Kuvaus: Ryhmä huippuunsa hiottuja NASA:n astronautteja, että myöskin dokumentaristi saavat toimeksiannon avaruussukkulalle, joka nimellä Endeavour paremmin tunnetaan. Tehtävänä on saattaa uuden päheä satelliitti kiertämään Tellusta muiden siellä jo kieppuvien kapistusten seuraksi.
Aluksi kaikki sujuu kuin Strömsössä ikään, mutta sitten tapahtuu juuri se, joka olisi saanut jäädä tapahtumatta. Satelliitin työntöraketti ryhtyy nimittäin sekoilemaan h-hetkellä oikein urakalla, syösten itsensä kohti suurta tuntematonta. Samassa hässäkässä Endeavourin moottorit ottavat siinä määrin damagea, että paluu takaisin maankamaralle ei onnistu sitten niin millään.
Sukkulan kippari Clay Jarvisin (Billy Campbell) on pakko saada alus korjatuksi 24 tunnin kuluessa, tai muutoin avaruudesta, tuosta käymättömistä korpimaista vihoviimeisestä tulee heidän viimeinen leposijansa. Apua fiksaamiseen Clay saa Houstonin avaruuskeskuksessa työskentelevältä entiseltä naisystältältään Rena Winteriltä (Paget Brewster), joka sattuu ohessa olemaan sukkulan salat tunteva teknonörtti. Kuin ihmeen kaupalla kaksikko saa apumoottorit korjattua, ja toivo kotiinpaluusta elää taas. Vain hetkellisesti tosin, sillä Maahan laskeutuessaan miehistö saa kauhukseen havaita, että sekä ohjaus- että myöskin jarrutusjärjestelmä ovat kumpainenkin toiminnaltaan kyvyttömiä...
Tuomio: Megatuottaja Jerry Bruckheimerin televisiolle tuottama Apollo 13 klooni, joka kovasta yrityksestään huolimatta jää kokonaisuutena varsin kehnohkoksi tapaukseksi. Leffassa esiintyvät hahmot (eritoten sukkulan miehistö) ovat jokainen tahollaan kaksiuloitteisen littania ja taustoiltaan tylsäksi jääviä kasvoja, joiden kohtailoista onnettomuuden keskellä on aikalailla vaikea välittää. Samaisesta syystä dramaattiseksi tarkoitetut hetket ovat nekin kauttaaltaan värittömän pliisuja, ja kilometrien päästä ennalta nähtävissä oleva loppuratkaisu on sekin yllätyksetön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti