanen, joka upottaa terävät hampaansa Tonyn hämmentyneeseen olemukseen. Ja mehän kaikki tiedämme mitä se tarkoittaa. Noh, sitä että naisen ennuste käy toteen, ja Tonysta on nyt tullut yllätyksekseen ja pyytämättä ihmissusi, joka on tuomittu vaeltamaan kuolemattomana maan joka kolkkaan. Tosin vain siihen asti, kunnes hän kyllästyy pakkamaan matkalaukkuaan.

Hubaa, eiköstä vain.

Kotiin takaisin palauttuaan Tony yrittää jatkaa elämäänsä siitä, mihin se ennen Romanian reissua jäi, mutta eihän siitä mitään tule, kun väliin karvoituksen kasvaessa on ulvottava täyttäkuuta kitapurje suorana, ihmisiä ohessa pelotellen. Tonyn ei auta muu, kuin poistua kotikaupungistaan seuraavaksi 20-vuodeksi, jottei hän vahingoittaisi tai ottaisi hengiltä ketään lähellään olevaa. Vuosien täyttyessä Tony viimein kyllästyy reissaamiseen ja matkalaukkunsa pakkaamiseen, palaten takaisin kotiin. Poissaollessaan kaikki on kuitenkin muuttunut, paitsi Tony itse. Hän on yhä se samainen poika, jota ihmissusi aikoinaan puraisi, vanhentumatta päiväkään tuosta tapahtumasta. Tony palaa takaisin koulun penkille ja jalkapallon pariin. Ja siitä se hauskuus vasta alkaakin...

Tuomio: Paitsi että ei ala, sillä Teenwolf - pallokentän kauhu on sisällöltään yhtä hauskaa katsottavaa, kuin vaikkapa raastinraudalla itsensä tyydyttäminen. Vitsejä kyllä lauotaan, mutta eipä niitä oikein parhaalla tahdollakaan sellaisiksi osaa tunnistaa, kun ne penteleet eivät onnistu millään muotoa naurattamaan. Okei, se ennustajaeukon kädestä lukeminen kirjojen sijasta sai minut hetkellisesti hymähtään, mutta se taisikin olla sitten ainoa kerta lajissaan. Ohjaaja/käsikirjoittaja/tuottaja Larry Cohen ei siis ainakaan tämän pätkän perusteella ole mikään suuri humoristi, olkoonkin että tämä oli hänen eka kertansa komedian parissa. 

Samoihin aikoihin tehtiin parempiakin ihmissusijuttuja, joten suosittelen lämpimästi katsastamaan tämän sijasta vaikkapa John Landisin ohjastaman Ihmissusi Lontoossa tai vaihtoehtoisesti Joe Danten hitusen vakavamman aikalaisohjaustyön Ulvonnan. Kumpainenkin viimemainituista lyö kevyesti laudalta tämän Cohenin Larryn epähauskan kauhukohkailun suoraa kompostin pohjalle köllöttämään. Turhana tietona tähän loppuun voisin mainita vielä sen, että Arkinin perheestä tässä leffassa esiintyy myös Adamin velipoika Anthony Arkin, että myöskin kummankin isäpappa Alan. Että näin.

Leffamusa - Back to School - Jude Cole

Bonus: E.G. Daily - Mind over Matter (Summer School Soundtrack)

Bonus Bonus: E.G. Daily - One Way Love (Dance With The Dead Remix) Better Off Dead Soundtrack

Horror High (1973) aka Kiss the Teacher... Goodbye! aka Twisted Brain

Kuvaus: Vernon Pottsilla (Pat Cardi) ei mene kovinkaan kaksisesti. Koulutoverinsa kiusaavat ja rääkkäävät häntä armottomasti, eivätkä opettajatkaan ole yhtään sen kohteliaampia häntä kohtaan. Ainoa, joka ei kiusimisesta liiemmin perusta on luokallaan oleva pieni punatukkainen tytteli Rose Holotik (Robin Jones), josta Vernon niin kovin pitää, muttei ole uskaltanut sitä hänelle kertoa. Enimmäkseen kaiketi siksi, että Rosen poikakaveri Roger (Mike McHenry) hakkaisi Vernonista ulosteet pihalle, mikäli hän moisista tunteista menisi Roselle kertomaan.

Lohtua tukalaan ja kroonisesti pahenevaan tilanteeseensa Vernon hakee lohtua tieteen parista. Kemian luokassa ahertaessaan hän kehittelee mystisen mikstuuran, jota sitten testaa uskolliseen koe-eläin marsuunsa Mr. Mumpsiin. Seerumi vaikuttaa muutoin niin lempeään jyrsijään siten, että siitä tulee julma vertajanoava hirvitys, joka ensitöikseen syö isompaan nälkäänsä koulun vahtimestarin katin retaleen lounaakseen. Vahtimestari suhtautuu lemmiksinsä menetykseen yllättävän hyvin, eli maistattaen kostoksi Vernonille väkipakolla omaa synteettistä labracocktailiaan karmaisevin seurauksin. Liuoksen ansiosta Vernonista sukeutuu uskomattoman vahva raivopääöhkö, joka ottaa elämäntehtäväkseen teurastaa surutta päiviltä kaikki ne ilkiöt, jotka häntä vastaan niin pahoin menneet rikkomaan.

Tuomio: Kahdessa viikossa kengännauhabudjetin ($67,000) turvin kuvattu Tohtori Jekyll ja Herra Hyde teinivariaatio, jossa koulukiusaamisen kohteeksi tahtomattaan päätynyt nörttispersonaa tasaa tilit kiusaajiensa kanssa läpikäymänsä kemiallisen reaktion ansiosta. Ei nyt välttämättä mikään edustamansa lajityypin valio, mutta käytetyn rahan ja kuvausaikatauluunsa suhteutettuna kohtuullisen onnistunut tapaus, joka ilmiselvästi on toiminut Troma leffoista tutuksi myöhemmin tulleen Toxic Avengerin innoittajana. 

Only the Strong (1993)

Kuvaus: Eläköitynyt vihreä baretti Louis Stevens (Mark Dacascos) palailee Brasiliassa suoritetun palvelusaikansa jälkeen takaisin kotikonnuilleen Miamiin vain havaitakseen, että vanhasta opinahjostaan on tullut pulveri- ja pillerikauppiaiden, että myöskin erinäisten väkivaltaa harjoittavien jengiläisten villi ja vapaa temmellyskenttä.

Entisen opettajansa herra Kerriganin (Geoffrey Lewis) juttusilla käytyään Louis ajautuu koulun pihassa tappeluun Michael Jacksonin Black or White videossa esintyneen jamaikalaismiekkosen kanssa, capoieraten viimeksi mainitulta tajun nopeasti kankahalle. Nahistelua taustalla silmä tarkkana seuranut Kerrigan saa päähänsä idean, joka kaikessa hulluudessaan on niin päätön, että pakkohan sen on toimia. Kerrigan tarjoaa Stevensille mahdollisuuden opettaa afrobrasisilaisen musiikin tahdissa suoritettavaa tanssipohjaista taistelulajia tusinalle kaidalta tieltä kauimmaksi eksyneelle oppilaalle, jotta heillä olisi elämässään muutakin puuhastelua jatkuvan rötöstelyn sijasta.

Hitaasti, eikä niin kovinkaan varmasti liikkeelle lähtevä opetusohjelma löytää lopulta oikeanlaisen draivinsa, ja mukaan väkipakolla otetut oppilaat huomaavat tulleensa viimeinkin hyväksytyksi, ja että paremman tulevaisuudenkin suhteen heillä on vielä toivoa. Mutta sitten paikallinen huumelordi ja capoieran taitava taitaja Silverio (Paco Christian Prieto) päättää pilata kaiken ilon vain siksi, ettei pidä Stevensin naamavärkistä ja tämän hyväntekeväisyysmeiningistään. Se kun pitää serkkupoikansa Orlandon (Richard Coca) poissa pahan ja rahanteosta, ja sehän nyt ei vain kertakaikkiaan käy alkuunkaan sellainen. Stevensillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin kohdata Silverio lopullisessa taistelussa, jossa panoksena on elämä tai sitten se vähemmän mukavampi vaihtoehti, eli kuolema...

