Traileri: Curse of the Blind Dead (2018)

Traileri: The Curse of La Llorona (2019)

Dead Before Dawn (2012)

Kuvaus: Casper Galloway (Devon Bostick) on arka ja nörttimäinen teini, jolla on taipumus olla liikeissään vähän turhankin ylivarovainen. Näin siksi, että isänsä kuoli tapaturmaisesti Occult Barn nimisessä okkultismitavarakaupassa ollessaan. Kaupassa, jonka muuten omistaa Casperin isoisä Horus Galloway (Christopher Lloyd). Päivänä eräänä käy ilmi, että Okkultisiten seura haluaa palkita Horuksen elämäntyöstään ja pystin pois hakeakseen hän tarvitsee liikkeeseen tuuraajan. Kuten hyvin arvata saattaa arpaonni osuu tietenkin Casperin kohdalle, joka pitkin hampain lopulta suostuu ottamaan pestin vastaan.

Ennen lähtöään Horus ohjeistaa sukulaispoikaansa, ettei kauppaa saa missään nimessä sulkea sen aukioloaikana, ovet on syytä lukita ennen pois lähtöä, ja ettei kukaan tai mikään saa lähestyä sylkyetäisyydelle hyllyn päällä nököttävää pääkallollista uurnaa, sillä sen sisällä asuu itse ultimate pahuus, jonka Horuksen isä Gilbert sen pohjalle aikoinaan onnistui vangitsemaan. Mikäli vangittu pahuus sattuisi jostakin syystä vapaaksi kuitenkin pääsemään, seuraisi siitä se, että ikiaikainen kirous pääsisi jälleen ihmisten ilmoille, muuntaen kaupungin asukit aivottomiksi zombeiksi... vai oliko se sittenkin demoneiksi? Ei kun nythän minä muistankin... zemoneiksi.... eli yhdistelmäksi ihmislihan makuun päässyttä elävää kuollutta sekä vanhan vihtahousun alaisuudessa työskentelevää katalan ketkua kätyriä.

Casperin kaverit saapuvat joukolla vierailemaan liikkeessä, ja jonka seurauksena edellä mainittu uurna päätyy tuhannen palasina lattialle köllöttämään, kirouksen lähtiessä leviämään kulovalkean tavoin lähimaastossa olevien kaupunkilaisten keskuuteen. Zemonien määrän hälyttävästi lisääntyessä Casperin on ystävineen saatava valloilleen päästämänsä pahuus pysäytetykse ennen aamunkajastusta, tai muutoin heidän kaikkien tulisi käymään isosti kalpaten. Taistelu aikaa ja zemoneita vastaan on valmis alkamaan...

Tuomio: Kauhuelokuvaksi tämä ei ollut tarpeeksi pelottava. Komediaksi taasen sitä luokkaa epähauska, etten oikein tiedä mihin kategoriaan tämän voisin työntää. Paitsi ehkä roskiin, mutta siinäkin on se vaara, että jään kiinni ympäristörikoksestä. Sisälsi muutamia hyviä oivalluksen poikaisia, muttei juuri muuta. Niin ja tietysti aina mainion Christopher Lloydin, joka tässäkin tekeleessä vastaa leffan parhaasta, joskin osaltaan liian vähäiseksi jäävästä annista. Yksi tähti leffalle, toisen mennessä ansaitusti legedaariselle veteraaninäyttelijä Christopher Lloydille.

Full Moon High (1981) aka A Transylvanian Werewolf In America

Kuvaus: Tony Walker (Adam Arkin) on Full Moon High Schoolia käyvä nuorukainen, joka odottaa into piukeana tulevaa jalkapallomatsia arkkiviholliskoulu Simpson Highta vastaan. Valitettavasti Tony ei koskaan pääse ottamaan osaa siihen peliin, sillä isänsä William Walker (Ed McMahon), eläköitynyt eversti, nykyinen CIA-operatiivi, tarvitsee poikaansa peitetehtävään Transylvaniassa suoritettavassa tehtävässään. Romaniaan saavuttuaan Tony kohtaa kahvilassa naisen, joka tahtoo kovin lukea poitsun tulevaisuuden hänen kädestään. Näin siksi, että suuri osa kirjoista on kiellettyä kamaa Romaniassa, joten luettavaksi jäävät siis vain ihmisten kätöset. 

Hubaa, eiköstä vain? 

Anyways, nainen vilkaisee Tonyn kättä, ilmoittaen hetikohta tämän olevan kirottua tavaraa. Pentagrammi, ihmissudet, vampyyrit ja neitsyetkin mainitaan, mutta vain Tonyn puolesta. Hän kun ei usko moisiin otuksiin ja niiden olemassa oloon. Yön pimeydessä Tonyn suuntavaisto menee pahan kerran sekaisin, eikä siten löydä tietään takaisin hotellilleen. Jostakin varjojen keskeltä esiin syöksyy verenhimoinen ihmissusihukkanen, joka upottaa terävät hampaansa Tonyn hämmentyneeseen olemukseen. Ja mehän kaikki tiedämme mitä se tarkoittaa. Noh, sitä että naisen ennuste käy toteen, ja Tonysta on nyt tullut yllätyksekseen ja pyytämättä ihmissusi, joka on tuomittu vaeltamaan kuolemattomana maan joka kolkkaan. Tosin vain siihen asti, kunnes hän kyllästyy pakkamaan matkalaukkuaan.

Hubaa, eiköstä vain.

Kotiin takaisin palauttuaan Tony yrittää jatkaa elämäänsä siitä, mihin se ennen Romanian reissua jäi, mutta eihän siitä mitään tule, kun väliin karvoituksen kasvaessa on ulvottava täyttäkuuta kitapurje suorana, ihmisiä ohessa pelotellen. Tonyn ei auta muu, kuin poistua kotikaupungistaan seuraavaksi 20-vuodeksi, jottei hän vahingoittaisi tai ottaisi hengiltä ketään lähellään olevaa. Vuosien täyttyessä Tony viimein kyllästyy reissaamiseen ja matkalaukkunsa pakkaamiseen, palaten takaisin kotiin. Poissaollessaan kaikki on kuitenkin muuttunut, paitsi Tony itse. Hän on yhä se samainen poika, jota ihmissusi aikoinaan puraisi, vanhentumatta päiväkään tuosta tapahtumasta. Tony palaa takaisin koulun penkille ja jalkapallon pariin. Ja siitä se hauskuus vasta alkaakin...

Tuomio: Paitsi että ei ala, sillä Teenwolf - pallokentän kauhu on sisällöltään yhtä hauskaa katsottavaa, kuin vaikkapa raastinraudalla itsensä tyydyttäminen. Vitsejä kyllä lauotaan, mutta eipä niitä oikein parhaalla tahdollakaan sellaisiksi osaa tunnistaa, kun ne penteleet eivät onnistu millään muotoa naurattamaan. Okei, se ennustajaeukon kädestä lukeminen kirjojen sijasta sai minut hetkellisesti hymähtään, mutta se taisikin olla sitten ainoa kerta lajissaan. Ohjaaja/käsikirjoittaja/tuottaja Larry Cohen ei siis ainakaan tämän pätkän perusteella ole mikään suuri humoristi, olkoonkin että tämä oli hänen eka kertansa komedian parissa. 

Samoihin aikoihin tehtiin parempiakin ihmissusijuttuja, joten suosittelen lämpimästi katsastamaan tämän sijasta vaikkapa John Landisin ohjastaman Ihmissusi Lontoossa tai vaihtoehtoisesti Joe Danten hitusen vakavamman aikalaisohjaustyön Ulvonnan. Kumpainenkin viimemainituista lyö kevyesti laudalta tämän Cohenin Larryn epähauskan kauhukohkailun suoraa kompostin pohjalle köllöttämään. Turhana tietona tähän loppuun voisin mainita vielä sen, että Arkinin perheestä tässä leffassa esiintyy myös Adamin velipoika Anthony Arkin, että myöskin kummankin isäpappa Alan. Että näin.

The Midnight Hour (1985)

Kuvaus: On Halloween ilta ja Uudessa Englannissa sijaitseva Pitchford Coven kyläpahanen asukkeineen valmistautuu viettämään kurpitsajuhlaa näyttäviin asusteisiinsa sonnustautuneina. Ystävykset Phil (Lee Montgomery), Mary (Dedee Pfeiffer), Mitch (Peter DeLuise), Vinnie (LeVar Burton) ja Melissa (Shari Belafonte) aikovat viettää elämänsä illan, jonka he kaikki tulisivat muistamaan kuolivuoteelleen saakka. Niinpä villi viisikko murtautuukin ensitöikseen paikalliseen museoon asiaan kuuluva vermeet itselleen saadakseen. Matkaan ohessa lähtee erinäistä esineistöä, että myöskin 300-vuotta takaperin eläneen Nathaniel Granierin matka-arkku. Arkun sisältä puolestaan löytyy samaa ikäluollaa oleva mystinen pergamentti, johon on kirjattu roviolla poltetuksi tulleen noidan, Lucinda Cavenderin (Jonelle Allen) Pitchford Coven ylle langettama kauhistuttavaakin pelottavampi kirous.

Hautausmaalla ollessaan noidan vikaa omaava Melissa lukee kiroukseen ääneen ystävilleen, täysin tietämättömänä siitä, että loistuamisensa saa kuolleet nousemaan sankoin joukoin haudoistaan, joukossaan vampyyriksi jostakin selittämättä jäävästä syystä muuntunut Lucinda Cavender, jolla on oma kanansa kynittävänä Pitchford Coven asukkeja kohtaan...

Tuomio: Televisiolle tuotettu Halloween aiheinen kauhukomedia, joka ei aiheestaan huolimatta ole millään mittapuulla mitattuna kovinkaan pelottava, eikä liioin saa katsojaansa ulvomaan vedet silmissä naurustakaan. Harmi sinänsä, sillä muutamilla mojovilla vitseillä ja enemmillä väristyksillä varustettuna tästä olisi hyvinkin saanut paljotinkin oivallisemman tuotoksen. Tällaisenaan se ei valitettavasti sitä ole, vaan se on kaikin puolin keskivertoinen, kerran katsottava, ja sen jälkeen helposti unohduksiin painuva yritelmä, jolle on parempiakin vaihtoehtoja tarjolla. Miksi sitten kolme tähteä? Noh, kaksi itse leffalle, kolmannen mennessä yhteisesti musiikista vastaavalle Brad Fiedelille (mm. The Terminator, Fright Night) sekä yllättävän tasokkaille monsterimaskeille noin niin kuin televisiolle tehtyä tuotosta ajatellen.

Scared Stiff (1987) aka The Masterson Curse aka Abraxas

Kuvaus: Sairastuneen ihmismielen syvimpiä saloja työkseen tutkiva pollatohtori David Young (Andrew Stevens) hankkii itselleen hulppean kartanon, jota aikoinaan asutti pahaa verta ihmisissä laajalti herättänyt orjakauppias (David Ramseyn esittämä) George Masterson. Kaveri, joka raivonsa puuskassa meni ja tappoi tylysti tiluksillaan raatavat orjansa, vain ja ainoastaan siksi, että nämä langettivat kuolettavan kammottavan voodoo-kirouksensa julmuuksiin taipuvaisen omistajansa ylle. Ottipa Ykä siinä ohessa vielä hengiltä vaimonsa Elizabethin (Nicole Fortier) ja oman lapsensakin, jättäen siten oman verisen kädenjälkensä historiankirjojen nyt jo ajan aikaa sitten kellastamille sivuille.

Samaiseen rakennukseen asettuvat taloksi Davidin lisäksi tämän naisystävä Kate Christopher (Mary Page Keller), vakavasta hermoromahduksesta toipuva, sairastumisensa vuoksi kesken jäänyttä rock-laulajan uraansa hiljaksiin elvyttelevä laulajatar, poikansa Jasonin (Josh Segal) kera.

Aluksi elo talossa sujuu vallan mainiosti, mutta pian Kate havaitsee, ettei kaikki sittenkään ole aivan kohdallaan. Edesmenneen Mastersonin pahansuopa henki nimittäin ilmestyy kummitelemaan Katelle, aiheuttaen naisparalle jos jonkinlaista hallusinaatiota ja harhanäkyä murhanhimoisine pianoineen ja muine kehnosti toteutettujen erikoistehosteiden muodossa. Pelosta jäykäksi peloteltu Kate kääntyy pikaisen avun toiveessa Davidin puoleen, mutta turhaan, sillä mies pitää entisen potilaansa levottomia puheita polultaan pahoin harhautuneen mielikuvituksensa tuotoksina. Kate on kuitenkin sataprosenttisen varma, että näin ei todellakaan ole, havaiten pian Davidin personaallisuuden muuntuvan silmiensä edessä hetki hetkeltä synkempään. väkivaltaisempaan ja mieleltään vikaisempaan suuntaan. Mastersonin häijyhkön räyhähengen toimesta...

Tuomio:

Dawn of the Mummy (1981)

Kuvaus: Egypti - 3000 e.Kr. Ilkeä faarao Safiraman hallitsee maata rautaisella otteellaan, pahoinpidellen ja kaapaten viattomia alamaisiaan orjikseen siellä missä ikinä armeijoineen kulkee. Ja kun sanon armeijoineen, niin tarkoitan sillä tietysti niitä kolmea heppulia, jotka ovat ratsain lähteneet faaraonsa johtamana raitille räväkästi riehumaan. Se miksi hallitsija itse johtaa tätä joukkoa jää valitettavasti tässä kohdin hämärän peittoon. Liekö palatsissa ollut tylsää tai sitten vaimo on nalkuttanut jostakin taasen siihen malliin, ettei Safi parka ole kestänyt sitä enää kuunnella, ja lähtenyt sen vuoksi ulos turhautumistaan kyläläisiin purkamaan.

Sitten Safiraman jo kuoleekin ja ruumiinsa muumioidaan. Rituaalin yhteydessä ylipapitar (Laila Nasr) langettaa edesmenneen hallitsijansa lepopaikan ylle viheliäisen kirouksen, joka paukahtaa välittömästi niiden onnettomien päälle, jotka tuhmaksi tunnetun faaraon ikuista löffäystä erehtyisivät vaikka vain vahingossakin häiritsemään. Kosto rajan takaa tulisi täten siis olemaan taattu, eikä vain pelkästään Safiramanin toimesta, vaan myös uskollisten palvelijoidensa, jotka hekin palaisivat takaisin kuolleista rikkomuksen tehneitä ojentamaan. Sitä ennen mainittujen palvelijoiden olisi ensin kuitenkin kuoltava, joten kirouksen loitsumisen päätteeksi hautakammio lasketaan täyteen myrkyllistä kaasua, joka tappaa sarkofagin äärelle jääneet hännystelijät välittömästi. Ylipapitarta tämä ei tietenkään koske, sillä hänen tehtävänsä on sinetöidä haudan sisäänkäynti sisään pääsemättömästi umpeen.

Egypti - 1981 j.Kr. Safiramanin hautakammio löydetään, ja sen sisäänkäynti räjäytetään tynymiitillä tylysti taivahan tuuliin. Asialla tällä ovat kolmisen kipaletta konnan ketaleita, jotka kullan kiilto silmissään halajavat jokainen päästä käsiksi la tombassa sisällä oleviin aarteisiin. Joukkion johtajana toimiva platinablondi Rick (George Peck) ei kuitenkaan ole aivan niin tyhmä, kuin apurinsa Karib (Ibrahim Khan) ja Tariq (Ali Gohar) näyttää, ja fiksuna miehenä kehottaakin toveruksiaan vartoomaan päivän verran ennen hautaan menemistä. Se myrkkykaasu nähkääs ja niin pois ja päin. Kaasun haihtumista odottelemaan jääneet rötösherrat saavat myös varoituksen Xenalta...

"I have many skills."

Ei, ei, ei... ei tuolta Xenalta, vaan alla näkyvältä Laila Nasrin esittämältä kaimaltaan...

Jazz hands!

Mihinkäs minä jäinkään? Ai niin, rötösherrat saavat siis Xenalta varoituksen, joka on sisällöltään varsin selväsanainen. Älä mene hautakammioon tai Safiraman nousee unosiltaan ja tappaa. Ohessa hän varoittaa myös pysymään pois Crystal Laken leirintäalueelta. Sekin kun on kirottua aluetta, ja että Nilbog on Goblin väärinpäin kirjoitettuna. Jatsikäsi-Xenan sanat kaikuvat kuitenkin roistojen kohdalla kuuroille korville, sillä he pitävät naista levottomia höpisevänä sekopäänä. Haudanryöstäjät eivät ole ainoita, joilta Xenan varoitus meni ohi korvien. Yösydännä paikalle osuu kaksin kappalein kieroon kasvaneita beduiineja, jotka äkkäävät tilaisuutensa tulleen, ja hipsivät varpasillaan vartiossa olevien, alkomaholin voimasta sammuneiden ryökäleiden ohi hautakammion sisuksiin. Tuloksena kaksi kaasun sulattamaa nassua ja lähes välitön kuolema.

