Undefeatable (1993) aka Cui hua kuang mo

Kuvaus: Kovat nyrkit ja nopeat jalat omaava Kristi Jones (Cynthia Rothrock) toimii osana jengiä, jonka tehtävänä on tapella kaupungin kaduilla rahasta mafian pyörittämissä laittomissa matseissa. Kristillä on tähän syynsä, sillä voittamillaan viherselkäisillä olisi tarkoitus kustantaa siskonsa Karenin (Sunny David) opinnot lääkiksessä. Salaa. Karenin tietämättä tosin. Tämä kun ei liiemmin pidä siitä, miten Kristi tienestinsä ansaitsee. 

Samaan aikaa toisaalla Stingray (Don Niam) - kehässä armotta vastustajiaan sairastuvalle pieksevä kickboxarikarju - osoittaa vaimolleen Annalle (Emille Davazac) olevansa päästään alustavasti sekaisin oleva hormoonihörhö, väkisinmakaamalla ja pahoinpitelemällä tämän häijyn brutaalein ottein. Väkivaltaisten taipumusten lisäksi Stringray kärsii myös ongelmallisesta suhteesta äitiinsä, joka kauan sitten jätti jälkikasvunsa jälkeensä jälkiä jättämättä. Stringrayn lähtiessä tapaamaan manageriaan, käyttää Anna tilaisuuden hyväkseen, pakaten matkalaukkunsa ja poistuen paikalta mutkaista tietä näkymättömiin. Jättäen jälkeensä vain heippalapun sekä lempi-illallisen eroahdistusta siten hitusen lievittääkseen. Viestin läpi kirjain kerrallaan tavattuaan Stingray saa isomman luokan pätkän, jonka seurauksena järkensä himmeänä hehkuva valo sammahtaa lopullisesti.

Silmittömän raivon vallassa oleva Stingray kiertelee katuja vihapäissään, piesten siinä ohessa kaikki ne mieshenkilöt, joiden parempi puolisko vähääkään muistuttaa karkuun lähtenyttä vaimoaan. Naiset hän kidnappaa väkivalloin matkaansa, vieden heidät ilmeisesti jo valmiiksi tämmöisiä juttuja varten valitsemaansa teollisuushalliin ja siellä ketjulla kiinni putkistoon tai patteriin tai ihan mihin vaan. 

Kuten arvata saattaa myös Karen muistuttaa ulkoisesti Annaa. Onko siis ihme, että hänkin päätyy kaduilla mesoavan puolimielisen mielipuolen vangiksi, ja lopulta silmättömänä löytyväksi ruumiiksi. Kristi on tapahtuneesta tietenkin suunniltaan, janoten veristä kostoa siskonsa murhaajalle. Niinpä hän lyöttäytyy yksiin juttua tutkivan rikosetsivä Nick DiMarcon (John Miller) kera. Yhdessä kaksikko jäljittää monen mutkan kautta Stingrayn olinpaikan. Viimeinen taisto elämästä ja kuolemasta on valmis alkamaan.

Tuomio: Jonkinasteista kulttimainetta nauttiva toimintapökiöinti, jossa täysin överiksi vedetyt taistelukohtaukset, karmaisevan kehno näyttelemistyö sekä tahattoman koominen kohkaaminen kohtaavat sellaisella voimalla, ettei tajunnassa useampaan kertaan tapahtuvilta ydinräjähdyksiltä voi välttyä sitten niin millään. Ei edes jääkaappiin piiloutumalla. Mitään elämää suurempia elokuvallisia arvoja tästä godfreyhohoilusta on kenenkään turha lähteä sen isommin siis etsimään, sillä hukkaan menisi täysin se tutkimusmatka. Aivot onkin syytä heittää vapaalle hetkeä ennen tämän leffan katsomista, mikäli mielenterveyttään yhtään osaa arvostaa. Undefeatable on nimittäin kokonaisuutena niin rankkaa shittiä, että moderni lääketieteemme on sen aiheuttamien vammojen edessä täysin voimaton.

