Dawn of the Mummy (1981)

Kuvaus: Egypti - 3000 e.Kr. Ilkeä faarao Safiraman hallitsee maata rautaisella otteellaan, pahoinpidellen ja kaapaten viattomia alamaisiaan orjikseen siellä missä ikinä armeijoineen kulkee. Ja kun sanon armeijoineen, niin tarkoitan sillä tietysti niitä kolmea heppulia, jotka ovat ratsain lähteneet faaraonsa johtamana raitille räväkästi riehumaan. Se miksi hallitsija itse johtaa tätä joukkoa jää valitettavasti tässä kohdin hämärän peittoon. Liekö palatsissa ollut tylsää tai sitten vaimo on nalkuttanut jostakin taasen siihen malliin, ettei Safi parka ole kestänyt sitä enää kuunnella, ja lähtenyt sen vuoksi ulos turhautumistaan kyläläisiin purkamaan.

Sitten Safiraman jo kuoleekin ja ruumiinsa muumioidaan. Rituaalin yhteydessä ylipapitar (Laila Nasr) langettaa edesmenneen hallitsijansa lepopaikan ylle viheliäisen kirouksen, joka paukahtaa välittömästi niiden onnettomien päälle, jotka tuhmaksi tunnetun faaraon ikuista löffäystä erehtyisivät vaikka vain vahingossakin häiritsemään. Kosto rajan takaa tulisi täten siis olemaan taattu, eikä vain pelkästään Safiramanin toimesta, vaan myös uskollisten palvelijoidensa, jotka hekin palaisivat takaisin kuolleista rikkomuksen tehneitä ojentamaan. Sitä ennen mainittujen palvelijoiden olisi ensin kuitenkin kuoltava, joten kirouksen loitsumisen päätteeksi hautakammio lasketaan täyteen myrkyllistä kaasua, joka tappaa sarkofagin äärelle jääneet hännystelijät välittömästi. Ylipapitarta tämä ei tietenkään koske, sillä hänen tehtävänsä on sinetöidä haudan sisäänkäynti sisään pääsemättömästi umpeen.

Egypti - 1981 j.Kr. Safiramanin hautakammio löydetään, ja sen sisäänkäynti räjäytetään tynymiitillä tylysti taivahan tuuliin. Asialla tällä ovat kolmisen kipaletta konnan ketaleita, jotka kullan kiilto silmissään halajavat jokainen päästä käsiksi la tombassa sisällä oleviin aarteisiin. Joukkion johtajana toimiva platinablondi Rick (George Peck) ei kuitenkaan ole aivan niin tyhmä, kuin apurinsa Karib (Ibrahim Khan) ja Tariq (Ali Gohar) näyttää, ja fiksuna miehenä kehottaakin toveruksiaan vartoomaan päivän verran ennen hautaan menemistä. Se myrkkykaasu nähkääs ja niin pois ja päin. Kaasun haihtumista odottelemaan jääneet rötösherrat saavat myös varoituksen Xenalta...

"I have many skills."

Ei, ei, ei... ei tuolta Xenalta, vaan alla näkyvältä Laila Nasrin esittämältä kaimaltaan...

Jazz hands!

Mihinkäs minä jäinkään? Ai niin, rötösherrat saavat siis Xenalta varoituksen, joka on sisällöltään varsin selväsanainen. Älä mene hautakammioon tai Safiraman nousee unosiltaan ja tappaa. Ohessa hän varoittaa myös pysymään pois Crystal Laken leirintäalueelta. Sekin kun on kirottua aluetta, ja että Nilbog on Goblin väärinpäin kirjoitettuna. Jatsikäsi-Xenan sanat kaikuvat kuitenkin roistojen kohdalla kuuroille korville, sillä he pitävät naista levottomia höpisevänä sekopäänä. Haudanryöstäjät eivät ole ainoita, joilta Xenan varoitus meni ohi korvien. Yösydännä paikalle osuu kaksin kappalein kieroon kasvaneita beduiineja, jotka äkkäävät tilaisuutensa tulleen, ja hipsivät varpasillaan vartiossa olevien, alkomaholin voimasta sammuneiden ryökäleiden ohi hautakammion sisuksiin. Tuloksena kaksi kaasun sulattamaa nassua ja lähes välitön kuolema.

New York - 1981 j.Kr. Muotikuvaaja Bill (Barry Sattels) valmistelee malleineen ja avustajineen matkaa Egyptiin, jonka santaisella kamaralla Nykissä aloitetut kuvaukset olisi tarkoitus suorittaa loppuun. Faaraoiden maahan laskeuduttuaan Bill ryhtyy ryhmineen etsimään täydellistä lokaatiota kuvauksilleen. Sellainen löytyykin lopulta Safiramanin haudasta, jonka sisuksissa aiemmin mainitut konnan ketaleetkin rymyävät. Photosessiossa käyttämänsä valot saavat Safiramanissa aikaan reaktion, jonka seurauksena rättimaakari havahtuu vuosituhansien horroksestaan. Samoin käy myöskin mukanaan haudatuille palvelijoilleen, jotka jostakin käsittämättömästä syystä suorittavat ylösnousemuksensa hautakammion sijasta keskeltä autiota autiomaata. Kaukana Safiramanin sarkofagista siitäkin huolimatta, että sen ympärille leffan alussa kuolivat. Teleporttaavia zombbareita lienevät? Noh, nousevat mistä nousevat, kunhan vain nousevat. Valmiina ottamaan hengiltä ne, jotka heitä vastaan ovat rikkoneet. Muumion aamunkoitto on viimein koittanut.

Tuomio: Kaikin puolin kömpelöhkön pökkelö, pikkupennosilla rahoitettu muumiokauhistelu, joka ei oikein tunnu tietävän onko se zombie-leffa, slasher-pätkä, vaiko muumion kostoon keskittyvä selkäpiin värisyttäjä. Sen se kuitenkin tietää, että verta ja suolenpätkiä sitä olla pitää, ja niitä tästä tekeleestä löytyykin ihan kiitettävästi. Niin ja huonoa näyttelemistä, surkeasti kirjoitettua dialogia ja rytmitystä, joka on täysin päin peppua. Tittelissä komeilevaa räsyukkoa saa nimittäin odotella ruudulle ilmestyväksi n. 45 minuutin verran, ja kun leffan kesto on 93 minuuttia, niin joku siinä silloin mättää ja isosti. Yawn of the Mummy oliskin paljolti osuvampi nimi tälle vetelehtijälle, jolle annan tässä kohdin yhden tähden, kun en ilmankaan tohdi sitä jättää. Onhan tuo juliste/kansi sentäs aika hieno, jos ei mitään muuta.