Kuvaus: Rakkaan itänaapurimme tuhmaakin tuhmemmat terroristit kaappavat väkivalloin matkaansa aseteknologiaan erikoistuneen professori Braunin (Ernest Borgnine), aikeinaan pakottaa tämän rakentamaan heille timantilla (kuinka muutenkaan) toimivan superlaserin, jolla olisi sitten niin hitsin kiva pistää muuta mailmaa polvilleen, kun tarve sitä vaatisi.
Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu on asiasta kuitenkin siitä kuuluisaa eriävää mieltä, lähettäen parhaista parhaimman operaativinsa Michael Goldin (Brandon Lee) pelastamaan kiipeliin joutuneen proffan katalien konnien kynsistä timanttineen päivineen. Aisaparikseen Gold saa Braunin ärsyttäväksi nopeasti käyvän tyttären, Alissan (Debi Monahan), johon sankarimme tottakait tehtävän edetessä lopulta jotenkin kummassa rakastuu. Pian tuoreltaan muodostettu kaksikko onkin jo pääpahiksena häärivän, Afrikan auringon alla piileksivän eversti Kalishnakovin (Graham Clarke) kannoilla, ja viimeinen taisto hyvän ja pahan välillä on näin valmis alkamaan...
Tuomio: Kaikin puolin pöljähkö ja köpöisen kökköinen äksönspektaakkeli, jolle Black Samurain tavoin on vaikea olla kuitenkaan millään muotoa vihainen, sillä sen verran viihdyttävästä köyhän miehen jamesbondeilusta tässä lopulta kuitenkin on kyse. Ammuskelua, massiivisia räjähdyksiä, kaatuvia vartiotorneja, ilman halki räjähdyksen voimasta lentäviä vihulaisia, ja ajoneuvoilla suoritettavia takaa-ajoja löytyy tästä tuotoksesta ihan kiitettävästi. Niin ja onpa mukaan menoon saatu noiden lisäksi myös puskan takaa täysin yllättäen paikan päälle pälähtävä Godfrey Ho ninjakin. Sarjakuvamaista meininkiä piisaa siis koko rahan edestä.
Edesmennyt Brandon Lee ei ota rooliaan turhan ryppyotsaisesti, vaan hoitaa leiviskänsä rennolla otteella, tietäen tasantarkkaan ettei tässä mitään Citizen Kanea olla tekemässä. Saman lienee havainnut myös legendaarinen Ernest Borgnine, joka väliin puhuu saksalaisella aksentilla, väliin taasen ei. Toiminnalista reippailuakin mies pääsee vanhoilla päivillään tässä pätkässä harrastelemaan, ja haulikkonsa puhuukin varsin tylyä, joskin hieman koomistakin kieltä konnan ketaleiden keskuudessa. Debi Monahan onnistuu omassa roolissaan olemaan juuri niin ärsyttävä kuin pitääkin, eikä Graham Clarkekaan kieroutuneen everstin housuissa täysin tuhoon tuomittu tapaus ole. No niin. Siinäpä ne tärkeimmät taisi taasen tullakin, joten jäljellä on enää tähtien antaminen. Black Samurain tapaan Laser Mission saa minulta kolme tähteä lähinnä siksi, että nimestään huolimatta yhtäkään laserasetta ei laukaistu tämän elokuvan aikana.
Ai niin. Yksi juttu vielä. Michael Goldin rooliin kaavailtiin alunperin David Hasselhoffia, mutta Brandon Lee oli lopulta se kaveri, joka roolin sai. Että tämmöinen turha tieto tähän kohtaan.
2 kommenttia:
Mukavan pöhkö toimintaelokuva, jossa kuten itsekin totesit eivät Brandon Lee ja kumppanit ota tekemäänsä vakavissaan.
Ei ole laisinkaan vaikea kuvitella Hasselhoffia Laser Missionin pääosaan ja varsinkin kun katsoo hänen kymmenisen vuotta myöhemmin tekemäänsä Nick Furya huomaa kuinka hän istuu juuri tällaisiin B-agenttitoimintatörmäilyihin. Vain lentävät hait puuttuvat.
Se Nick Fury on kyllä omanlaisensa klassikko, josta siitäkin pitää rustailla arvostelu jossakin kohtaa lähempää tulevaisuutta. Lentäviä haita siinä ei tosiaan näy, sillä niiden aika oli tuolloin vielä kaukana edessäpäin.
Lähetä kommentti