Kuvaus: Ampumahiihtäjä Kari Swenson (Tracy Pollan) kuuluu harjoittamansa lajin ehdottomaan eliittiin. Päivänä eräänä lenkkeillessään Montanan metsäisellä vuoristoalueella Kari kohtaa kaksi siellä asustelevaa miestä, isän ja pojan, Don Nicholsin (M. Emmet Walsh) sekä Dan Nicholsin (Michael Bowen), jotka kaappaavat nuoren ampumahiihtäjättären väkisin matkaansa. Danny kun on jo liian pitkään elänyt ilman naisen kosketusta, ja jälkikasvuakin olisi kiva saada, sillä muutoin Nicholsin suku saattaisi hyvinkin lakata top tykkänään olemasta. Kamalata olisi se, mutta vain tämän kaksikon silmin katsottuna.
Karin äkillinen katoaminen saa vanhempansa Bobin (Ronny Cox) ja Janin (Dorothy Fielding) huolestumaan, ja niinpä he kääntyvätkin hädissään virkavallan puoleen saadakseen tyttärensä takaisin kotiin. Sheriffi Onstad (Joe Don Baker) ottaa asian hoitaakseen, kooten ympärilleen ryhmän ihmisiä, joiden tarkoituksena on selvittää mitä Karille tapahtui, ja saattaa tämä, mikäli vain mahdollista, takaisin huolesta soikeana olevan perheensä pariin. Kun sitten selviää, että Kari on joutunut kahden hullun vuoristolaisen kidnappaamaksi, alkaa armoton Ihmisjahti, jonka tuoksinassa ihmishengen menetykseltäkään ei valitettavasti kyetä välttymään.
Tuomio: Elokuvaksi, jolle on suomennoksessa annettu niinkin karulta kuulostava nimi kuin Ihmisjahti, tämä oli harvinaisen pitkäpiimäinen ja tylsähkön puoleinen tapaus. Jännityselokuvaksikin kansipaperi kovasti tätä mainostaa, mutta ainoa jännite, jota tätä pätkää katsoessa koin oli enimmäkseen se, että jaksanko katsoa pätkän loppuun asti nukahtamatta. Jaksoin, mutta kyllä se kieltämättä aika vaikeaa oli.
Walshin ja Bowenin esittämät vuoristolaiset näyttivät ulkonäkönsä puolesta oikeasti ilkeämmiltä kuin lopulta olivat, ja jäin siten väkisinkin kaipamaan heiltä astetta roisimpaa otetta tyyliin Syvä joki. Olihan siellä toki se Walshin hahmon suorittama kylmäverinen murha, josta syystä toiveeni heräsi, että nämä kaverithan ovat sittenkin astetta vaarallisempia tapauksia, ja että Joe Don Baker apureineen joutuisi tosissaan tekemään töitä heidän kiinni saamisekseen. Mutta ei. Harhaa oli kaikki se. Tracy Pollania en muista oikeasti tätä ennen nähneeni missään muualla, kuin Michael J. Foxin kainaloisena punaisella matolla, joten hänen roolisuorituksestaan en osaa sen ihmeemmin mitään sanoa. Veteraanit Ronny Cox ja Joe Don Baker taasen puolestaan vetävät roolinsa rutiinilla läpi, eivätkä siten tarjoa tässä tuotoksessa juuri muuta kuin sen, mitä heiltä luultavasti on pyydettykin. Dorothy Fielding on taasen tullut tutuksi minulla ainoastaan Fright Nightistä, joten oli hauska nähdä häntä välillä muissakin ympyröissä, vaikkei roolinsa ollut hänelläkään mitenkään maata mullistava tapaus.
Jotain positiivista? Noh, Sylvester Levayn säveltämä syntsamusa toimi hyvin, ja olihan ne Kalliovuorten jylhät maisematkin, silloin kun niitä näytettiin, varsin jylhää katsottavaa. Joten kaippa niistä yhteisesti voin tälle pätkälle tuon toisen tähden bonuksena antaa. Turhana tietona voisi tähän loppuun mainita vaikkapa sitten sen, että leffan ohjauksesta vastaa kaveri nimeltä Stephen Gyllenhaal, joka taasen sattuu olemaan Maggien ja Jaken isäpappa.
Edit: Ai niin. Meinas kaiken hässäkän keskellä unohtua täysin, että elokuvan alussa näytetyssä ampumahiihtokisassa Swenson ohittaa suomalaisen, nimettömäksi harmittavasti jäävän kilpasiskon, joten tarttiskos tässä nyt taasen lähteä torille tästä mesoamaan? Kommentteja voi tuttuun tapaan jättää tämän lässytyksen alta löytyvään kommenttiosioon.
