Kuvaus: Mark Robinson (Frederick Offrein) on eläköitynyt salaisen palvelun agentti, joka työskentelee nykyisin talvipakkasessa toppatakkimallityttöjä kamerallaan kuvaten. Päivänä eräänä kuvauspaikalle ilmaantuu mystinen limusiinimies (Timothy Earle), jolla on Markille tuomisinaan tehtävä suoritettavakseen. Tehtävä, jonka onnistunut läpivienti saattaisi hyvinkin edistää idän ja lännen turhankin kireäksi pingottuneita välejä. Palkkioksi limusiinimies tarjoaa Robinsonille hulppeaa 200,000 dollarin summaa. Robinson kieltäytyy kuitenkin ottamasta jobia vastaan, sillä hän on - kuten tuli tuossa jo todetuksi - eläköitynyt, eikä siten ole halukas palaamaan takaisin operatiivin hommiin. Ikinä... koskaan... milloinkaan. Niinpä limusiinimiehelle ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin viekkaudella ja vääryydellä kierosti kiristää vastahakoinen sankarimme takaisin suoran toiminnan pariin. Pumppuhaulikko tiukasti hyppysissään Robinson lähtee keikalle, estääkseen salaisten papereiden päätymistä pahat mielessä olevalle salaiselle organisaatiolle, jonka palkkalistoilla työskentelee pahamaineinen, mustiin kiireestä kantapäähän sonnustautunut ninja. Eikä mikä tahansa ninja, vaan itse Neukku Ninja!
Tuomio: Tämä Ninja Missionin (1984) itsenäinen jatko-osa on kyllä sen luokan pökkelöinti, että siitä on turha lähteä etsimään sen isommin mitään elokuvallisia arvoja. Pölhöviihteen puolellehan tässä mennään heilahtamalla, ja siellä pysytään tiukasti aina leffan lopputeksteihin asti. Dialogi on umpisurkeata. Näyttelijäsuoritukset samoin, eikä nähdyissä lähitaistelukohtauksissakaan ole liiemmin hurraamista, sillä sen verran tönkkösuolatuilta nekin näyttävät. Ja siltikin Neukku Ninjan parissa viihtyy mitä mainioimmin. Se kun kuuluu juurikin siihen kuuluisaan kategoriaan niin huono, että se on hyvä. Niin ja onhan tässä taustamusana varsin messevää synamusaa, joka hivelee korvia nautittavasti koko leffan keston ajan.
Elokuvana: Pölhöviihteenä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti