Elvis & Nixon (2016)

Kuvaus: Eletään vuotta 1970. On joulukuu ja Elvis Presley (Michael Shannon) ampuu televisionsa tuhannen tuusan nuuskaksi mieltä masentavan ohjelmatarjonnan vuoksi. Amerikan yhdysvallat on nimittäin uutistarjonnan mukaan hyvää vauhtia luisumassa kohti hallitsematonta anarkiaa, huumeiden, rikollisuuden ja erinäisten väkivaltaa harjoittavien ääriliikkeiden toimesta, ja se jos mikä saa rock'n rollin kiistattoman kuninkaan huolestumaan maansa tulevaisuudesta isosti. Niinpä Elvis ottaa ja lähtee siltä istumalta Washingtoniin vapaan maan johtajaa Richard Nixonia (Kevin Spacey) tapaamaan, uskoen lujasti saavansa tältä asiaan kuuluvan virkamerkin sekä täydet oikeudet toimia salaistakin salaisempana agenttina huumeiden vastaisessa taistelussa. 

Valkoisen talon portille yllättäen ja pyytämättä ilmaantuva Elvis saa kuitenkin pian huomata, ettei presidentin puheille niin vain lampsitakaan, ja tärkeä tapaaminen onkin näin ollen vaarassa mennä pahemman kerran myttyyn. Elviksen ja avustajansa Jerry Schillingin (Alex Pettyfer), että myöskin henkivartijansa Sonny Westin (Johnny Knoxville) sinnikkyyden ansiosta tapaaminen lopulta järjestyy, ja hyvä niin, sillä tämäkin kuvitteellinen, mutta samalla historiallisesti jossain määrin paikkansa pitävä pätkä olisi jäänyt sitä myöden kokonaan tekemäti, ja minulta siten myös täysin arvostelemati. 

Tuomio: Paikoin hieman hidastempoinen ja loppua kohden ehkä hitusen hyytyvä kevytkomedia, joka taustoittaa katsojalleen yhden maailman kuuluisimmaksi valokuvaksi aikojen saatossa päätyneen otoksen tarinan. Kevin Spacey on pelottavan hyvä Richard Nixonina aina puhetyyliä ja tarkoin opiskeltuja maneereja myöden. Jopa niin hyvä, että heikkona hetkenä miestä voisi hyvinkin luulla aidoksi tapaukseksi. Michael Shannon on tasokas näyttelijä hänkin, mutta kieltämättä hieman outo valinta Elvistä esittämään. Kohtuu hyvin mies kuitenkin roolistaan suoriutuu, joten en minä häntä tässä rupea sen enemmälti parjaamaan. Sen sijaan heitän kehiin tähtimäärän ja kolmisen kappalettahan Elvis & Nixon niitä meikäläiseltä saa. 

Traileri: Elvis & Nixon (2016)

The Assassination of Richard Nixon (2004)

"I am not a crook" - Richard Milhouse Nixon

Kuvaus: Myyntimies Samuel J. Bickellä (Sean Penn) ei mene kovinkaan hyvin. Avioliitto vaimonsa Marien (Naomi Watts) on käytännöllisesti katsoen ohi, ja kalustekauppiaan toimestakin mies saa saappaan kuvan takapuoleensa. Sam koettaa kaikesta huolimatta pitää lipun korkealla, sillä hänellä on business-idea, jonka hän aikoo toteuttaa ystävänsä Bonnyn (Don Cheadle) kanssa. Bussilla paikasta toiseen liikkuva autonrengaskauppa kaikkine siihen kuuluvine lisäpalveluineen. Pankki ei kuitenkaan suostu myöntämään lainaa firman perustamiseen, pitäen sitä mitä ilmeisemmin täysin toivottomana viritelmänä. Bicke puolestaan haukkuu pankkiporhot rasisteiksi, yhtiökumppaninsa ihonväriin viitaten.

Vaan ei siinä vielä kaikki. Vaimo haluaa lopullisen avioeron, ja oman rengasfirmansa omistava velimies Juliuskin (Michael Wincott) pistää välit kertaheitolla halki, poikki ja pinoon, syyttäen Samia viheliäiseksi varkaaksi. Rengas sellaiseksi vieläpä. Kaiken tapahtuneen jälkeen Samin pää ei enää kestä, ja mies sekoaakin lopullisesti. Sairastunut mieli löytää pian kohteen, jota pitää syyllisenä unelmiensa ja elämänsä pilaamisesta. Richard "Tricky Dick" Nixon. Amerikan Yhdysvaltain 37. presidentti. Dramaattinen tapahtumaketju saa alkunsa....

Tuomio: Masentavan ahdistava, tositapahtumista inspiraationsa ammentava draama, jossa Sean Penn tekee yhden uransa huikeimmista roolisuorituksista jatkuvan epäonnen, ja myöhemmin depressiivisen maanisuuden riivamaana myyntitykkinä. Muutkin mukana olevat näyttelijät, niin hyviä kuin osissaan ovatkin, jäävät väkisinkin Pennin varjoon, tarjoten silti oivallista tulitukea/vastapainoa tämän lunaattiselle riehumiselle. Ehdottomasti neljän tähden pätkä, jota ei kuitenkaan kannata katsoa silloin, kun itse on aaltonsa pohjassa. Tämä leffa ei nimittäin piristä sellaisessa mielentilassa olevaa sitten niin alkuunkaan, pikemminkin päinvastoin.