Delta Force Commando (1988)

Kuvaus: Luutnantti Tony Turner (Brett Baxter Clark) on huippuunsa koulutettu sotilas, joka toimii osasena eliittikommandoista koostettua joukkiota, jota Delta Forceksikin kutsutaan. Iltana eräänä ryhmittymä vapaustaistelijoita murtautuu omin luvin Puerto Ricossa sijaitsevaan tukikohtaan, anastaakseen sieltä matkaansa tuhoa tehokkaasti kylvävän atomipommin. Keikan edetessä tunkeutujat tekevät tietämättään elämänsä suurimman virheen, ottaessaan tukikohdassa komennuksella olevan Turnerin lasta odottavan vaimon tylysti hengiltä. Ilkimykset!

Moinen veriteko saa lutin luonnollisesti näkemään punaista, ja veristä kostoa janoten mies lähtee armottomaan ajojahtiin, jonka tuoksinassa lyijy tulee sanomattakin puhumaan suuta enemmän. Aisaparikseen kostoretkelleen Tony saa jatkuvasta sadattelusta yli kaiken pitävän kapteeni Samuel "Black Eagle" Beckin (Fred "The Hammer" Williamson), lentäjistä parhaimman, jolla tuntuu kuitenkin alati olevan jotakin hampaankolossaan Turneria vastaan. Keskinäisestä torailustaan huolimatta epäsuhta kaksikko löytää tulitaistelujen siivittämän tiensä Nicaraguaan, ja siellä olevaan vapaustaistelijoiden piilopaikkaan, jonka uumenissa käydään viimeinen taisto Turnerin, sekä Mark Gregoryn esittämän, nimettömäksi jäävän pommin pöllijän kesken. Keinoja kaihtamatta, armoa antamatta....

Tuomio: Mistä on pölhöviihteeksi luokiteltava toimintaelokuva tehty? Räjähdyksistä, ammuskelusta, lähitaistelulajeihin pohjautuvista nujakoinneista, sekä erinäisilla ajoneuvoilla - niin maalla kuin ilmassa-  suoritetuista takaa-ajoista. Niistä on pölhöviihteeksi luokiteltava toimintaelokuva tehty. Huonosta näyttelemisestä, kamalasta dubbauksesta, ja juonenkuljetuksen typeryydestä. Myös niistä on pölhöviihteeksi luokiteltava toimintaelokuva tehty. Täyttääkö Delta Force Commando pölhöviihteeksi luokiteltavan toimintaelokuvan edellämainitut tunnusmerkit? Totta hitossa täyttää, ja juuri siksi se onkin pölhöviihdettä parhaimmillaan, kuten antamistani tähdistä voipi hyvin päätellä. Jatkoille päästiin parisen vuotta myöhemmin Delta Force Commando 2:sen muodossa. Sitä leffaa en valitettavasti kuitenkaan omista, joten arvostelu siitä jää siten näillä näkyminen tekemäti.

Elokuvana:                Pölhöviihteenä:

Päivän boksibongaus: The Dead Walk

Tämmöttis kauhulotju lähti tänään mukaani, kun divarissa poikkesin. Pitää sisällään seuraavat kymmenen horrorpätkää...

- The She Beast (1966)
- King of the Zombies (1941)
- Dead Men Walk (1943)
- The Brain That Wouldn't Die (1962)
- The Ape (1940)
- Bloody Pit of Horror (1965)
- The Screaming Skull (1958)
- Revolt of the Zombies (1936)
- Atom Age Vampire (1960)
- Bride of the Gorilla (1951)

Muutama noista yllämainituista elokuvista minulta löytyikin jo ennestään, mutta onhan tuossa onneksi mukana uusiakin tuttavuuksia, joten ei tämä nyt ihan turha hankita siinä mielessä ole. Jos nyt jostain pitää valittaa, niin valitetaan nyt sitten vaikka siitä, että leffat on jälleen kerran lätkäisty kaksipuolisille levyille. Eli tavallista tarkempana saa taasen olla, kun läpysköjen kanssa ryhdyn touhuilemaan.

P.S. Mainittaakoon vielä, että jokaisen leffan kylkiäisenä voipi halutessaan katsella Boris Karloffin hostamaan kauhusarjan, The Veilin (1958) erinäisiä episodeja. Seuraavassa lyhykäinen listaus jaksoista linkkeineen päivineen...

- Vision of Crime, Girl on the Road, Food on the Table, The Doctors, The Crystal Ball, Genesis,
Summer Heat, The Return of Madame Vernoy, Destination Nightmare, Jack the Ripper

Mainittakkoon vielä, että The Veilin yhdestoista ja viimeinen jakso, Whatever Happened to Peggy, uupuu tältä kokoelmalta tyystin. Harmistus, mutta ei kuitenkaan maata kaatava sellainen.