Ne, jotka (mahdollisesti) ovat lukeneet toista blogiani (Cthulhun nurkkaus), tietävät että olen kohtalaisen kokoinen H.P. Lovecraft-fani. Tästä fanittamisestani johtuen, tavakseni onkin vuosien varrella tullut etsiä käsiini kaikkea sellaista, joka viittaa mainitsemaani kauhukirjailijaan. Elokuvat, kirjat, pelit, you name it, and I'll try to get it.
Anyways, viimeisin Lovecraftiin liittyvä hankintani luurailee kuvallisessa muodossa tuossa vasemmalla.
Cthulhu Mansion. Pienehköllä budjetilla tehty kauhistelupätkä, tarinaltaan lähtöisin suoraan kynäilijän itsensä kieroutuneesta mielikuvituksesta. Näin kertoo kansi. Ja kun se kerran on siihen präntätty, on sen oltava totta joka sana... eikö?
Wrong! Tällä leffalla ei ole tarinallisesti mitään tekemistä Lovecraftin kanssa. Eikä liioin itse Cthulhunkaan. Iso vihreä lonkeromonsteri kun ei esiinny alkuunkaan tässä elokuvassa. Paitsi kirjaimellisesti. Pääosaa esittävän taikuriheppulin taikaopuksen kannessa lukee Cthulhu. Samoin hänen omistamansa kartanon (ainoa paikkansa pitävä asia) portin yläpuolella. Siinä kaikki. Eikä mitään muuta. Ö-luokan pöllöilynä leffa menee vielä jotenkin, kirvoittaen hölmöilyllään väliin naurun jos toisenkin, mutta Lovecraft-filmatisoinniksi sitä ei parhaalla (eikä pahalla) tahdollakaan voi kutsua.