Tuomio: Hyvällä sykkeellä ja suurella sydämellä eteenpäin puskeva toimintarypistys, joka kärsii jossain määrin lajityypille tyypillisestä oltemannisuudesta. Kovinkaan originellikaan se ei tarinansa puolesta ole, mutta väliäkös tuolla, sillä tämä leffa onnistuu puutteistaan huolimatta olemaan kokonaisuutena sopivasti viihdyttävä tapaus. Draamakohtaukset toimivat päällisin puolin kohtuullisen hyvin, eikä toiminnallisissa osuuksissaakaan kovin kauheasti valittamista ole. Dacascos tekee sen mitä parhaiten osaa, eli esittelee lähitaistelutaitojaan, eikä edes yritä lähteä roolissaan tekemään mitään Oscarin arvoista suoristusta. Pääpahista esittävä Prieto on näyttelijänä puolestaan varsinainen puupökkelö, mutta on ulkonäöllisesti sen verran uhkaavan oloinen tapaus, että se lienee hyvinkin riittänyt vakuuttamaan tekijät pätevöittämään miehen esittämään konnan ketaletta tässä. Siinäpä ne tärkeimmät taisi jo tullakin, joten enää on tuttuun tapaan jäljellä taivaankappaleiden anto, ja niiden määrän voitte tarkistaa myöskin tuttuun tapaan tämän tekstin alta.


P.S. Turhana tietona voisi vielä mainita sen, että valtion elokuvatarkastamon askarteluosasto askarteli tämän elokuvan kotoisesta VHS-julkaisustamme aikoinaan pois tiekseen 5 minuutin ja 48 sekunnin verran katsojille heidän mielestään vahingollista materiaalia. Näin meille kertoo Video-opas 95 niminen opus. Sinänsä hauskaa, kun ottaa huomioon, että esim. jenkkilässä Only the Strong luokiteltiin aikoinaan kategoriaan PG-13 sopivaiseksi tuotteeksi. Mutta tokihan ne siellä tarkastamossa tiesivät tuolloin kaiken muuta maailmaa paremmin, eiks jeh?

Fraternity Vacation (1985)

Kuvaus: Nörttimäinen Wendell Tvedt (Stephen Geoffreys) on täysin toivoton tapaus, mitä tulee vastakkaista sukupuolta edustavien naisihmisten kanssa kanssakäymiseen. Hän on arka, kömpelö ja kaikin puolin muutoinkin nolo tyyppi, jonka kiinnostuksen kohteet löytyvät niin astrologian kuin myös biologian opinnoistaan. Vanhempansa Millard (Max Wright) ja Naomi (Julia Payne) ovatkin edellä mainituista syistä enemmän kuin huolestuneita siitä, kuinka lukutoukkamainen poikansa tulee pärjäämään myöhemässä elämässään, ja päättävät tehdä asian eteen jotakin. Niinpä he lähettävät Wendellin kahden paljolti kokeneemman kaverin, Joen (Cameron Dye) ja Mamman (Tim Robbins) kera Palm Springsin auringon alle viikoksi kokemuksia tyttöjen kanssa huseeraamisesta keräilemään.

Joe ja Mamma tekevät kaikensa valmentaakseen hintelästä ja ujosta Wendellistä oikean naismagneetin, vain havaitakseen, että tällä on meneillään omat originnellit kuvionsa, jotka pitkässä juoksussa tuottavat hänen kannaltaan positiivisenlaista tulosta. Siinä jäävät muskelimanut ja muut machomiehet nopeasti kakkoseksi, kun pehmopoika Wendell astuu remmiin, hevillä siitä irti päästämättä...

Tuomio: Kaikkinensa melkolailla mitäänsanomaton ja naurattamaton nuorisokomedia, josta on hyvin vaikea löytää mitään merkittävää sanottavaa. Näyttelemistyö ei päätä juuri huimaa, mutta eipä kait sen ole tarkoitus sitä millään muotoa tehdäkään. Brad Fiedelin säveltämä syntsamusakin on tasoltaan yllättävän helposti unohdettavaa, eikä siis alkuunkaan yllä sille tasolle, kuin esimerkiksi tämän leffan jälkeen ilmestyneessä Fright Nightissa, josta kirjoittamani arvostelun voipi halutessaan käydä lukemassa täältä.

Kauhun yöstä puheenollen Amanda Bearse on Stephen Geoffreysin ohella mukana menossa tässäkin pätkässä, joten erittäin kaukaa, miljoonan mutkan ja tuhannen kurvin vinkkelistä haetusta esiosasta tässä on sillä tapaa jossain määrin kyse, eikä niin sittenkään. Mainittujen nimien lisäksi leffasta voipi bongailla muitakin tuttuja naamoja aina Matt McCoysta, Kathleen Kinmontin ja Barbara Cramptonin kautta, Sheree J. Wilsoniin ja John Vernoniin. Paljon on siis erinäistä talenttia kehissä mukana tässä, tuotteen ollessa lopulta kokonaisuutena vain ja ainoastaan yhden tähtykäisen arvoinen.

Back To School (1986)

Kuvaus: Isojen ihmisten vaateliikeketjulla monimiljoonikoksi noussut Thornton Melon (Rodney Dangerfield) päättää päivänä eräänä vierailla poikansa Jasonin (Keith Gordon) opinahjossa, vain havaitakseen, ettei opiskeleminen tunnu nappaavaan jälkikasvuaan sitten niin yhtään. Thornton on asiasta tietenkin harmissaan, sillä vaikka mieheltä itseltään koulut jäivätkin kesken, hän jaksaa silti tolkuttaa poitsulleen kuinka tärkeää opiskeleminen tulevaisuuden kannalta on. Thorntonin mielestä Jason kärsii motivaation, hyvän esimerkin ja moraalisen tuen puutteesta. Siksipä miljoonamies päättää itsekin ruveta opiskelijaksi - kypsässä 57- vuoden iässä.

Thornton aikoo osallistua niille kursseille, jotka häneltä nuorempana jäi väliin. Sitä ennen mies tekee kuitenkin pienoisia muutoksia opiskelijakämppäänsä, muuntaen sen loistosviitiksi. Ajelee paikasta toiseen hulppealla limousinellaan, lahjoen ohessa opettajia sen minkä kerkiää. Yksityissihteerikin Thorntonilta löytyy, kuten myös omakustanteinen professori, joka hoitaa matikan läksyt himaan rahamiehen puolesta. Tähtitieteen tentistä selvitäkseen Thornton palkaa NASA:n huippuinsinöörit asiaa hoitamaan. Ei siis mikään ihme, että opiskelut sujuvat Thornonin kannalta varsin mainiosti, ja aikaa jää siten yllin kyllin ankaraan bilettämiseen, poikansa asioiden tämän selän takana järjestelemiseen ja kirjallisuutta opettavan Diane Turnerin (Sally Kellerman) deittailemiseen.

Juonittelulla, jatkuvalla juhlimisella ja yleisellä häröilyllä on kuitenkin hintansa, sillä välit Jasoniin ovat vaarassa mennä lopullisesti poikki, jolloin Thorntonin ei auta muu kuin yrittää korjata korjattavissa oleva ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä. Tilannetta vaikeuttaa entisestään sekin, että samaan aikaan Thorntonin olisi valmistuttava koulusta. Rehellisesti, ilman petkuttamista, huijaamista sekä nenästä vetämistä.

Tuomio: Keskivertoinen kouluun paluu kikattelu, jonka parhaaksi anniksi jää pääosaesittäjä Vaarakentän improvisoidut sutkautukset, muun komediallisen puolen jäädessä jumiin puolitiehen jonnekin ei hauskan ja hauskan välimaastoon. Leffaa katsellessa voi ohessa bongailla tuttuja naamoja menneeltä (ja vähän nyky)ajalta(kin), sillä sivu- ja pikkurooleista löytyy mm. sellaisiakin nimiä kuin Robert Picardo, Terry Farrell, Adrienne Barbeau, William Zabka, M. Emmeth Walsh, Burt Young sekä Robert Downey Jr. Oikea kuka on kukin 80-luvun leffoissa meininki onpi siis päällänsä tässä pätkässä, jolle meitsiltä pätkähtää kehiin kaksi tähtykäistä.

In the World of Cons....Eddie's a Pro

Pikapikaa muutama nauhalöydös tähän kohtaan...

Ylärivi vas. oik: Back to School, Opportunity Knocks, Free Ride

Alarivi vas. oik: Tall, Dark and Deadly, Fire, Ice & Dynamite, Kickboxer III - The Art of War

Edit: Katselen tässä ohessa tuota Kickboxer 3:sta, ja en voi muuta todeta kuin, että videosensuuri on kaikessaaan surkuhupaisa juttu. Tästäkin julkaisusta Valtion elokuvatarkastamo on suuressa viisaudessaan mennyt aikanaan saksimaan väkivaltaa pois sen verran, että nimenkin olisin voinut samoin tein lyhentää pelkäksi kolmoseksi. Voi ähmänkäki sentäs mitä meininkiä...

