Dead Before Dawn (2012)

Kuvaus: Casper Galloway (Devon Bostick) on arka ja nörttimäinen teini, jolla on taipumus olla liikeissään vähän turhankin ylivarovainen. Näin siksi, että isänsä kuoli tapaturmaisesti Occult Barn nimisessä okkultismitavarakaupassa ollessaan. Kaupassa, jonka muuten omistaa Casperin isoisä Horus Galloway (Christopher Lloyd). Päivänä eräänä käy ilmi, että Okkultisiten seura haluaa palkita Horuksen elämäntyöstään ja pystin pois hakeakseen hän tarvitsee liikkeeseen tuuraajan. Kuten hyvin arvata saattaa arpaonni osuu tietenkin Casperin kohdalle, joka pitkin hampain lopulta suostuu ottamaan pestin vastaan.

Ennen lähtöään Horus ohjeistaa sukulaispoikaansa, ettei kauppaa saa missään nimessä sulkea sen aukioloaikana, ovet on syytä lukita ennen pois lähtöä, ja ettei kukaan tai mikään saa lähestyä sylkyetäisyydelle hyllyn päällä nököttävää pääkallollista uurnaa, sillä sen sisällä asuu itse ultimate pahuus, jonka Horuksen isä Gilbert sen pohjalle aikoinaan onnistui vangitsemaan. Mikäli vangittu pahuus sattuisi jostakin syystä vapaaksi kuitenkin pääsemään, seuraisi siitä se, että ikiaikainen kirous pääsisi jälleen ihmisten ilmoille, muuntaen kaupungin asukit aivottomiksi zombeiksi... vai oliko se sittenkin demoneiksi? Ei kun nythän minä muistankin... zemoneiksi.... eli yhdistelmäksi ihmislihan makuun päässyttä elävää kuollutta sekä vanhan vihtahousun alaisuudessa työskentelevää katalan ketkua kätyriä.

Casperin kaverit saapuvat joukolla vierailemaan liikkeessä, ja jonka seurauksena edellä mainittu uurna päätyy tuhannen palasina lattialle köllöttämään, kirouksen lähtiessä leviämään kulovalkean tavoin lähimaastossa olevien kaupunkilaisten keskuuteen. Zemonien määrän hälyttävästi lisääntyessä Casperin on ystävineen saatava valloilleen päästämänsä pahuus pysäytetykse ennen aamunkajastusta, tai muutoin heidän kaikkien tulisi käymään isosti kalpaten. Taistelu aikaa ja zemoneita vastaan on valmis alkamaan...

Tuomio: Kauhuelokuvaksi tämä ei ollut tarpeeksi pelottava. Komediaksi taasen sitä luokkaa epähauska, etten oikein tiedä mihin kategoriaan tämän voisin työntää. Paitsi ehkä roskiin, mutta siinäkin on se vaara, että jään kiinni ympäristörikoksestä. Sisälsi muutamia hyviä oivalluksen poikaisia, muttei juuri muuta. Niin ja tietysti aina mainion Christopher Lloydin, joka tässäkin tekeleessä vastaa leffan parhaasta, joskin osaltaan liian vähäiseksi jäävästä annista. Yksi tähti leffalle, toisen mennessä ansaitusti legedaariselle veteraaninäyttelijä Christopher Lloydille.