Bigfoot (2012)

Kuvaus: Deadwood, South Dakota. Rääväsuinen ja muutoinkin huonosti käyttäytyvä radiodeejii Harley Anderson (Danny Bonaduce) on saanut pienessä päässään idean, että nyt pitää järjestää ison luokan rockfestari, jossa esitettäisiin vain ja ainoastaan 80-luvun rokettirollimusaa. Ideansa toteuttamista varten Anderson on jo ehtinyt kaadattaa lähimaastosta aukiolllisen verran vihreää kultaa, jossa tämä megalomaaniset mittasuhteet omaava, kaikkia aisteja tasapuolisesti hyväilevä rock-spektaakkeli valovoimaisine tähtineen tultaisiin pian näkemään. Puita halaileva ituhippi Simon Quint (Barry Williams) ei pahemmin arvosta Andersonin yritteliäisyyttä, vaan pitää miestä täytenä persläpenä ja luontoa raiskaavana turbokapitalistina, jolle oman lompuukin lihottaminen muiden rahoilla on se tärkein juttu. Sanomattakin lienee selvää, ettei tämä kaksikko tule toimeen keskenään kovinkaan hyvin.

Quint ei kuitenkaan ole ainoa, joka tykkää kyttyrää Andersonin toimista. Alueella mesoava, ihmisiä lounaakseen popsiva, tietokoneella äärimmäisen kehnosti animoitu Isojalka haluaa sekin tasata tilit alueelleen tunkeutuneen, ja sitä vahingoittaneen pahantekijän kanssa. Konserttipäivänä kävelevä karvamatto sitten iskee kuolettavasti astuen isolla jalallaan (mainitsinko jo, että Isojalka on tässä pätkässä King Kongin kokoinen... aina välillä.) keikkaa heittävän Alice Cooperin (Alice Cooper) päälle. Höh, ei Cooper nyt ihan sentäs noin huono ollut, että päälle piti sen takia astua. Harley näkee tässäkin kuitenkin tilaisuuden tehdä tuohta, palkaten ryhmän metsästäjiä jäljittämään ja sen jälkeen ottamaan otus hengiltä. Täyttämällä siitä saisi varsin messevän nähtävyyden kaupunkiin eksyville turisteille. Quint on taasen puolestaan valmis tekemään kaikkensa, jotta Isojalkaa ei otettaisi hengiltä. Lajinsa viimeinen edustaja kun on.

Tuomio: Halpisleffayhtiö The Asylumin ja SyFyn yhteistyönä pykätty Isojalka kehnoilu, jonka parhaaksi anniksi jää ilman muuta Alice Cooperin pikainen cameorooli mainitun monsterin tallomaksi tulevana rocklegendana. Siitä tuo antamani yksi tähtönen. Mukana menossa Bonaducen ja Williamsin lisäksi Twin Peaksistä tutuksi tullut Sherilyn Fenn ja Harry and the Hendersonin televisiosarjaversiossa Isojalan kanssa asunut Bruce Davison, joka muuten vastaa myös tämän elokuvan ohjauksesta.

Traileri: Unnatural (2015)

Fear Strikes Where You Least Expect It

Jokunen leffahankinta tähän kohtaan...

The Great Silence aka Il Grande Silenzio: Ei, tämä ei ole mikään mykkäfilmi, vaikka nimestään niin voisi ehkä päätelläkin. Kyseessä on sen toisen Sergion, eli Corbuccin luotsaama spaguwesterni, jonka pääosassa heiluu legendaarinen Klaus Kinski. Musiikista vastaa tuttuun tapaan Ennio Morricone.

Death Race - Inferno: Uudeelleen henkiinherätetyn Death Race-sarjan kolmas osa.

Krampus - The Christmas Devil: Joulu meni jo, mutta saa kait sitä silti siihen liittyviä leffoja hommailla katsottavakseen. Varsinkin, kun takakannen juonikuvauskin on näinkin messevästi kirjoitettu: "Pikkukaupungin poliisi Jeremy asuu yksin salaperäinen menneisyys ja viettää paljon aikaa siitä, kuka sieppasi hänet. Uudet lapset ovat yhtäkkiä alkaneet kadota alueella ja Jeremy näkee yhtäläisyyksiä omat sieppaajat jossa johtolangat johtavat muinaiset ihmiset meteli legenda Krampus. Veli Pyhän Ristin barntorteraren suorittaa pahat teot ja pahan hämähäkki ilman seurauksia. Jeremy yrittää tehdä kaiken mitä voi saada pohjaan mysteeri ja estää lasta katoaa?

The Brain: Mutta missä on Pinky?

Versus: Tässä matosessa maailmassa, jossa me kaikki elämme, on 666 kappaletta portaaleja, joiden kautta käy kulku rajan taa. Nämä portaalit ovat ihmissilmältä tarkoin piilotetut. Jossakin päin Japania sijaitsee portaali numero 444... Ylösnousemuksen metsä...

Red Water: Ihmislihan makuun päässyt hai eksyy uiskentelemaan Louisianalaiseen jokeen. Lou Diamond Phillips, Kristy Swanson ja Coolio koittavat pelastaa sen, mitä pelastettavissa on.

Swamp Devil: Ei haisua harmaintakaan, muuta kuin se, että suolla ollaan, ja että siellä on myös jonkin sortin paholainen.

The Frighteners: Peter Jacksonin Kummituskoplan 14 minuuttia pidempi ohjaajanversio, jota en ole muistini mukaan aiemmin nähnyt, joten siksi sen tulin hommanneeksi. Niin ja Jeffrey Combsin vuoksi, sillä heppulin tässä leffassa esittämä hahmo on mainiohko outo tapaus :D

Embodiment of Evil aka Encarnacao do Demonio: Coffin Joe on täällä taas...

The War Lord: Ei, leffan kannessa ei ole Kevin Costner, vaan hassulla tukalla varustettu Charlton Heston.

Nightmare Street: Sherilyn Fenn ja rinnakkaistodellisuuden sietämätön keveys.

Isoäidin Sienikeitto: Kotimaisia zombie-pätkiä osuu kohdille sen verran harvoin, että kun niin tapahtuu, niin pakkohan se on pois ostaa, vaikka huono olisikin.

Sokerina pohjalla....

Traileri: Raze (2013)

The Wraith (1986)

Kuvaus: Arizonan reunamilla sijaitseva pikkukaupunki elää jatkuvan kauhun vallassa. Syynä tähän on paikallisen nuorisopoppoon autojengi, johtajanaan kivikasvoinen (Nick Cassavetesin esittämä) Packard Walsh. Järjestämissään kisailuissaan panokset ovat kovat ja henkikultakin on väliin höllässä. Ja vaikka lain käsi yleensä on pitkä, ei sekään yllä nappaamaan hyppysiinsä näitä raskaalla kaasujalalla varustettuja rilluttelijoita.

Päivänä eräänä Packard yllättää tyttöystävänsä Kerin (Sherilyn Fenn), Jamie Henkinsin (Christopher Bradley) seurasta. Moinen näky saa Packardin näkemään välittömästi punaista ja hän pieksee Jamien hengiltä siihen paikkaan. Hieman tämän jälkeen kaupunkiin ilmestyy mystiset mittasuhteet täyttävä muukalainen, Jake Kelsey (Charlie Sheen), joka pian paikan päälle talsittuaan iskee silmänsä Keriin. Packard ei tämmöistä vehtailua tietenkään sulata, ilmoittaen oman painokkaan mielipiteensä Jakelle. Tuloksena tästä pukkaa kehiin kolmiodraamaa isosti.

Jaken lisäksi kaupunkiin on saapunut myös toinenkin muukalainen. Mustalla menopelillä ajava heppuli, joka yksi kerrallaan haastaa jengiläisiä autoilla käytävään kaksintaisteluun. Kuolettavin seurauksin...

Tuomio: High Plains Drifterin ja The Crown välimaastoon sijoittuva motorisoitu kostohoopoilu, jonka parasta antia ovat hienot autot, 80-lukuinen soundtrack (mm. Ozzy Osbourne, Billy Idol ja Mötley Crew), sekä nuori Sherilyn "Twin Peaks" Fenn. Ehdotonta kulttikamaa... vaikkei leffana kovin kummoinen olekaan.