Musiikilla jatketaan, vaikkei ketään kiinnostakkaan (hei sehän rimmaa). Taannoin bongaamani Rocky IV:n soundtrack sai tänään seurakseen kaverin Rocky V:n vastaavasta. Leffana mainitun sarjan heikohkoin suoritus, eikä musakaan yllä aivan samalle tasolle kuin edeltäjässään, mutta pitäähän vinyyli tuo kokoelmista löytyä. Sentäs Rockystä kyse ja silleen.
Soitinta, jolla tuota soittaa ei löydy vieläkään, mutta alan pikkuhiljaa lämpiämään ajatukselle sellaisen hankkimisesta.
4 kommenttia:
Itse en hankkinut levysoitinta koska uskoisin vinyylien äänilaadulliseen ylivoimaan, vaan ihan puhtaasti tyydyttääkseni nostalgianälän. Joten vähemmän niitä tulee kuunneltua kuin cd-formaattia, mutta kyllä siitä aika hyvä fiilis tulee kun sen neulan laskee levylle.
Sitä nostalgianälkää minäkin haluaisin hieman hävittää, joten siksi olen tuumailut laitteen hankkimista. Toisaalta sen voin tehdä halvemmallakin, eli käyn kotona porukoilla kuuntelemassa nuo levyt lävitse. Sieltä kun moinen laite löytyy jo ennestään. Ja edellisestä kerrasta on jo liiaksi kulunut aikaa...
Joskus tekisi mieli ostaa vinyylejä ja soitin, mutta tila alkaa loppua jo CD-levyjen takia. Mutta noita klassikoiden soundtracklevyjä voisi hankkia jo kansienkin takia. Laittaisin levyt seinälle tai jotain.
Tuo seinälle laittaminen on ideana hyvä, sillä kannet ovat tosiaankin varsinaisia taideteoksia. Ei ehkä ihan kaikki, mutta suurin osa kuitenkin.
Lähetä kommentti