Kuvaus: Oxfordin maineikkaan yliopiston professori (ja ulkoministerin poika) Richard Fountain (Patrick Mower) katoaa jälkiä jättämättä lomareissullaan Kreikassa, saaden siten ystävänsä Tony Seymourin (Alexander Davion), morsiamensa Penelopen (Madeleine Hinde) ja Bob Kirbyn (Johnny Sekka) kotona brittilässä huolestumaan kohtalostaan. Pahinta mahdollista peläten mainitut ystävät matkaavat Kreikkaan etsiäkseen hukan teille joutuneen toverinsa käsiinsä, ja tuodakseen hänet sitten mukanaan takaisin Englantiin.
Kreikkaan saavuttuaan etsintäpartio saa yhden lisäjäsenen brittiläisen majurin Derek Longbown (Patrick Macnee) hahmossa, ja asiaa eteenpäin tutkittuaan ryhmälle selviää, että Fountain on matkansa aikana tutustunut salaperäisyyden kaapuun verhoutuneeseen naiseen nimeltä Chriseis (Imogon Hassall), väkivaltaisen ja vampirismiin taipuvaisen kultin johtajaan, jolla on omat katalat suunnitelmansa professorin päänmenoksi. Kultin jälkeensä jättämiä jälkiä seuratessaan etsivät päätyvät lopulta Hydran (Hail Hydra!) saarelle, onnistuen ripeillä toimillaan pelastamaan Richardin kammottavan kultin kynsistä. Richard palaa ystävineen takaisin kotiin Oxfordiin, jatkaakseen rauhaisaa elämäänsä siitä, mihin se ennen lomareissuaan jäi. Painajainen on kuitenkin vasta aluillaan, sillä Chriseisin pahansuopa henki elää edelleenkin, voiden paksusti Richard Fountainin sisuksissa, odottaen hetkeä oikeaa päästäkseen valloilleen yleistä hämminkiä aiheuttamaan...
Tuomio: Keskivertoinen, tarinan kuljetukseltaan sekavahkon oloinen mukakauhistelu, jota kukaan tekemässä ollut ei muistele lämmöllä. Ohjaajana toiminut Robert Hartford-Davis kielsi hänkin tämän leffan tyystin, sillä hänen mielestään se jäi pahoin keskeneräiseksi, ja siten tirehtöörin krediitti onkin suunnattu heppulille nimeltä Michael Burrowes.
Peter Cushingin mukana olo on pidennetty cameo, eikä Edward Woodwardinkaan ruutuaika järin pitkäksi jää. Sitten on vielä Patrick Macnee, mutta niin vain käy hänellekin, että lyhyestä virsi kaunis koituu hänenkin kohtalokseen tässä tuotoksessa. Parhaansa toki kaikki yrittävät, vaan tämän leffan kohdalla se paras nyt vain ei millään muotoa riitä, ja niinpä Bloodsuckers monine eri aliaksineen vaipuu helposti loputtoman unohduksen syövereihin, jonne se täysin oikeutusti katsotun perusteella kuuluukin. Pohjautuu Simon Ravenin kynäilemään novelliin Doctors wear scarlet. Turhana tietona mainittakoon vielä tähän loppuun, että Patrick Moweria harkittiin James Bondiksi kahteen eri otteeseen. Ensin vuonna 1967, jolloin mies piti kuitenkin itseään liian nuorena Bondiksi, ja uudestaan 80-luvun alussa, jolloin Roger Moore harkitsi muita hommia, mutta palasi lopulta kuitenkin Bondiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti