Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistinmenetys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistinmenetys. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Wrecked (2010)

Kuvaus: Mies (Adrien Brody) havahtuu todellisuuteen rotkon pohjalle päätyneessä auton romussaan. Jalkansa on murtunut ja jäänyt puristuksiin kojelaudan ja pelkääjän puolen oven väliin. Pollakaan ei tunnu pelaavan entisen lailla, sillä hänellä ei ole haisua harmaintakaan kuka on, missä on tai miten hän on nykytilaansa itsensä onnistunut saattamaan. Kaiken kukkuraksi auton takapenkillä retkottaa pahoin runnoutunut ruumis, jonka henkilöllisyys on sekin muistinsa menettäneelle täysi mysteeri. 

Mies kokoaa ajoneuvonsa jäänteissä muutaman päivän kökittyään kaiken jäljellä olevan voimansa metallisesta ansastaan pois päästäkseen. Näin tapahtuukin, mutta ihana vapauden tunne ei kestä kovinkaan pitkään. Autoradiosta kantautuva uutislähetys nimittäin kertoo pahoin pieleen menneestä pankkiryöstöstä, jonka tuoksinassa rahalaitoksen turvallisuudesta huolehtiva vartija sai surmansa. Kun romuttuneen auton takapaksista sitten löytyy vielä useampi säkillinen pankista väkivalloin anastettua valuuttaa, on Mies melko varmahko siitä, että hän on yksi uutisissa mainituista kolmesta ryöstäjästä, jolle ei kyllä millään muotoa hyvä heiluisi, jos takaisin siviilisaation pariin karun erämään keskeltä hengissä ylipäätään nyt edes selviytyisi...

Tuomio: Tämä tämän viikonlopun toinen amnesiapätkä ei sisältönsä puolesta räväköillä toimintajaksoilla tai äkkiväärillä juonenkäänteillä pahemmin juhli, vaan se keskittyy enemmänkin rauhallisesti etenevään tarinankerrontaan sekä paikoin aavemaisenkin tunnelman luontiin. Lähes soolosuorituksen tekevä Adrien Brody ilmentää mallikkaasti henkiinjäämiskamppailun kourissa angstaavan hepun rikkinäistä olemusta, eikä loppuun sijoitettu Shyamalankaan (lue: twisti) turhia jaarittele, iskien totuuden vasten katsojan kasvoja lyhyesti ja ytimekkäästi. Tykkäsin. Kolmen tähden arvoisesti,

perjantai 17. maaliskuuta 2017

The Bourne Identity (1988)

Kuvaus: Ranskalaisen Port Noirin kalastajakylän rantavesiin huuhtoutuu ulapalta aavalta tuntematon, tajuttomuuden tilassa oleva mies. Myrskyn piiskama, luotien runtelema. Hädin tuskin elossa. Miehellä käy kuitenkin tuuri, sillä hän päätyy tiedostamattaan paikallisen lääkärin Geoffrey Washburnin (Denholm Elliot) hellään huomaan, ja vähitellen hän toipuu takaisin todellisuuteen. Muistinsa täysin menettäneenä tosin. Ihonsa alle piilotettu siru vie merestä noukitun miehen Zürichiin ja sieltä Pariisiin etsimään kadonnutta menneisyyttään, johon näyttäisi kuuluvan kansanvälistä terrorismia, huippudiplomatiaa sekä miljoonien arvosta rahaa. Mutta kuka mies oikeasti on ja kenen puolella? Onko hän pahamaineinen Carlos, maailman vaarallisin ja jahdatuin terroristi? Vai onko hän sittenkin Jason Bourne (Richard Chamberlain), kylmäverinen tappaja, tehtävänään hoitaa Carlos pois kuvioista... lopullisesti...

Tuomio: Robert Ludlumin samannimiseen bestselleriin pohjautuva, televisiokatsojia silmällä pitäen tuotettu minisarja, joka toimii varmasti astetta paremmin osissa katsottuna. Näin yhteen pötköön tuijotettuna se tuntuu koko komeassa kolmen tunnin mitassaan turhankin verkkaisesti etenevältä ja tarpeettomasti pitkitetyltä tuotokselta, johon väliin on ujutettu jokunen kohtuullisen onnistunut toimintaosuus menoa hetkellisesti piristämään.

Richard Chamberlain ei ehkä ole maailman uskottavin toimintasankari, mutta yllättävän hyvin hän hoitaa homman lopulta kuitenkin kotiin. Jaclyn Smithin hahmo taasen kävin väliin vähän ärsyttämään, kun tämä ei oikein tuntunut missään vaiheessa tietävän onko hän Chamberlainin hahmon puolella vaiko sittenkin häntä vastaan. Mutta joo, semmoinen kertakatsomisen kestävä tapaus se tämäkin kokonaisuutena on, joten antamani kaksi starbaa sopii sille kuin nyrkki naamaan ja nenä silmään. Lämmiteltiin uusiksi vuonna 2002 ilmestyneen The Bourne Identityn ja sitä tähdittäneen Matt Damonin toimesta.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Shattered (1991)


Kuvaus: Dan Merricikillä (Tom Berenger) on hyvä vaimo ja kaunis työpaikka. Eikun siis kaunis vaimo ja hyvä työpaikka. Näistä seikoista huolimati mies joutuu auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena häneltä menee muisti. Kyydissä ollut Judith-vaimo (Greta Scacchi) selviää tästä samaisesta onnetumuudesta lähes vammoitta, ja on siksi kykeneväinen toimimaan toipilaana olevan sulhonsa henkisenä tukena tämän parannellessa itseään.

Jalkeille päästyään Dan löytää ryppään vanhoja valokuvia vaimostaan tuntematon ukko seurassaan. Tämä saa Danin pienoisen paniikin valtaan, sillä hänellä ei ole haisua harmaintakaan siitä kuka tuo mystinen mies on. Niinpä Dan ottaa yhteyttä yksityisetsivä Gus Kleiniin (Bob Hoskins). Etsivän avulla Dan toivoo saavansa selville heppulin henkillöllisyyden, saaden ohessa selville yllättäviä ja vähän pelottaviakin asioita omasta menneisyydestään.

Tuomio: Visuaalisesti näyttävä ja tarinallisesti pätevähkö, joskin paikoin hieman epäuskottavilla käänteillä höystetty jännäri, joka on paljosta velkaa jännityksen todelliselle mestarille, eli Alfred Hitchcockille. Berengerin Tompan roolisuoritus on hieman pökkelömäisen vaisuhko, mutta toisaalta hän on mies, jolta on muisti mennyt, joten siinä mielessä moinen esitys menee läpi lentävin värein.
Todellinen shown varastaja tässä pätkässä on kuitenkin Bob Hoskins, jonka vekkulimaisen ekstrenttisestä etsivähahmosta löytyy sopivissa määrin myös rikoksien selvittämiseen tarvittavaa rosoista särmää. Greta Scacchin esittämä Judith puolestaan jää kaikessa tässä hässäkässä varsin etäiseksi hahmoksi, eikä hänen roolisuorituksestaankaan saa irti mitään mainittavaa. Joanne Whalley tuolloin väliviiva Kilmeristä puhumattakaan. Kokonaisuutena puutteineen päivineen kuitenkin hyvinkin viihdyttävä tuotos, joten siksi kolme tähteä.