Kuvaus: Seksuaalirikoksia työkseen setvivä Jean Martin (Linda Hamilton) saa päivänä eräänä tarpeekseen erinäisten hyypiöiden ja pervertikkojen kanssa vekslaamisesta. Hermonsa täysin menettäneenä Martin anoo kapteeniltaan pikaista siirtoa ryöstö- ja murhaosastolle, siinä toivossa, että saavuttaisi siellä ollessaan järkkyneelle mielelleen kipeästi tarvitsemansa mielenrauhan. Päällikkö hyväksyy siirron, varoittaen samalla Martinia, että hän tulisi olemaan ainoa naispuoleinen sukankuluttuja miesvaltaisessa yksikössä, jota rikosetsivä Dan Collins (Jeff Fahey) johtaa omalla rehvakkaalla tyylillään. Olonsa kun saattaisi tuntua hyvinkin orvolta siinä porukassa.
Samaan aikaan toisaalla pankkeja ryöstelevä nuorisojengi pitää kaupunkia yhtäältä pilkkanaan ja toisaalta selkäpiitä karmivan kauhun vallassa. Martin joutuukin heti tositoimiin uusien työkaveriensa kera, sillä ryöstöaalto olisi hyvä saada taltutetuksi ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä. Menneisyyden haamut saapuvat nekin kummittelemaan Martinille. Ennen siirtoaan tutkimastaan raiskaustapauksesta on nyt tullut murha, ja veriteon suorittaja olisi kiva kerätä talteen mitä vikkelämmin, sen parempi. Helppoa se ei tulisi olemaan, mutta ei sen sitä olla pitäisikään...
Tuomio: Televisiolle tehtyä perusrikosdraamaa, joka sisältönsä puolesta ei eroa edukseen niistä miljoonasta muusta vastaavanlaisesta tuotoksesta. Kertakäyttöistä, helppoa katsottavaa ja sen jälkeen nopeasti unohduksiin painuvaa matskua tässä siis toisin sanoen tarjoillaan. Kahden tähden arvoisesti jälleen kerran.
2 kommenttia:
Elokuva jonka katsoo jos diggaa Jeff Faheysta ja/tai Linda Hamiltonista ja kiittää muinaisia jumalia, että vaikka siinä onkin Coolio niin onneksi ei sentään Busta Rhymes.
No niin justiinsa, heh.
Coolio poliisina oli muuten aika hämmentävä kokemus. Vieläkään täysin siitä toipunut.
Lähetä kommentti