Disorganized Crime (1989)

Kuvaus: Tarinamme saa alkunsa läntisestä Montanasta, jonne rötösnero Frank Salazar (Corbin Bernsen) on piiloutunut lain pitkältä kouralta, ryövättyään useamman pankin menestyksekkäästi kotikulmillaan New Jerseyn Newarkissa. 

Rikollisen uransa huipentaakseen Frankillä mielessään uusi keikka, jonka suorittaaksen hän on kutsunut avukseen asiansa osaavia rikostovereita. Max Greene (Fred Gwynne) taitaa räjähteet. Nick Bartkowski (William Russ) taasen tuntee kassakaapit kuin omat taskunsa. Carlos Barrios (Rubén Blades) tietää ja tuntee aseet, toimien ohessa myös lookouttina. Ja sitten on vielä Ray Forgy (Lou Diamond Phillips), jolta ajoneuvon varastaminen käy kädenkäänteessä ja pakoautokin kulkee tarvittaessa vauhdikkaasti mutkaista tietä näkymättömiin. 

Käy kuitenkin niin, että Frank itse ei koskaan ehdi paikanpäälle, sillä häntä jäljittäneet rikoetsivät George Denver (Ed O'Neill) ja Bill Lonigan (Daniel Roebuck) onnistuvat viimein pidättämään karkulaisen. Samaan aikaan syrjäisellä mökillä neljä konnanketaletta odottaa malttamattomana johtajansa paikalle saapumista. Frankia vain ei kuulu eikä näy. Lopulta jatkuvaan odottamiseen kyllästyneet miehet ottavat komennon omiin käsiinsä ja päättävät improvisoida... 

Tuomio: Toiminnallisesti reipas ja komediallisesti kohtuullisen hauska ryöstöreissu, josta hupia ja iloa piisaa mukavasti yhden laiskan iltapäivän ratoksi. Kaikkien kolmen sille antamani tähden edestä.

On the Line (1997) aka Hard Limit

Kuvaus: Seksuaalirikoksia työkseen setvivä Jean Martin (Linda Hamilton) saa päivänä eräänä tarpeekseen erinäisten hyypiöiden ja pervertikkojen kanssa vekslaamisesta. Hermonsa täysin  menettäneenä Martin anoo kapteeniltaan pikaista siirtoa ryöstö- ja murhaosastolle, siinä toivossa, että saavuttaisi siellä ollessaan järkkyneelle mielelleen kipeästi tarvitsemansa mielenrauhan. Päällikkö hyväksyy siirron, varoittaen samalla Martinia, että hän tulisi olemaan ainoa naispuoleinen sukankuluttuja miesvaltaisessa yksikössä, jota rikosetsivä Dan Collins (Jeff Fahey) johtaa omalla rehvakkaalla tyylillään. Olonsa kun saattaisi tuntua hyvinkin orvolta siinä porukassa. 

Samaan aikaan toisaalla pankkeja ryöstelevä nuorisojengi pitää kaupunkia yhtäältä pilkkanaan ja toisaalta selkäpiitä karmivan kauhun vallassa. Martin joutuukin heti tositoimiin uusien työkaveriensa kera, sillä ryöstöaalto olisi hyvä saada taltutetuksi ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä. Menneisyyden haamut saapuvat nekin kummittelemaan Martinille. Ennen siirtoaan tutkimastaan raiskaustapauksesta on nyt tullut murha, ja veriteon suorittaja olisi kiva kerätä talteen mitä vikkelämmin, sen parempi. Helppoa se ei tulisi olemaan, mutta ei sen sitä olla pitäisikään...

Tuomio: Televisiolle tehtyä perusrikosdraamaa, joka sisältönsä puolesta ei eroa edukseen niistä miljoonasta muusta vastaavanlaisesta tuotoksesta. Kertakäyttöistä, helppoa katsottavaa ja sen jälkeen nopeasti unohduksiin painuvaa matskua tässä siis toisin sanoen tarjoillaan. Kahden tähden arvoisesti jälleen kerran. 

Lokakuu kuuluu kauhulle Osa 3: Dead Birds (2004)

Kuvaus: Saaliiltaan rahakkaan pankkiryöstön tehnyt rosvojoukko etsii itselleen turvapaikan vanhalta, jo aikaa sitten autioksi jääneeltä Hollisterin tilalta. Erityksissä muusta maailmasta oleva rakennus on kuitenkin kaikkea muuta kuin autio, sillä sen seinien sisällä asustaa itse pahuus, joka ei katso tunkeilijoiden saapumista hyvällä.

Yön saavuttua ukkosmyrsky mukanaan ryhmän jäsenet saavat nähtäväkseen näkyjä talossa tapahtuneista hirmuteoista, jotka värjäävät asuinsijan historian väriltään verenpunaiseksi. Kaivosta kantautuvat äänet, visiot pahoin ruhjotuista ruumiista ja portaiden alta kantautuva riipivän raapiva ääni piinavat kutsumattomia vieraita siinä määrin, että pelkohan siinä pakostikin puseroon hiippailee. Mielen järkkyessä ystävistä tulee lopulta vihollisia ja pakomatka kaoottisen sekavaksi reissuksi hulluuden syövereihin. 

Tuomio: Tunnelma tässä oli paikoin varsin aavemmainen ja sitä kautta enimmäkseen kohdillaan. Etenemistahti vain olisi saanut olla astetta ripeämpi, sillä tätä seuratessa ajatukseni lähti väliin harhailemaan jonnekin ihan muualle, ja sehän ei tunnetusti ole alkuunkaan hyvä juttu se. Tarina itsessään on sekin peruskauraa, josta syystä mitään yllättävää tai maata mullistavaa se ei käänteiltään pysty tarjoamaan. Yhdistää kuitenkin kohtuullisen hyvin kaksi toisiinsa harvemmin törmäävää lajityyppiä eli westernin ja kauhun, joten pakkohan siitä on pointsit kotiin tekijöille antaa. Vielä kun olisivat saaneet tähän lisää tietynlaista särmää, niin olisin antanut tälle kolme tähteä kahden sijaan.

Wrecked (2010)

Kuvaus: Mies (Adrien Brody) havahtuu todellisuuteen rotkon pohjalle päätyneessä auton romussaan. Jalkansa on murtunut ja jäänyt puristuksiin kojelaudan ja pelkääjän puolen oven väliin. Pollakaan ei tunnu pelaavan entisen lailla, sillä hänellä ei ole haisua harmaintakaan kuka on, missä on tai miten hän on nykytilaansa itsensä onnistunut saattamaan. Kaiken kukkuraksi auton takapenkillä retkottaa pahoin runnoutunut ruumis, jonka henkilöllisyys on sekin muistinsa menettäneelle täysi mysteeri. 

Mies kokoaa ajoneuvonsa jäänteissä muutaman päivän kökittyään kaiken jäljellä olevan voimansa metallisesta ansastaan pois päästäkseen. Näin tapahtuukin, mutta ihana vapauden tunne ei kestä kovinkaan pitkään. Autoradiosta kantautuva uutislähetys nimittäin kertoo pahoin pieleen menneestä pankkiryöstöstä, jonka tuoksinassa rahalaitoksen turvallisuudesta huolehtiva vartija sai surmansa. Kun romuttuneen auton takapaksista sitten löytyy vielä useampi säkillinen pankista väkivalloin anastettua valuuttaa, on Mies melko varmahko siitä, että hän on yksi uutisissa mainituista kolmesta ryöstäjästä, jolle ei kyllä millään muotoa hyvä heiluisi, jos takaisin siviilisaation pariin karun erämään keskeltä hengissä ylipäätään nyt edes selviytyisi...

Tuomio: Tämä tämän viikonlopun toinen amnesiapätkä ei sisältönsä puolesta räväköillä toimintajaksoilla tai äkkiväärillä juonenkäänteillä pahemmin juhli, vaan se keskittyy enemmänkin rauhallisesti etenevään tarinankerrontaan sekä paikoin aavemaisenkin tunnelman luontiin. Lähes soolosuorituksen tekevä Adrien Brody ilmentää mallikkaasti henkiinjäämiskamppailun kourissa angstaavan hepun rikkinäistä olemusta, eikä loppuun sijoitettu Shyamalankaan (lue: twisti) turhia jaarittele, iskien totuuden vasten katsojan kasvoja lyhyesti ja ytimekkäästi. Tykkäsin. Kolmen tähden arvoisesti,

Traileri: Marauders (2016)

Traileri: Hell or High Water (2016)

The Battle Cry of the Great Truckers War

Tähän väliin muutama viimeaikainen leffalöydökseni...

Action Packed Collection: Pitää sisällään seuraavat Roger Corman tuotannot: The Georgia Peaches, The Great Texas Dynamite Chase sekä Smokey Bites the Dust.

Lady Cocoa: Blackspoitaatioleffahan se tämä.

Breaker! Breaker!: Rekkamies Chuck Norris ja kadonneen veljen metsästys.

Hour of the Gun: James Garnerin muistoa kunnioittaen.

Direct Action: Dolph Lundgren toimintapätkässä, joka nimensä mukaisesti lupailee suoraa toimintaa.

The Brain Eaters: Viiskytluvun tieteisraina, jossa ilkiät avaruusparasiitit saapuvat maapallolle ihmiskehoja valtamaan. Muiden mukana menossa itse Mr. Spock eli Leonard Nimoy...

Tämmöisiä löydöksiä tällä erää. Ensi kerralla sitten luvassa taasen jotakin aivan muuta.

Cockneys vs Zombies (2012)

"It's obvious, isn't it? They're vampires!

What we need is crucifixes, silver, garlic, holy water

and Christopher Lee" - Eric

Kuvaus:  Lontoon East Endissä sijaitsevalta rakennustyömaalta löytyy Kaarle toisen aikainen hautakammio. Kaksi uteliasta työmiestä astuu tarkoituksella sinetöityyn kryptaan, päätyen samoin tein zombiluurankojen henkilökohtaisiksi puruleluiksi. Luonnollisesti epäonnisista remonttireiskoista tulee pureman seurauksena ravinnokseen ihmislihaa himoavia eläviä kuolleita, ja näin tapahtuessa viraaliksihan se menee alta aikayksikön.

Samaan aikaan toisaalla luuseriveljekset Terry (Rasmus Hardiker) ja Andy (Harry Treadaway) suunnittelevat pankkiryöstöä, jonka tuotoilla kaksikko pelastaisi purkutuomion saaneen vanhainkodin, jossa heidän gangsteri-isoisänsä Ray (Alan Ford) viettelee rauhaisia eläkepäiviään. Sen verran isosta keikasta on kuitenkin kyse, etteivät veljekset pysty vetämään sitä läpi kaksistaan. Niinpä he värväävät avukseen serkkulikkansa Katyn (Michelle Ryan), plösön hölösuun Tuppencen (Jack Doolan) sekä päästään pahasti napsahtaneen Mentaali Mickeyn (Ashley Thomas), joka omaa kroonisesti kutkuttavan liipasinsormen. 

Kantapään ja sattuman kautta etenevä ryöstösessio päätyy 2,5 miljoonan punnan saaliiseen, poliisien piiritykseen, panttivankien ottamiseen ja nälkäisen zombielauman paikanpäälle laahustamiseen. Amatööriryöstäjät panttivankeineen onnistuvat kuin ihmeen kaupalla taistelemaan tiensä ulos pankista, ottaen pakoautokseen minkäs muunkaan kuin legendaarisen double deckerin, suunnaten tiensä hippulat vinkuen kohti vanhainkotia, pelastakseen isoisänsä ystävineen elävältä syödyksi tulemiselta...

Tuomio: Shaun of the Deadin jalanjäljissä laahustava, paikoittain ihan hauskakin brittizombeilu, joka onnistuu yllättäen tarjomaan tähän ylitarjonnasta kärsivään genreen muutaman uudenkin oivalluksen. Liittyen jalkapallohuligaaneihin sekä vanhusten ja zombbarien väliseen kanssakäymiseen. En rupea niitä tässä kohdin sen kummemmin spoilamaan. Näette sitten itse, mikäli leffan katsottavaksenne jossakin kohtaa otatte. 

Erityismaininta menkööt elokuvan veteraanikaastille, joka osoittaa hyvin sen, että vanhoista konkareista löytyy edelleenkin roppakaupalla virtaa, jos heille vain mahdollisuus mukana oloon suodaan. Edukseen erottuvat Alan Fordin esitttämä kärttyisän suulas gangsteri-isoisä Ray, antiikkikauppias Lovejoynkin rinnalla aikoinaan Tinkerin roolissa esiintynyt Dudley Sutton, ja tietysti Honor Blackman, jonka me kaikki varmasti parhaiten muistamme Goldfingerin Pussy Galorena. Kaksi tähteä itse elokuvalle, kolmannen mennessä yhteisesti edellämainituille uusille jipoille, että myöskin hyvät roolit vetäville veteraaninäyttelijöille.