Traileri: Scream Queens (2015)

Leffamusa - Come the Day - Midge Ure

Leffamusa - Run For Your Life - Stratus

Ghostquake (2012) aka Haunted High

Kuvaus: Uudessa-Englannissa sijaitseva Holloman-akatemia joutuu entisen rehtorinsa ja kulttijohtajan, Danfordin (M.C. Gainey), pahansuopan haamun piinaamaksi. Koulun talonmies Ortiz (Danny Trejo) ryhtyy ripeisiin vastatoimiin pahan hengen karkoittamiseksi, saaden tarvittavaa tulitukea opinahjossa opiskelevalta Quentin Danfordilta (Jonathan Baron), joka sattuu sopivasti olemaan kummitusreksin pojanpoika.

Tuomio: SyFy-Channelille tuotettu kummituskauhistelu, joka kehnonpuoleisesta toteutuksestaan huolimatta (ja siitä syystäkin) onnistuu olemaan aivan älyhauskaa katseltavaa. Demonista kummitusreksiä esittävä M.C. Gainey tuntuu pitävän hauskaa koko pienen tilipussinsa edestä, naureskellen kirjaimellisesti  leffan läpi sen pöljäkehahmoja hengiltä ottaessaan.

Danny Trejo puolestaan pitää yllä Paranormal Activityn (taisi olla kakkonen) ja Devilin luomaa kuvaa siitä, että meksikaanot ovat kovinkin tietoisia henkimaailman touhuiluista, ja että heiltä löytyy tarvittavat keinot moisten remuajien lopulliseen pysäyttämiseen. Buffysta tuttu Charisma Carpenter käy pikaisesti visiteeraamassa, ja onpa mukaan saatu myös zombisammakoitakin. Toistan zombisammakoita! Can you effin believe it!  Ehtaa pölhöviihdettä parhaimmillaan...

Elokuvana:                 Pölhöviihteenä:

The Principal (1987)

Kuvaus: Opettaja Rick Latimerilla (James Belushi) ei mene hyvin.Vaimonsa on jättänyt hänet ja lakimiehensä pelkkä olemassa olo ärsyttää häntä isosti. Niinpä eräänä viinanhuuruisena baari-iltana Latimerin nähdessä tulevan ex-muijansa lainoppineen verenimijän seurassa, tuo mainittu ärsytys muuntuu kontrolloimattomaksi känniraivoksi. Aseistettuna baaritiskin takaa löytyvällä pesismailalla Latimer lähtee lakimiesjahtiin, saaden tämän lopulta kiinni parkkipaikalla autonsa sisältä lymyilemästä. Hetken ajan pesäpallomaila sekä tulipunainen Porsche tekevät keskenään väkivaltaista tuttavuutta. 

Seuraavana päivänä Latimer saa töissä ollessaan kuulla työkavereiltaan, että hänet on ylennetty tavallisesta riviopesta pahamaineisen Brandelin High Schoolin rehtoriksi. Komennus, joka Latimerista tuntuu enemmän rangaistukselta, palkitsemisen sijaan. Koululle päästyään Latimer huomaan varsin pian sen olevan täynnä suuntansa kadottaneita nuoria, joilla ei ole harmainta haisuakaan siitä mitä skolessa ylipäätään tehdään. Näille oppilaille huumekauppa, raiskaukset ja yleinen rötöstely ovat toisen asteen yhtälöiden pänttäämistä tärkeämpiä juttuja. Latimer on asiasta kuitenkin eriävää mieltä. Hän aikoo tehdä opinahjosta kunniallisen paikan, poistaen rikollisen elementin sieltä tyystin. Apunaan koulun turvallisuuspäällikkö Jake Phillips (Louis Gossett, Jr.), Latimer käy urheasti taistoon hunsvottimaisia oppilaita vastaan...

Tuomio: Hetkellisistä epäuskottavuuskohtauksista ja tarinan hölmöydestä kärsivä kurinpalautusdraama, joka vioistaan huolimatta, tai ehkä juuri niiden ansiosta, toimii alusta loppuun yllättävänkin mallikkaasti.