Kuvaus: Samurain kunniakkaan tien päästä toiseen kulkeneella Tatsuya Sangalla (John Fujioka) on kaksi poikaa: Kenjiro (Mark Dacascos) sekä Andrew 'Drew' Collins (David Bradley). Ensin mainittu on hänen omansa, jälkimmäisen taasen ollessa kapaloikäisenä lento-onnettomuudesta hengissä selvinnyt, ja sen seurauksena orvoksi jäänyt kasvattipoika.
Vanhoja perinteitä suuressa arvossa pitävä Tatsuya koulii pojistaan armoitettuja taistelijoita, joille kumpaisellekin Bushidon seitsemän hyvettä ovat enemmän kuin sana ja laki. Käy kuitenkin niin, että Drew osoittautuu lopulta velipuoltaan taitavammaksi oppilaaksi, josta syystä välit Kenjiron viilenevät nopeasti sielua syvästi hyytävän pakkasen puolelle. Asiat kärjistyvät entisestään Tatsuyan luovuttaessa oman miekkansa Drewlle, Kenjiron sijasta. Katkeroitunut Kenjiro kääntää selkänsä perheelleen, liittyen Yakuzaan, vannoen veristä kostoa velipuolelleen.
Kymmenen vuotta myöhemmin Drew työskentelee Los Angelesissa tutkivana journalistina. Yhdessä vastakkaista sukupuolta edustavan valokuvaajaystävänsä kera, Drew pääsee Turkissa operoivan, ooppiumia salakuljettavan organisaation jäljille. Pian paikan päälle päästyään valokuvaajatar päätyy mainitun rikollispoppoon kidnappaamaksi, ja ainoa keino tämän vapauttamiseksi, on ottaa osaa laittomaan taistelulajiturnaukseen, jonka mestarismiehenä häärii... kukapas muukaan kuin Kenjiro Sanga...
Tuomio: Legendaarisen Cannon Filmsin lopunajan tuotoshan se tämä selkeästi on. Kaikki kun on tavallista enemmän sinnepäin, muttei juuri koskaan, ikinä, milloinkaan siltikään ihan täysin jetsulleen. Tarina itsessäänkin on kierrätyskamaa, sillä Bloodsportiahan tässä apinoidaan isosti, vaikka miekat ja kirvehetkin matkaan kotoa lähtiessä on otettukin. Taistelukohtaukset sentään kuitenkin ovat hyvin toteutettuja, vaikkakin väliin kehnohkon puoleinen editointi tekee niillekin jossain määrin hallaa. Pidin myös kovasti siitä, ettei taistelijat olleet yksipuolisesti pelkkiä ninjoja ja samuraita, vaan joukkoon mahtui myös muiden muassa Conan Barbaari wannabe sekä aussijuntti isoine veitsineen. Tekivät tappeluista siten hitusen mielenkiintoisia, tuoden mieleen Deadliest Warrior nimeä aikoinaan kantaneen tositöllöilyn.
David Bradley ei näyttelijäntaidoillaan päätä pahemmin huimaa, mutta eipä häntä tähän leffaan sen vuoksi ole palkattukkaan. Sama pätee myös vastapariinsa Mark Dacascosiin, joka tekee tässä pläjäyksessä ensimmäisen isomman ja toiminallisemman roolinsa.
4 kommenttia:
Kuinka kuule ollakaan, niin Tamperelainen-lehdessä, Helsingin uutisissa (löytyvät netistä esim tekstillä "Näitä levyjä jahdataan") oli pari päivää sitten juttua harvinaisista dvd ja bluray-julkaisuista. American Samurai oli mukana jutun lopun pienessä leffalistassa. Jutussa haastatellaan elokuvakerho Monroen puheenjohtaja Seppo Lukkarista ja kerrotaan harvinaisten leffojen Facebook-ryhmästä jne.
Tunnen kaverin varsin hyvin. Laitoin hänelle heti viestiä, kun olin leffan pois itselleni ostanut. En ehkä niinkään kiusatakseni, vaan ilmoittaakseni, että kyseistä leffaa liikkuu, vaikkei sitä ihan joka päivä näekään.
Minulla on se American Ninja, 5 levyn kokoelma. En tiedä liittyykö mitenkään tähän amerikkalaiseen samuraihin?! Tuskinpa ainakaan harvinaisuudella loistaa.
Minullakin on se samainen boksi hallussani ja hyllyssäni. Ei varsinaisesti liity American Samuraihin muutoin kuin David Bradleyn osalta. Boksista saattaa hyvinkin tulla vielä isompikin harvinaisuus, sillä kauheasti sitä ei tunnu markkinoilla liikkuvan.
Lähetä kommentti