Kuvaus: Kansainvälinen ihmiskauppa on kaikkinensa aikasta mälsä juttu. Sitä vastaan on taisteltava kaikin käytettävissä olevin keinoin. Nykiläiskyttä Nick Cassidy (Dolph Lundgren) tietää tämän varsin hyvin, käyden omaa taisteluaan mainittua kauppaa harjoittavaa serbialaisgangsteri Viktor Dragovichia (Ron Perlman) vastaan. Erään satama-alueelle sijoittuvan ratsian yhteydessä Nick onnistuu nappaamaan Viktorin kiikkiin, mutta sen seurauksena hän tulee ottaneeksi hengiltä yhden konnanketaleen monista pojista. Dragovich on muutoinkin sen luokan limanuljaska, että hänellä on takataskussaan taitavaakin taitavampi lakimies, joka hoitaa ukon vapaalle jalalle tuossa tuokiossa. Nick on syystäkin tästä harmissaan, mutta voimaton tekemään mitään asian estämiseksi, ja niinpä Dragovich kävelee ulos poliisiasemalta virne naamallaan, mutta koston liekki sisällään kytien.
Jokin aikaa myöhemmin Dragovich saa kostonsa, sillä hän lähettää ryppään alaisiaan ottamaan hengiltä Cassidyn perheineen. Kuin ihmeen kaupalla Nick kuitenkin selviää iskusta hengissä, päätyen läheiseen lasarettiin toipumaan. Nyt on puolestaan Cassidyn vuoro janota kostoa, ja niinpä mies lähtee sairaalasta omin luvin kohti Bangkokia, jossa Viktor Dragovich viimeisimmän tiedon mukaan majailee. Paikan päälle saavuttuaan Cassidy törmää sikäläiseen rikosetsivään Tony Vitayakuliin (Tony Jaa), joka hänkin tonkii työkseen ihmiskaupan kimurantteja kiemuroita. Aluksi vastakkaisilla puolilla olevat miehet lyöttäytyvät monien mutkikkaiden tapahtumien jälkeen lopulta yksiin, pistääkseen lopullisen stopin Dragovichin lainvastaisille, ihmisarvoa alentaville puuhasteluille.
Tuomio: Mienkiintoisella aiheella varustettu toimintapätkä, jonka punainen lanka kuitenkin pian hukkuu turpiinmätön, ammuskelujen ja muiden vastaavien väkivaltatekojen tuoksinassa. Pitää sisällään kaksi taidokkaasti toteutettua otsaanlyöntikisaa, joista päällimmäisenä parhaiten mieleen jää Tony Jaan ja Michael Jai Whiten välinen yhteenotto. Dolph Lundgren puolestaan pitää ikämiesosaston kunniaa yllä osoittaen, että kyllä se jalka hänelläkin vielä nousee, vaikkei ehkä enää niin korkealle kuin parhaina vuosinaan. Peter Weller tekee pikaisen vierailun Lundgrenin pomona, saaden sanottavakseen yhden varsin nasevan repliikin, jääden kuitenkin muutoin taustalla hilluvaksi tyypiksi. Perlmanin Dragovich on konnana hyvä, mutta ei ehkä tarpeeksi uhkaavan oloinen, jotta hänestä olisi sillä kurin vastusta Jaalle ja Lundgrenille. Plussat Lundgrenille myös siitä, että on ollut mukana tätä pätkää käsikirjoitamassa. Jatko-osallekin pedataan paikkaa, vaikkei avointa loppua tekijöiden mukaan siten alunperin kirjoitettukkaan.
