Noista ylärivin nauhoista kahdesta ensimmäisestä maksoin muuten yhteensä kymmenen senttiä, joten niissä oli kyllä hinta mitä parhaimmin kohdallaan. Tosin samaan hengenvetoon on sanottava sekin, että olisin minä niistä enemmänkin (en paljon, mutta vähän kuitenkin) kyllä suostunut pulittamaan, sillä aika vähissä ovat ne kerrat olleet, kun noihin olen missään reissuillani törmännyt. Mutta hyvä se on näinkin, eli turha tuosta sen isompaa numeroa tässä kohdin ruveta tekemään. Nauhat ovat minun, ja se ei ole ollenkaan huonompi juttu, vaan se on hyvä juttu se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti