Wrecked (2010)

Kuvaus: Mies (Adrien Brody) havahtuu todellisuuteen rotkon pohjalle päätyneessä auton romussaan. Jalkansa on murtunut ja jäänyt puristuksiin kojelaudan ja pelkääjän puolen oven väliin. Pollakaan ei tunnu pelaavan entisen lailla, sillä hänellä ei ole haisua harmaintakaan kuka on, missä on tai miten hän on nykytilaansa itsensä onnistunut saattamaan. Kaiken kukkuraksi auton takapenkillä retkottaa pahoin runnoutunut ruumis, jonka henkilöllisyys on sekin muistinsa menettäneelle täysi mysteeri. 

Mies kokoaa ajoneuvonsa jäänteissä muutaman päivän kökittyään kaiken jäljellä olevan voimansa metallisesta ansastaan pois päästäkseen. Näin tapahtuukin, mutta ihana vapauden tunne ei kestä kovinkaan pitkään. Autoradiosta kantautuva uutislähetys nimittäin kertoo pahoin pieleen menneestä pankkiryöstöstä, jonka tuoksinassa rahalaitoksen turvallisuudesta huolehtiva vartija sai surmansa. Kun romuttuneen auton takapaksista sitten löytyy vielä useampi säkillinen pankista väkivalloin anastettua valuuttaa, on Mies melko varmahko siitä, että hän on yksi uutisissa mainituista kolmesta ryöstäjästä, jolle ei kyllä millään muotoa hyvä heiluisi, jos takaisin siviilisaation pariin karun erämään keskeltä hengissä ylipäätään nyt edes selviytyisi...

Tuomio: Tämä tämän viikonlopun toinen amnesiapätkä ei sisältönsä puolesta räväköillä toimintajaksoilla tai äkkiväärillä juonenkäänteillä pahemmin juhli, vaan se keskittyy enemmänkin rauhallisesti etenevään tarinankerrontaan sekä paikoin aavemaisenkin tunnelman luontiin. Lähes soolosuorituksen tekevä Adrien Brody ilmentää mallikkaasti henkiinjäämiskamppailun kourissa angstaavan hepun rikkinäistä olemusta, eikä loppuun sijoitettu Shyamalankaan (lue: twisti) turhia jaarittele, iskien totuuden vasten katsojan kasvoja lyhyesti ja ytimekkäästi. Tykkäsin. Kolmen tähden arvoisesti,

Deceived (1991)

Kuvaus: Taiderestauroija Adrienne Saunders (Goldie Hawn) on viettänyt viimeiset kuusi vuotta elämästään auvoisalta tuntuvassa avioliitossa miehensä Jackin (John Heard) kanssa, ja onpa heille siunaantunut jälkikasvuakin pienen tyttären hahmossa. Adriennen täydelliseltä tuntuva maailma kuitenkin romahtaa iltana eräänä, kun poliisi ilmestyy ovensuulle ilmoittamaan Jackin menettäneen henkensä vakavan puoleisessa auto-onnetomuudessa.

Tämä kaikki on kuitenkin vasta alkua, sillä Adriennen selvitellessä edesmenneen miehensä asioita, käy ilmi ettei Jack ollutkaan se Jack, jonka hän niin kovin hyvin kuvitteli tunteneensa, vaan jotakin aivan muuta, jotakin paljon paljon kammottavampaa. Paljastuvien petosten ja valheiden sarja kuljettaa Adriennea vastatusten verenjanoista murhaajaa, jonka kohteeksi Adrienne on itsensä altistanut...

Tuomio: Keskivertoinen Hitchcock apinointi, joka edetessään sotkeutuu lopulta omiin sukkiinsa, loppuratkaisunsa ollessa enimmäkseen nauruja kirvoittava hiuksianostattavan jännittävän sijasta. Ei kovinkaan hyvä juttu, kun kuitenkin trilleristä on kyse.

Carnival of Souls (1962)

Kuvaus: Mary Henry (Candace Hilligoss) ystävättärineen nauttii rauhaisasta päivästään autolla suoritettavan retkeilyn merkeissä. Jostain paikanpäälle pälähtävät pojannaskalit pilaavat mainitun rauhan haastamalla tytöt kisaamaan varttimailin herruudesta, johon ratin takana istuva tytöntyllerö toteaa vienosti hymyillen, jotta challenge accepted, täysin tietämättömänä siitä, että kyseinen kisa tulisi hetkeä myöhemmin päättymään sillalta alla kimmeltävään jorpakkoon suistumiseen.

Viranomaisten käydessä läpi vesistöä onnettomuuden uhrit löytääkseen, ilmestyy Mary yllättäen hieman sekavan, mutta muutoin hämmästyttävän hyväkuntoisen oloisena rannalle tepastelemaan, ainoana hengissä tapahtuneesta rytäkästä selviytyneenä.

Onnettomuudesta toivuttuaan Mary päättää vaihtaa maisemaa, ottaen vastaan urkurin toimen Utahissa sijaitsevasta pikkupitäjästä. Matka sinne on kuitenkin kaikkea muuta kuin tavanomainen. Autonsa radio soittaa hetkellisesti vain ja ainoastaan oudohkoa orgaanimusiikkia, ja hetkeä myöhemmin ajoneuvonsa sivulasiin ilmestyy aavemmaiset, alla olevassa kuvassa näkyvät (ohjaaja Herk Harveyn krediitittömät) kasvot. Samaisen miehen kasvot, jotka Mary tulisi vielä näkemään useammin kuin kerran.

Uuteen kotikaupunkiinsa saavuttuaan Mary asettuu taloksi rouva Thomasin (Frances Feist) ylläpitämään asuntolaan. Rakennuksessa majailee toinenkin asukki. Niljakkaan oloinen nuorimies John Linden (Sidney Berger), joka niin kovin haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta viehättävän tulokkaan kanssa, Maryn jatkuvista estelyistä huolimatta. Oudot tapahtumatkin saavat jatkoa. Väliin Marystä nimittäin tuntuu siltä, ettei häntä ole olemassakaan. Kanssaihmiset kun eivät tunnu noteeravan häntä millään muotoa, ja työpaikallaan kirkossakin soittamansa hengellinen musisointi muuttuu kuin taikaiskusta paholaisen masurkaksi, josta pastori (Art Ellison) tykkää isosti kyttyrää. Kaiken kukkuraksi kaupungista löytyy hylätyksi tuomittu huvipuisto, joka tuntuu mystisesti vetävän Marya puoleensa....

Tuomio: Aavemmaisen painajaismaista tunnelmaa sisällään kosolti pitävä, pienen budjetin psykologinen kauhupätkä, joka amatöörimäisestä toteutuksestaan, paikoin pökkelöstä dialogistaan ja kesäteatterimaisesta näyttelemistyöstään huolimatta onnistuu olemaan kokonaisuutena erittäin nautittava katselukokemus. Ilman tätä pätkää Adrian Lynen Jacobin painajainen olisi luultavasti jäänyt tyystin tekemäti, eikä meillä liioin olisi siten Silent Hill aiheisia pelejäkään pelattavaksi. Niin ja onhan Helvetilliset toiminut jossain määrin vaikutteena myös sellaistenkin elokuvantekijöiden kuten David Lynchin tai vaikkapa Elävien kuolleiden yöllä ihmisiä onnistuneesti pelotelleen George A. Romeron tuotannoissa. Tehtiin uudestaan vuonna 1989 Wes Cravenin esittämän Kuolleiden Karnevaalin muodossa.

Shattered (1991)

Kuvaus: Dan Merricikillä (Tom Berenger) on hyvä vaimo ja kaunis työpaikka. Eikun siis kaunis vaimo ja hyvä työpaikka. Näistä seikoista huolimati mies joutuu auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena häneltä menee muisti. Kyydissä ollut Judith-vaimo (Greta Scacchi) selviää tästä samaisesta onnetumuudesta lähes vammoitta, ja on siksi kykeneväinen toimimaan toipilaana olevan sulhonsa henkisenä tukena tämän parannellessa itseään.

Jalkeille päästyään Dan löytää ryppään vanhoja valokuvia vaimostaan tuntematon ukko seurassaan. Tämä saa Danin pienoisen paniikin valtaan, sillä hänellä ei ole haisua harmaintakaan siitä kuka tuo mystinen mies on. Niinpä Dan ottaa yhteyttä yksityisetsivä Gus Kleiniin (Bob Hoskins). Etsivän avulla Dan toivoo saavansa selville heppulin henkillöllisyyden, saaden ohessa selville yllättäviä ja vähän pelottaviakin asioita omasta menneisyydestään.

Tuomio: Visuaalisesti näyttävä ja tarinallisesti pätevähkö, joskin paikoin hieman epäuskottavilla käänteillä höystetty jännäri, joka on paljosta velkaa jännityksen todelliselle mestarille, eli Alfred Hitchcockille. Berengerin Tompan roolisuoritus on hieman pökkelömäisen vaisuhko, mutta toisaalta hän on mies, jolta on muisti mennyt, joten siinä mielessä moinen esitys menee läpi lentävin värein.
Todellinen shown varastaja tässä pätkässä on kuitenkin Bob Hoskins, jonka vekkulimaisen ekstrenttisestä etsivähahmosta löytyy sopivissa määrin myös rikoksien selvittämiseen tarvittavaa rosoista särmää. Greta Scacchin esittämä Judith puolestaan jää kaikessa tässä hässäkässä varsin etäiseksi hahmoksi, eikä hänen roolisuorituksestaankaan saa irti mitään mainittavaa. Joanne Whalley tuolloin väliviiva Kilmeristä puhumattakaan. Kokonaisuutena puutteineen päivineen kuitenkin hyvinkin viihdyttävä tuotos, joten siksi kolme tähteä.