Turhana tietona tähän loppuun voisin mainita vielä sen, että tästä pätkästä on julkaistu Aasian markkinoita silmällä pitäen astetta erilaisempi variaatio, joka pitää sisällään puolisen tuntia matskua, jota tästä arvosteluni kohteesta ei löydy ensinkään. Tämä kiinaksi dubattu versio kulkee nimellä Bloody Mary Killer ja siihen on ympätty mukaan juonikuvio, jossa Mortal Kombatista tuttu Robin Shou esittää rikosetsivää, joka jäljittää Devil Fish nimellä kulkevaa Stingraytä kostaakseen tälle veljensä murhan. Ohjaaja Godfrey Ho käy tekemässä pikaisen roolin mainitun etsivänä isänä. Kestoltaan tämä Aasia-julkaisu on suunnilleen sama kuin länsimaalainen versionsa.

Elokuvana:                Pölhöviihteenä:

Howard - Verinen Iltapäivä

Vendetta (1999)

Kuvaus: Eletään vuotta 1891. Joukko sisilialaisia maahanmuuttajia saapuu New Orleansiin aloittaakseen siellä elämänsä uudestaan. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä pian saapumisensa jälkeen paikallinen poliisipäällikkö surmataan raa'asti, ja veriteosta syyttävä sormi osoittaa tiukasti kohti maahan juuri saapuneita sisiliaanoja. Satoja pidätetään epäiltynä murhasta. 19. heistä saa syytteen veriteosta, mutta vain yhdeksän päätyy lopulta oikeuden eteen tuomiota kuulemaan. Yhtäkään ei kuitenkaan tuomita kiven sisään tiilenpäitä lukemaan, ja se saa tavallisten tasamaan tallaajien veren kuohahtamaan yli äyräiden. Oikeutta saadakseen tyytymättömät kansalaiset ottavat lain tylysti omiin käsiinsä suorittaakseen USA:n historian suurimman, ja samalla pahimman joukkolynkkauksen....

Tuomio: Tositapahtumiin pohjautuva televisiodraama, jossa osaavat näyttelijät (mm. Clancy Brown, Bruce Davison ja Christopher Walken, jota lehmänkellon tavoin tämä pätkä olisi kaivannut lisää) tekevät pätevähkön puoleiset roolisuoritukset, tarinan itsensä laahatessa kohti loppuaan vähän turhankin verkkaisissa merkeissä. Kertaalleen katsottavaa viihdettä, jolle kaksi tähteä lienee mitä sopivin määrä annettavaksi.

Payoff (1991)

Kuvaus: Peter "Mac" MacAllisteria (Keith Carradine) piinaavat traumaattiset takaumat lapsuusvuosiltaan. Tuntematon mies, joka ojentaa Peterille paketin isälleen vietäväksi. Sokaiseva välähdys, valtava paineaalto ja sen jälkeen syvälle sieluun iskostuva tuska. Isän onnistuu kuin ihmeen kaupalla pelastaa Peter mafian tuhoa tehokkaasti kylvävältä räjähteeltä, maksaen teostaan kovan hinnan omalla hengellään.

Päivän eräänä Peter näkee edessään kasvot, jotka vaikuttavat hänestä äärimäisen tutuilta. Kasvot, jotka lapsuuden ajoista asti ovat syöpyneet lähtemättömästi Peterin näkemiin painajaisuniin. Kasvot, jotka kuuluvat pelätylle mafiosolle Rafael Concionelle (John Saxon), miehelle joka on vastuussa isänsä väkivaltaisesta kuolemasta. Peter janoaa luonnollisesti välitöntä kostoa. Sen saadakseen hän pestautuu Concionen mafiaperheen omistalle kasinolle turvamieheksi, aikeinaan ryöstää siellä olevat rahat hyvityksenä vuosien piinasta itselleen. Avukseen Peter värvää Benny Cowanin (Robert Harper), parhaan kaverinsa ja virkaveljensä poliisivuosiltaan. Joukkoon liittyy myöhemmin myös kasinolla kassanhoitajan toimiva Justine Bates (Kim Greist), johon Mac on jossain määrin lääpällään. Benny puolestaan tuo mukanaan Vietnamin sodassa kopteria menestyksekkäästi lentäneen Hookin (Harry Dean Stanton), johon Mac puolestaan ei ole millään muotoa lääpällään. Panosten kovetessa Mac saa pian huomata, että kehenkään ei ole luottaminen, ei edes ystävään parhaaseen...

Tuomio: Televisiolle tehtyä perusäksöniä ja rutiiniinomaisia roolisuorituksia tarjoileva kostoryöstöpätkähän se tämä hyvin pitkälti oli. Kärsii hieman sekavanoloisesta ja turhankin monisyisestä juonenkuljetuksestaan. Päätarinan kanssa rinnakkain kulkevia stooreja (jätin ne tarkoituksella kuvauksesta pois) olisi minun puolestani nimittäin voinut huoletta karsia pois, jolloin osittaiselta tyhjäkäynniltä ja kestonsa ylimittaisuudelta oltaisiin sillä kurin hyvinkin vältytty. Noh, menihän tämä joten kuten näinkin, mutta uudelleen tätä tuskin tulen enää tämän jälkeen koskaan katsoneeksi, sillä sen verran kertakäyttöisestä viihteestä tässä kuitenkin lopulta on kyse. Pohjautuu Ronald T. Owenin kirjoittamaan opukseen The Payoff.

If This One Doesn't Scare You, You're Already Dead!

Tähän väliin muutama viimeaikainen leffahankinta...

Dead Snow & Dead Snow 2: Mikään kun ei viilennä kuumaa kesäpäivää sen paremmin kuin tuplasti kuollut lumi. Kyllä jämpti on nähkääs näin.

Def-Con 4 Defense Condition/ Hell Comes To Frogtown: Frogtown minulta jo ennestään löytyikin, mutta tuota Def-Con 4 taasen ei, joten tämä tuli enimmäkseen hommattua sen vuoksi.

Conquest: Lucio Fulci miekan ja magian ihmeellisessä maailmassa. Ruttuisen vhs-version korvaava tuotos.

The Poseidon Adventure: On oikein special edition ja kaikki. Pitää sisällään leffan lisäksi kommenttiraidan ynnä muita asiaankuuluvia lisukkeita.

The Godfather - The Coppola Restoration: Kaikki kolme Gummisetää ja tuplalevyllisen verran bonusmatskua. Parempaa boksia ei löydykkään :D

King Kong: Peter Jacksonin jo ennestään megalomaanisen pitkän King Kongin 13 minuuttia pidempi laitos, jossa leffan lisäksi tässäkin mukavasti kaikenlaista bonusmateriaa tuijoteltavaksi.

Phantasm Sphere Collection:  Kaikki neljä Phantasm-pätkää (sekä bonuslevy) yhden hopeisen pallukan sisuksissa. Hiano, vaikka itse sanonkin.

Niin ja sitten olisi vielä tämä...

Traxx (1988)

Kuvaus: Paikka: Jossakin päin Teksasia. Aika: Vuoden 84 alkupuolisko. Teksasin osavaltion poliisisetänä toimivalla Traxxilla (Shadoe Stevens) on sikanautojen suhteen vain ja ainoastaan yksi periaate, ja se on se, että heillä on oikeus kuolla hänen kätensä kautta. Tämmöinen dirtyharrysmi saa pomonsa komissaari R.B. Davisin (Hugh Gillin) niskavillat nousemaan pystyyn, ja kun Traxx sitten ottaa hengiltä eräänkin eläinkaupan ryöstäjän, on Davisin mitta vihdoinkin täynnä, ja mies passittaa säännöistä piittaamattoman alaisensa kilometritehtaalle työtön työtön lappua täyttelemään.

Traxx ei jää kuitenkaan laakereilleen sen kummemmin lepäämään, vaan aloittaa uuden elämän palkkasoturina, posautellen pahiksia pois päiviltä siellä missä aihetta siihen on. Muutaman vuoden kuluttua (vuonna 1987) Traxxin innostus palkkasoturointiin kuitenkin hiipuu. Alalla kun ei hänen mielestään ole tulevaisuutta. Niinpä miekkonen päättää palata takaisin kotiin ja ryhtyä kokopäivätoimiseksi keksinpaistajaksi.

Mutta eipä ne parhaatkaan suunnitelmat aina mene niin kuin haluaisi, ja Traxx havaitsee pian, ettei keksien paisto ainakaan toistaiseksi lyö leiville. Onneksi kotikaupunginsa Hadleyvillen kaduilla rehottaa rikkaruohon tavoin leviävä rikos, joten Traxx saa syyn tarjota kitkemispalveluaan tinanappia rinnassaan kantavalle Emmet Deckerille (John Hancock). Asevelihintaan tietenkin. Kaupungin pormestarinna Alexandria Cray (Priscilla Barnes) tietystikin tuomitsee virallisesti Traxxin oman käden oikeuden käytön, mutta epävirallisesti tukee sitä täysin rinnoin, sillä harrasteleehan hän vällyjen välistä toimintaa katujen kostajan kera.

Aluksi kaikki sujuun vallan mainiosti, mutta sitten paikallinen pikkugangsteri Aldo Palducci (Robert Davi) hermostuu lopullisesti Traxxin puuhasteluihin, kutsuen hätiin pahamaineiset Gruzikin veljekset (Herschel Sparber, Jonathan Lutz, Lucius Houghton). ohjeistaen heitä tappamaan Traxx keinoilla millä tahansa. Viimeinen taisto Traxxin ja psykopaattiveljesten välillä on valmis alkamaan.

Tuomio: Pölhöhkön puoleinen toimintakomedia, joka yhtäältä heittää pilkkakirveellä 70- ja 80- luvun vigilante ja Likainen Harry tuotantoja, ollen kahtaalta samaan hengenvetoon osana juurikin näitä edellämainittuja genrejä. Osansa pilkasta saa myöskin sen aikaiset toimintarymistelyt juustoisine one-linereineen, joita pääosassa heiluva televisiopersoona Shadoe Stevens heitteleekin ilmoille ilkikurinen pilke silmäkulmassaan, ja muikeahko virne kasvoillaan. Niin ja onhan tässä mausteena vielä ripaus westerniäkin, joten onhan tämä pätkä kokonaisuutena melkoinen sekametelisoppa, mutta viihdyttävä sellainen kaikessa kummallisuudessaan.

Robert Davistakin pitäisi kaiketi sanoa jotakin, ja sanon sen verran, että mies lämmittelee tässä tuolloin tuloillaan olevaa Bond-seikkailua varten, ottaen tosin pehmeän laskun sen suhteen. Miten? Noh, pieruhuumorin keinoin tietenkin, kuinkas muutenkaan.

Trained To Kill. Left For Dead. Back For More.

Tähän kohtaan on hyvä pistää näytille muutama viimeaikainen leffahankinta....

Sharktopus: 50% haikala. 50% mustekala. 100% kuolettava. Mukana menossa Sharktopusin lisäksi myös Eric Roberts...

Machete Kills: Machete tulee ja Machete tappaa. Mutta se mitä Machete ei tee, niin hän ei twiittaa...

The Crazies: Se aito ja alkuperäinen.

Solo: Mario Van Peebles pistää pöheikössä pahiksia läjään kaljupäisenä kyborgina, Solona. Pölhöviihdettä parhaimillaan ja samalla huonoimillaan.

Bloody Birthday: Kolmisen kipaletta ilman omaatuntoa syntyneitä kakaroita ryhtyy 10-vuotispäiviensä kunniaksi pistämään kanssaimmeisiä kylmäksi mitä verisimmillä tavoilla.

Blood Feast: Herschell Gordon Lewisin tirehtöröimä gorepätkä, jota yleisesti ottaen pidetään ihka ensimmäisenä slasher-eokuvana.

Striking Distance: Päivitystä vhs-nauhasta levylliseen versioon.

Supergirl: Joo-o. Onhan se... onhan se elokuva tämäkin...

Kiss of the Damned: Jonkin sortin vampyyripätkähän se tämä vaikuttaisi olevan. Muuta en siitä osaa tähän hätään sanoa.

Lepcrechaun Collector's Box: Pitää sisällään kaikki muut Leprechaun leffat, paitsi Leprechaun: Back 2 tha Hoodin. Vaan ei haitanne mitään, sillä se löytyy tuolta hyllystä omana itsenäisenä kappaleenaan.

The Grim Reaper aka Anthropophagus: George Eastman ja ihmissyönnin sietämätön keveys.

Teenage Mutant Ninja Turtles 2 - The Secret of the Ooze: Go ninja, go ninja, go ninja, go!

Forest Warrior: Universumin kovin jäbä Chuck Norris metsää suojelevana metsänhenkenä. Tähän ei Steven Seagal pysty...

13hrs: Ei hajuakaan mistä tässä leffassa on kyse. Kannessa luki vain, että se on Dog Soldiersin tuottajilta, joten se riitti minulle ostopäätöksen suorittamiseen.

Haunting of Winchester House: Halpisleffayhtiö The Asylumin näkemys kummitustaloelokuvasta. Sisältää myös 3D version. VAU!

The Party: Birdie Num Num

The Valachi Papers: Tässäpäs on semmottis Charles Bronson pätkä, jota en muista aiemmin ikuna nähneeni. Niinpä ostin sen sitten pois, kun kohdalle kerran osui...

La Piel Que Habito aka The Skin I Live In: Pedro Almodovarin sopivasti vinksahtanut jännäri, jonka hyllyyn saamiseen meni rehellisesti sanottuna hieman liian pitkä aika.

Että tämmöisiä hankitoja tällä erää. Ensi kerralla sitten taasen jotakin ihan muuta.

Traileri: The Equalizer (2014)

Ensi-Ilta USA: 26.09.2014

The Bodyguard (1976) aka Karate Kiba aka Viva Chiba! The Bodyguard

Kuvaus: Karatemestari ja narkoottisia aineita kiihkeästi vastustava Chiba (Sonny Chiba) palailee reittilennolla New Yorkista takaisin kotiin Tokioon. Lento sujuu suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Mitä nyt muutama konekaapparin ketku käy ryttyilemään sankarillemme, ja tämä hakkaakin ketaleista oikeutetusti ulosteet (ja tekohampaat) pihalle alta aikayksikön.

Tokioon saavuttuaan Chiba järjestää mediaa varten tiedotustilaisuuden, jossa hän ilmoittaa puhdistavansa rakkaan kotomaansa kadut kaikenmaailman pulveri- ja pillerikauppiaista kertarysäyksellä. Samalla hän tarjoaa palveluksiaan henkivartijana sille henkilölle, jolla on tiedonjyväsiä tarjolla diilerien ja huumeparonien edesottamuksista. Heti lehdistösession jälkeen mysteerinen nainen lähestyy Chibaa, kertoen omaavansa tuikitärkeää informaatiota edellämainituista rötöstelijöistä ja heidän likaisista pisneksistään. Nainen kuitenkin pelkää henkensä puolesta, ja niinpä hän tarttuukin Chiban tarjoukseen, palkaten miehen henkilökohtaiseksi kevincostnerikseen. Aluksi yhteistyö sujuu auvoisesti, mutta onko naiseen sittenkään lopulta luottaminen....

Tuomio: Ripeän toiminnan puutteesta kärsivä Chibailu, jonka pahimpiin synteihin kuuluvat (ensin mainitun lisäksi) liian lähelle zoomailtu shaky-cam, täysin luokaton editointi, sekä korvia raastavan karmaiseva dubbaus. Kaiken kukkuraksi tämän jenkkijulkaisun alkumetreille on menty ymppäämään täysin turha kohtaus, jossa kaksi newyorkilaista karate-opea keskustelee Chiban ja Bruce Leen eroavaisuuksista. Ilmankin oltaisiin pärjätty vallan mainiosti. Yksi starba irtoaa meitsiltä tälle kompostiläjälle, josta olisi osaavimmissa käsissä voinut tulla jotakin huomattavasti parempaa...

I'm a Derek and Derek's Don't Run

Hiljainen viikko on ohi. Double Featuren toimitus, eli tässä tapauksessa minä itte, palailee pikku hiljaa takaisin sorvin ääreen. Joku on ehkä saattanut kaivatakin, toiset taas eivät ehkä niinkään. Oli miten oli, täällä ollaan taas, tarkoituksena heittää kehiin hieman taukoni aikana tehtyjä elokuvahankintoja. Kirpparilta kuin muualtakin. Tämän pidemmittä lässyttelyittä otetaan tähän väliin ensimmäinen kuva....

Oho! Onpas harvinaisen selvä kuva tällä kertaa. Vakaalla kädellä otettu ja kaikki. Käy se tuuri joskus sokealla jyvälläkin. Varmassa (ei se vakuutusyhtiö) kuitenkin vara parempi, joten ehkä hieman selvennän tekstillisesti mitä tuossa kuvassa oikein näkyykään.

Noh, heti tuossa vasemmassa yläkulmassa ovat Darkmanin jatko-osat kolme sekä kaksi. Jostakin selittämättömästä syystä kummatkin uupuivat minulta tyystin, ja kun sitten Antillassa poiketessani äkkäsin niiden olevan tarjouslaarissa, niin mukaanhan ne sieltä lähti. Eiväthän ne ykkösen veroisia ole, mutta oma viihdearvonsa molemmista kuitenkin löytyypi. Darkmanien jälkeen tuleekin sitten Robert Wagnerin tähdittämä A Kiss Before Dying. Linkin takaa voitte halutessanne käydä kurkkaamassa mistä siinä leffassa on kyse.

Alariviltä löytyykin sitten ekana Peter Jacksonin Bad Tasten tekovaiheista kertova dokumentti Good Taste Made Bad Taste, kestoltaan kokonaiset 25 minuuttia. WTF? Aika häpeällistä. Kyseessä on kuitenkin sen luokan klassikko, että täysimittainen leffahan tuon dokun pitäisi aikuisten oikeasti olla. Tunsin itseni hieman petetyksi kun kotiin päästyäni tuon kestoajan vasta huomasin. 25 minuuttia.... Phyff!!!

Mutta joo... eteenpäin. Kingin, Darabontin ja Hanksin The Green Mile olisi vuorossa seuraavaksi. Tähän asti löytynyt vain vhs-formaatissa. Nyt myös siis dvd:nä. Viimeisenä muttei mitenkään vähäisempänä olisi sitten Drive. Leffa, joka on jakanut tuntemani ihmiset kahteen eri ryhmään Dr. Pepperin tavoin. Toiset tykkää, toiset taas ei. Itse en ole sitä vielä katsonut, joten en sano siitä juuta enkä jaata tässä kohdin. Seuraava kuva, kiitos....

Death Sentence. Kevin Bacon charlesbronsonoimassa poikansa tappaneita hoodlomeja hengiltä. Pohjautuu löyhästi Brian Garfieldin kirjoittamaan samannimiseen opukseen. Kirjallisen Death Wishin elikkäs Väkivallan vihollisen jatko-osa. Sitten olisi vuorossa Fragile, jossa töröhuulinen Ally McBeal saa hoitsun hommia purkutuomion alla olevasta lastensairaalasta. Ai niin, ja siellähän tietysti kummitteleekin. Kuinkas muutenkaan?

Jules Vernen Journey to the Center of the Earth olisi seuraavaksi vuorossa. Kolmituntisena minisarjana. Treat Williams pääosassa ja niin pois päin. Kohtuullista halpisseikkailua tuottajanaan televiostakin Robert Halmi Jr. Itse kirjaa en ole koskaan lukenut, mutta ehkä sekin tulee tässä jossakin välissä vielä tapahtuneeksi. Alariviltä jatketaan Bloodrayne: Deliverancen muodossa. Uwe Bolliahan se tämä, eikä siitä sitten sen enempää.

Vampyyreistä siirrymmekin sitten pitkähampaisten karvaturrien eli ihmissusien pariin. Werewolf: The Beast Among Us. Luultavasti ei kovinkaan kummoinen tekele, mutta takuuvarmasti parempi kuin yksikään Howlingin lukuisista jatko-osista. Ja sitten olisi Heathers. Leffa, josta olen kuullut paljonkin erinäisiä (ylistäviäkin) juttuja, mutta jota en kuitenkaan koskaan ole tullut katsoneeksi. Ehkä lähitulevaisuudessa sekin ihme tulee tapahtuneeksi. Seuraava ja vimonen kuva, kiitos....

Tässä viimeisessä photossa näyttäisi olevan ensimmäisenä vuorossa Sherlock Holmes mysteeri The Seven Per-Cent Solution. Viimeaikoina tässä on tullut seurattua muutoinkin Holmesin edesottamuksia eri variaationeen, joten sen perusteella tuli sitten tämäkin hankinta tehtyä. Eikä se hintakaan nyt ihan mahdoton ollunna. The 7th Voyage of Sinbad tuli hommattua paristakin eri syystä. Ray Harryhausenin loistavien stop-motion animaatioiden takia, ja myöskin siksi, että hyllystäni löytyi jo entuudestaan The Golden Voyage of Sinbad sekä Sinbad and The Eye of The Tiger. Kerää koko sarja ja niin pois päin.

The Fly II tuli hommattua vain ja ainoastaan siksi, että saisin sillä kurin tämänkin sarjan täydennetyksi. American Yakuza minulta löytyi kyllä jo ennestääkin, mutta VHS-formaatissa. Eikä siinä mitään. Suurin osa näistä hankkimistani nauhoista yleensä pelittää vallan mainiosti. Niin tämäkin teki, kunnes loppuratkaisun kohdalla tape alkoi ryppyilemään minulle niin pahoin, että katsoin parhaaksi poistaa sen välittömästi videolaitteestani. Levyn hommattuani sain sitten viimeinkin katsottua tämäkin leffan loppuun saakka, ilman mitään ylimääräisiä häiriöitä.

Tuo American Yakuza II kulkee maailmalla myöskin nimellä Back To Back. Se on televisiolle tehty, ei kovinkaan viralliselta tuntuva jatke edeltäjälleen. Siinä missä eka Yakuza muistutti ulkoisesti Dances With Wolvesia, niin tästä semi-sequelista tulee jossain määrin Tarantinon tuotokset. Yakuza II kun sisältää ryppään hassuja hahmoja, pop-kulttuuriviittauksia sekä tietysti Elvis Presleyn. Mukana menossa Michael Rookerin ja Danielle Harrisin lisäksi ykkösestä tuttu Ryo Ishibashi, kuin myös Vincent Schiavelli, Tim Thomerson, Bobcat Goldthwait, Stephen Furst, Fred Willard sekä Leland Orser.

Vihonviimeisenä vuoronsa saakin sitten televisioleffa On the Border. Pankkiryöstö aiheinen jännityspätkä pääosissaan Casper Van Dien sekä Bryan Brown. Euron kustansi ja näin leffan nähtyäni voin kertoa, että siinäkin oli puolet liikaa.

Että tämmöisiä hankintoja tällä erää. Ensi kerralla sitten taas jotakin aivan muuta...

Midnight Man aka Blood for Blood (1995)

Kuvaus: Kun poliisietsivä John Kang (Lorenzo Lamas) oli vain vaahtosammuttimen mittainen pojankoltiainen, hänet koulutettiin taitamaan "Bazak", tuo itämaisista taistelulajeista ikiaikaisin ja samalla myös kuolettavin. Niin julmia olivat nämä koulutussessiot, että niiden päätyttyä Kang hypnotisoitiin unohtamaan kaiken oppimansa. Mutta kun Kang perheineen joutuu tutkinnan alla olevan mafioson, Mao Makin (James Shigeta, Die Hardin Mr. Takagi muuten) lähettämän tappajan armoille, vanhat muistot nousevat väkisinkin pintaan. Shila-soturi on palannut....

Tuomio: Keskivertoa parempi (verrattuna The Swordsmaniin tai sen jatko-osaan Gladiator Cop:iin) lorenzolaamastelu, jonka parissa voi heittää aivot puoleksitoistatunniksi mukavasti narikkaan. Hojohojo nääs :D