Kuvaus: USA:n merijalkaväen karskin oloinen kersantti Chet Costa (Richard Hatch) taitaa viidakkosodan metkut täydellisesti. Niinpä mies iskuryhmineen lähetetäänkin vietkongin hallitsemaan tukikohtaan pelastamaan sinne vangittua maanmiestään, jolla on pääkopassaan sen luokan salaista tietoa, ettei sen pidä vihollisen kätösiin päätyvän.
Rutiininomainen tehtävä päättyy kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvin, eli massiiviseen joukkoteurastukseen, josta hengissä selviää Chetin lisäksi vain muutama muu. Vietkongin sotilaat kannoillaan Chet ja kumppanit etenevät puskan keskellä sovittuun noutopaikkaan, jonne heitä hakemaan tarkoitettu kopteri ei kuitenkaan koskaan saavu, mikä väkisinkin pistää miettimään onko seuraavasssa kuvassa näkyvällä herralla sormensa kyynärpäitä myöden sopassa tässäkin tapauksessa.
Kopteripilotin petturuudesta huolimatta Costa & Co löytävät tiensä lopulta takaisin komppanjaan, jossa väsyneen ja jossakin ihan muualla haluavan olevan näköinen Donald Pleasence (eli eversti B. Abrams) ottaa kärttyisen kessun vastaansa. Costa tilittää katkerasti everstille pieleen pahoin menneen tehtävän kulun, lompsahtaen lomille sen jälkeen. Ensitöikseen Chet vierailee hottishoitsuhoitonsa Mei Lingin (Milene Thy-Sanh). Aamuna seuraavana Mei Ling onkin sitten jo suorittanut mystisen katoamistempun, jättäen jälkeensä vain Chetille osoitetun Dear John kirjeen.
Kovin pitkään Costa ei ehdi kadonnutta naisystäväänsä kuitenkaan kaivata, sillä ovelle koputetaan, ja sisään pälähtää kaksi ladonoven kokoista sotilaspoliisia, jotka tiedustelevat kersantilta Mei Lingin olinpaikkaa. Hämmentynyt ja ärsyyntynyt kessu sanoo ettei tiedä, ajautuen lopulta nyrkkipyykkiin siivouspalvelua edustavien heppujen kanssa. Nahistelun johdosta Costa kuuluisi vankilaan, mutta siltä kohtalolta hänet pelastaa joku Paul niminen upseeri, joka paljastaa kersantille Mei Lingin käyttäneen tätä hyväkseen pumpatakseen ukosta ulos salaisia tietoja, joita sitten välittää vietkongin sotilaille.
Pettynyt Costa päätyy tapahtuneen jälkeen ravitsemusliikkeeseen ryypiskelemään ja vellomaan itsesäälissä. Joutuupa mies jälleen kerran omiensa kanssa tappeluunkin, pistäen äijää läjään tyylikkäästi vahvasta humalatilastaan huolimatta. Abrams ei katso moista menoa enää hyvällä, puuttuen lopulta asiaan, kuten hyvän esimiehen pitääkin. Eversti ehdottaakin Costalle tehtävää, jonka päätarkoituksena on tuhota eräs Chen To Kayssa sijaitseva silta. Mainitun sillan kautta kuuleman mukaan kulkee kaikki Ho Chi Min Cityyn vietävät aseet, joten sen palasiksi pistämisellä olisi sodan kulun kannalta siis merkitystäkin. Mikäli Chet suorittaa tehtävän mallikkaasti loppuun ja palaa vielä vihreästä helvetistä hengissä takaisin tukikohtaan, on hyvinkin mahdollista, että Abrams kotiuttaisi hänet takaisin Yhdysvaltoihin.
Chet ottaa tehtävän vastaan, saaden komennettavakseen pahamaineista rangaistusvangeista täysin koostuvan iskujoukon, jotka armahduksen toivossa suostuvat ottamaan osaa tälle vaarallistakin vaarallisemmalle sotaretkelle. Reissun edetessä Costa saa huomata, ettei ryhmä rämän kanssa työskentely olekaan pala kakkua, sillä jokaisella vangeista tuntuu olevan jotakin hampaankolossaan uutta komentajaansa vastaan. Jopa siinä määrin, että ovat valmiita ottamaan Costan hengiltä, karatakseen sitten kukin omille teilleen. Asianlaitaa ei helpota tippaakaan sekään, että Mei Ling palaa yllättävissä yhteyksissä takaisin kuviohin, eikä tylysti jätetyksi tullut Chet oikein tiedä miten tilanteeseen tähän pitäisi suhtautua. Tärkeä tehtävä on täten suuressa vaarassa mennä mönkään pahemman kerran.
Tuomio: Keskivertoinen ja alkupuoleltaan turhankin verkkaisesti (ja hieman oudostikin) etenevä italosotaseikkailu, joka kuitenkin parantaa tahtiaan hitusen verran loppuaan kohdin. Taisteluplaneetta Galacticasta tutuksi tullut Richard Hatch karistelee harteiltaan Apollon mukanaan tuomaan kiltin sankarismiehen viittaa, ollen yllättävän hyvä kovapintaisena, viinaa kittaavana ja kirosanoja alati suustaan suoltavana kersantti Ärjylänä. Yleensä vakuuttava Donald Pleasence puolestaan pettää porukan pahasti olemalla suurimman osan leffasta melkolailla poissa olevan oloinen tapaus, Muut näyttelijät ovat pääosin joko kehnoja tai vieläkin kehnompia.
Tarinan puolesta Mei Lingin ja Costan love affair jää kokolailla irralliseksi keissiksi, ja tuntuu siten jälkeenpäin mukaan ympätyksi tapaukseksi. Niin ja olisihan sitä muutoinkin voinut jotakin omaakin stooria kehiin heitellä, eikä vain kopioida osasia muista, huomattavasti paremmin toteutetuista tuotoksista tyyliin The Dirty Dozen tai vaihtoehtoisesti vaikkapa The Guns of Navarone. Vaan se on myöhäistä rypistää silloin, kun kakki on jo housussa.
Turhana tietona voisin tähän loppuun mainita vielä sen, että elokuvan alkupuolella Pleasencen hahmo kuvailee Hatchin hahmon tehneen jotakin sellaista, jota elokuvassa ei kuitenkaan näytetä tapahtuneen. Mietinkin, että olisko kyseinen kohtaus leikattu elokuvatarkastamon toimesta väkivaltaisuutensa vuoksi kokonaan pois, vaiko olisiko sitten vain käynyt niin, että mainittua tapahtumaa ei koskaan ehditty/muistettu kuvata, ja siksi Pleasencen kertoma vaikuttaa täysin tuulesta temmatulta. Kallistun itse enemmän jälkimmäisen kannalle, sillä ei näissä italotuotannoissa mitenkään ennenkuulmatonta olisi, jos niin olisi päässyt tuolloin käymään. Jos jolla kulla siellä taustalla on parempaa tietoa, niin sana on tuttuun tapaan vapaa tämän tekstin alta löytyvässä kommettiosioissa.
2 kommenttia:
Samperin Murdock!
Veit jalat suustani.
Lähetä kommentti