Autenttisuudestaan huolimatta kuva ei saa työtovereita vakuuttuneiksi, joten Matthewn on keksittävä jotakin muuta. Tilaisuus tämän muun keksimiseen avautuu yllättävän nopeasti, kun Hexina kirjautuu sisään hotelliin asustelemaan. Welsh keplottelee itsensä viekkaudella, vääryydellä ja valheellisella henkilöllisyydellä treffeille kuvaakin kauniimman kaunottaren kanssa. Ja hyvinhän ne treffit aluksi sujuvatkin, mutta sitten Hexina paljastaa todellisen luontonsa yrittäessään leipäveitsittää Matthew polon hengiltä kuoliaaksi.
Edellä mainittu on kuitenkin vasta alkua, sillä pian tämä nupistaan pahoin nyrjähtänyt neitokainen suorittaa useamman kuin yhden murhan, lavastaen Welshin siinä sivussa syylliseksi suorittamiinsa veritekoihin. Welshin työtoveri Gloria O'Connor (Adrienne Shelly) puolestaan uskoo lujasti ystävänsä syyttömyyteen, haluten auttaa salaa rakastamaansa miestä keinoilla millä hyvänsä. Helppoa se ei kuitenkaan tulisi olemaan, sillä murhia tutkimaan määrätty, täysin kuutamolla oleva rikosetsivä Ferguson (R. Lee Ermey), on enemmän kuin vakuuttunut Welshin syyllisyydestä, ja on näin ollen valmis tekemään kaikkensa napatakseen murhamieheksi luulemansa miehen verekseltään ja veitsi kädessään kiikkiin, ja sitä kautta linnaan, putkaan, vankilaan tiilenpäitä loppuelämäkseen lukemaan.
Tuomio: Moukarimiehen luojan Alan Spencerin ensimmäinen täyspitkä, mustalla huumorilla marinoitu kokoillan elokuva, joka ottaa irvailunsa kohteikseen Basic Instinctin ja Fatal Attractionin tyyppiset jännityspätkät, jossa mieleltään puolikkaat naisimmeiset pistelevät valittuine teräaseineen valitsemiaan uhrejaan surutta hengiltä. Pitää sisällään muutaman maukkaan oloisen oivalluksen ja ison liudan mauttomia sellaisia, jotka joko naurattavat tai sitten eivät.
Claudia Christian (mm. The Hidden ja Babylon 5) sukeltaa suurella antaumuksella esittämänsä psykoottisen supermallin nahkoihin ja onkin siten esityksensä (lue ylinäyttelemisensä) johdosta tämän leffan ehdotonta parasta antia. R. Lee Ermey on hänkin omassa roolissaan tasaisen tasokas, tehden pienestä sivuroolistaan kohtuu hauskan seurattavan. Pääosissa heiluvasta Arye Grossista en osaa tässä kohdin oikeastaan sanoa juuri mitään, sillä en ole heppulin leffoja kovinkaan paljon tätä ennen nähnyt, joten vertailukohta mihinkään muuhun uupuu minulta tyystin. Jotten kuitenkaan pahoita Aryen mieltä, niin totean hänen olleen ihan ookoo roolissaan.
Kokonaisuutta ajatellen Tyrmäystreffit osoittautui lopulta pienoiseksi pettymykseksi. Odotin Sledge Hammerin luojalta enemmän sledgehammermaista, mutta sain sitä vain pieninä, hajanaisina annoksina. Claudia Christianista tykkäsin. Samoin R. Lee Ermeystä, ja siinäpä ne tärkeimmät taisivat tämän pätkän kohdalla sitten jo ollakin, joten jäljellä on enää tähtien antaminen, eli...
8 kommenttia:
Muistan nähneeni joskus trailerin tästä jonkin vuokravideon alussa ja ihmetelleeni että onkos tämä nyt sitten komedia vai sarjamurhaleffa.
Vähän kumpaakin, heh.
Hyvä arvostelu.
"Claudia Christian (mm. The Hidden ja Babylon 5) sukeltaa suurella antaumuksella esittämänsä psykoottisen supermallin nahkoihin ja onkin siten esityksensä (lue ylinäyttelemisensä) johdosta tämän leffan ehdotonta parasta antia."
--oli mielestäni hyvin muotoiltu lause xDxD
Heh, mukava kuulla, jotta tykkäsit. :D
Muistelen pitäneeni tästä. Joskin se saattoi olla vain Claudia Christian, mutta kuitenkin.
No, ei se ainakaan huonompi ollut kuin Apua, vaimoni on teurastaja!, joka sekin oli ihan ok.
Claudiasta on vaikea olla pitämättä ja mukanaan olo piristi mukavasti tätäkin pätkää, jolle saatoin näin jälkikäteen olla hitusen liian ankara tähtimäärän suhteen. Noh, oli menneeksi, eli annettu mikä annettu, heh.
Täytyy tuo teurastaja vaimo ottaa jossakin kohtaa uusintakatseluun, kun oikein dvdnä sen tulin tuossa taannoin hankkineeksi.
Timanttinen tagline.
Onhan se.
Lähetä kommentti