Prisoners of the Lost Universe (1983)

Yllä olevassa tekstissä on kaksin kappalein asiavirheitä.

Mahdatko huomata mitkä nämä kaksi virhettä ovat?

Kuvaus: The Weird and the Wacky - televisioshowta houstaava Carrie Madison (Kay Lenz) haluaa ohjelmansa puitteissa haastatella hullun tiedemiehen vikaa omaavaa tohtori B. Hartmannia (Kenneth Hendel), sillä tämä on mennyt keksimään vempaimen, jolla voi siirtää materiaa meidän ulottuvuudestamme jonnekin toiseen, rinnakkaiseen vastaavaan. Outoa vai mitä?

Matka tiedeheppulin luo osoittautuu kuitenkin nopeasti normaalia haastavammaksi tehtäväksi. Näin siksi, että Los Angelesin seutua ravistelee hetkittäin toistuva sarja maankamaran jälkijäristyksiä, joiden seurauksena Carrie on vähällä törmätä autollaan Dan Roebuckin (Richard Hatch), flanellipaitaan sonnustautuneen kendosähkärin lava-auton kylkeen. Danin suorittama taidokas väistöliike kuitenkin pelastaa kaksikon varmalta hengenmenolta, ja lopulta vain Roebuckin auto, että myöskin uskollinen kendomiekkansa kärsii totaalisen rikkoutumisen suurta tuskaa.

Napakan puoleisen sanailun jälkeen Carrie jatkaa jälleen matkaansa, saapuen lopulta Hartmannin matalle majalle, jonka uumenissa sijaitsevassa laboratoriossa tieteellisesti merkittävä masiina jo innokkasti odottaa arvon tohtorin suorittamaa esittelyä. Kesken esittelyn voimakas järistys iskee jälleen, ja Hartmann horjahtaa keksintönsä luoman dimensionaaliportaalin läpi toiseen ulottuvuuteen. Hölmistynyt Carrie ei tiedä mitä tehdä, mutta onneksi paikalle osuu hajonutta autoaan hoivaamaan jäänyt Dan, jolle järkyttynyt toimittaja tilittää tapahtumien kulun alta aika yksikön. Sitten järistykset iskevät taas ja kumpainenkin, niin Dan kuin Carriekin, päätyvät Hartmannin tavoin läpi samasta portaalista toiseen ulottuvuuteen, jota Vonyaksikin niin leikkisästi kutsutaan.

Vonyasta on siltikin leikki kaikin tavoin kaukana, sillä se on primitiivinen kulttuuri, jota asuttavat Dungeons & Dragonsin larppipelistä karanneet hahmot, ja jossa ongelmat ratkaistaan ennemmin asein kuin puhumalla. Rikos rehottaa valtoimenaan ja orjuuskin on tässä ulottuvuudessa täysin hyväksytty käsite. Tämmöisellä poppoolla on tietysti myös johtajansa, ja tässä tapauksessa se on julma sotalordi Kleel (John Saxon) nimeltään. Matkaesitteensä puolesta Vonya kuulostaa siis vähintäänkin arveluttavalta paikalta vierailla, joten ei ihme, että sinne vahingossa tupsahtanut parivaljakkomme halajaa sieltä pois. Kotiin palatakseen heidän on kuitenkin etsittävä Hartmann jostakin käsiinsä. Hän kun sattuu olemaan ainoa henkilö, jolla on hallussaan tieto Los Angelesiin takaisin palaamiseen. Hartmannin paikallistaminen onkin sitten kokonaan toinen juttu. Kukaan ei oikein tunnu tietävän missä mies nimittäin luuraa. Asioita mutkistaa sekin, että Kleel on iskenyt silmänsä blondiini Carrieen, ja on valmis tekemään kaikkensa tomeran toimittajattaren itselleen saadakseen...

Tuomio: Kömpelöhkö, halvalla kokoon pykätty tieteisseikkailu, joka kaikessa keskinkertaisuudessaan jaksaa naurattaa sen yhden ja ainoan katselukertansa. Veteraaninäyttelijä John Saxonin käytöstä plussaa, sillä mies osaa esittää erinäisiä ketkuja varsin mainioisti, vaikkei täysin onnistu tätä pätkää tylsyyden upottavalta suolta pelastamaankaan. Musiikkimies Harry Robertson puolestaan kierrättää Pirun kaksosiin säveltämänsä teemakipaleen, ja onpahan ukko toiminut näköjään arvosteluni kohteena olevan leffan tuottajanakin. Sen parin puupennosen verran, jotka laihasta lompuukistaan on koiperhosen ohella kyennyt esiin kaivamaan.