Low Blow (1986) aka Savage Sunday

Kuvaus: Joe Wong (Leo Fong) on entinen poliisi, joka hankkii nykyisin leipänsä yksityisetsivän tointa harjoittaen. Päivänä eräänä Wongin toimistolle saapuu ökyrikas John Templeton (Troy Donahue), jonka tytär Karen (Patti Bowling) on kadonnut opinahjostaan kaksi viikkoa takaperin hukuksiin jälkiä jälkeensä sen isommin jättämättä. Templeton haluaa Joen selvittävän tyttärensä olinpaikan ja tuovan hänet takaisin kotiin. Joe ottaa tehtävän vastaan, luvaten tuloksia mahdollisimman pian. Sitä paitsi raha tulee muutenkin tarpeeseen. Joella kun on paha tapa kerätä itselleen pysäköintirikemaksuja läjäpäin.

Juttua tonkiessaan Joe saa selville, että Karen on äkillisen katoamisensa seurauksena ajautunut Yarakundan (Cameron Mitchell), pahamaineisen, mustaan huppariin pukeutuneen, aurinkolaseja yölläkin käyttävään, ja sekavan syvällisiä lausahduksia alati suustaan latovan kulttijohtajan pirullisiin pauloihin. Syystä tästä Karen olisi hyvä saada mitä pikimmin turvaan Yarakundan ulottuvilta, varsinkin kun viulut tmaksava isäpappansakin alkaa olla luvattujen tulosten suhteen perin kärsimätön kaveri.

Pelastusreissu osoittautuu kuitenkin pian astetta konstikkaammaksi, sillä kulttilaisten kompoundi vilisee hampaisiin asti aseistettuja vartijoita, joiden edessä Joen taidokkaasti taitama kungfukin on pelkkää paperia. Joe ei kuitenkaan anna periksi, vaan värvää avukseen viitisen kappaletta eri lähitaistelutaitoista ja taustaista henkilöä, jotka ylivoiman vastassa olessa lyövät ensin, lyövät kovaa. Nyrkillä...

Tuomio: Tulipa sitten tämäkin viimein katseltua tuossa pois, ja täytyy heti kättelyssä sanoa, että olihan tämä vaan kaikessaan melkoinen sontapaakku katsottavaksi. Mutta sillalailla huonon hyvällä tavalla. Eli toisin sanoen pölhöviihdettä parhaimmillaan, jonka parissa naureskelee kevyesti läpi yhden sateisen lauantai-iltapäivän. Cameron Mitchell puhuu sekavia koko leffan ajan, kun taas Leo Fong on toimintasankari yhtä epäuskottava tapaus kuin vaikkapa Juha Sipilä pääministerinä. Viime mainittu siltikään estänyt itsenäisen jatko-osan ulos pukkaamista Blood Streetin (1988) muodossa. Sitä en valitettavasti kuitenkaan omista, joten arvostelun teko siitä pätkästä jää toistaiseksi tekemäti.

Elokuvana:                 Pölhöviihteenä:

There Comes a Time When We Have to Stand Up and be Counted. This is the Story of One Man Who Did.

Muutama VHS-löydös tähän väliin...

Ylärivi vas. oik: The Late Great Planet Earth, Number One With a Bullet, Low Blow

Alarivi vas. oik: Rider on the Rain, Chino, Defiance

Only a Ninja Can Kill Another Ninja

Jatketaas vielä hetki löydösten parissa. Tänään nimittän jäi haaviin jokunen ninjapätkä. Eikä ihan mitä tahansa ninjapätkiä, vaan Godfrey Ho:n leikkaa liimaa tekniikalla koostettuja sellaisia. Oikein DVD-formaatissa ja kaikki...

Golden Ninja Warrior The Ninja Squad Ninja Terminator

Bonuksena matkaan lähti myös VHS-formussa oleva ninjailu, jossa pääroolissa heiluu itse Cameron Mitchell. En laskisi moista faktaa kuitenkaan mitenkään plussaksi leffaa ajatellen. Noh, kansi on ainakin hieno, vaikka siitä ottamani kuva onkin laadultaan hieman kehno...

Mission Kill (1986) aka Mission: Kill aka The Mission... Kill! aka Mission Cobra

Kuvaus: Vietnamin sodan pohjamudissa pahoin ryvettyneet entiset taistelu- ja nykyiset ryyppytoverit J.F. Cooper (Robert Ginty) ja Harry (Cameron Mitchell) löytävät itsensä salakuljettamassa tulikeppejä eteläamerikassa sijaitsevan Santa Marian banaanivaltion kapinallisjoukoille. Maata diktaattorimaisin elkein johtavan Maximillian Aribanin (Eduardo Lopez Rojas) joukot saavat vihiä kaksikon suunnitelmista, ja syntyvän kahakan seurauksena Harry saa surmansa. Raivosta suunniltaan oleva Cooper päättää kostaa ystävänsä kuoleman. Vallankumous saa haluamansa aseet ja armottoman yhdenmiehen sissiosaston....

Tuomio: Perusäksöniä pukkaava toimintarypistys, joka tarjoaa hetkellisesti kohtuullisen sujuvaa ajanvietettä sateisen iltapäivän ratoksi. Kotoista videoversiotamme on elokuvatarkastamon askarteluosaston toimesta lyhennetty 8 sekunnin verran. Yleensä olen sensuuria vastaan, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen sen suhteen. Yksi leikkauksen (ellei jopa ainoa) kohteista on nimittäi pienen tytön hengiltä ampuninen, jonka rehellisyyden nimissä olisin itsekin kyllä leikannut leffasta pois. Itseasiassa olisin jättänyt siitä kohtauksesta sen tytön kokonaan pois, sillä vaikka siitä käy ilmi kuinka häikälemättömän julmia El Presidenten miehet ovat, niin kyllä se käy ilmi tässä leffassa varsin hyvin ilman tytön ampumistakin.