New York - 1981 j.Kr. Muotikuvaaja Bill (Barry Sattels) valmistelee malleineen ja avustajineen matkaa Egyptiin, jonka santaisella kamaralla Nykissä aloitetut kuvaukset olisi tarkoitus suorittaa loppuun. Faaraoiden maahan laskeuduttuaan Bill ryhtyy ryhmineen etsimään täydellistä lokaatiota kuvauksilleen. Sellainen löytyykin lopulta Safiramanin haudasta, jonka sisuksissa aiemmin mainitut konnan ketaleetkin rymyävät. Photosessiossa käyttämänsä valot saavat Safiramanissa aikaan reaktion, jonka seurauksena rättimaakari havahtuu vuosituhansien horroksestaan. Samoin käy myöskin mukanaan haudatuille palvelijoilleen, jotka jostakin käsittämättömästä syystä suorittavat ylösnousemuksensa hautakammion sijasta keskeltä autiota autiomaata. Kaukana Safiramanin sarkofagista siitäkin huolimatta, että sen ympärille leffan alussa kuolivat. Teleporttaavia zombbareita lienevät? Noh, nousevat mistä nousevat, kunhan vain nousevat. Valmiina ottamaan hengiltä ne, jotka heitä vastaan ovat rikkoneet. Muumion aamunkoitto on viimein koittanut.

Tuomio: Kaikin puolin kömpelöhkön pökkelö, pikkupennosilla rahoitettu muumiokauhistelu, joka ei oikein tunnu tietävän onko se zombie-leffa, slasher-pätkä, vaiko muumion kostoon keskittyvä selkäpiin värisyttäjä. Sen se kuitenkin tietää, että verta ja suolenpätkiä sitä olla pitää, ja niitä tästä tekeleestä löytyykin ihan kiitettävästi. Niin ja huonoa näyttelemistä, surkeasti kirjoitettua dialogia ja rytmitystä, joka on täysin päin peppua. Tittelissä komeilevaa räsyukkoa saa nimittäin odotella ruudulle ilmestyväksi n. 45 minuutin verran, ja kun leffan kesto on 93 minuuttia, niin joku siinä silloin mättää ja isosti. Yawn of the Mummy oliskin paljolti osuvampi nimi tälle vetelehtijälle, jolle annan tässä kohdin yhden tähden, kun en ilmankaan tohdi sitä jättää. Onhan tuo juliste/kansi sentäs aika hieno, jos ei mitään muuta.

Dragon Crusaders (2011)

Kuvaus: Joukkio lainsuojattomiksi ryhtyneitä temppeliritateita pelastaa pienen kyläpahasen sinne hyökänneiden merirosvojen kynsistä. Tämän seurauksena he saavat ylleen kirouksen, joka saa heidät muuntumaan kammottaviksi hirviöiksi, joita myös gargoyleiksi kutsutaan. Karistaaksen kirouksen yltään temppeliritareiden on etsittävä käsiinsä Musta Lohikäärme, voimiensa tunnossa oleva noituja, jolla on omat katalat suunnitelmansa maailman tuhoamiseksi....

Tuomio: Halpisleffayhtiö The Asylumin larppausporukan tuottama "eeppinen" fantasiaseikkailu, joka kaikesta kehnoudestaan huolimatta osoittautui lopulta astetta paremmaksi tuotokseksi. Toi mieleen 80-luvulla pienellä budjetilla tehdyt miekka ja magia pätkät, joissa huono näytteleminen, keskinkertainen tarina ja kamalat efektit löivät kättä yhteen mitä viihdyttävimmällä tavalla. Ehkä juuri siksi pidinkin tästä elokuvasta enemmän kuin siitä oikeasti saisi pitää, ja sen vuoksi päädyin antamaan sille yhden tähden sijasta kaksi sellaista. Että näin...