Jos on itse elokuva enemmän kuin omalaatuinen, niin samaa voisi sanoa myös tuosta kansikuvasta. Minkä ihmeen takia Britt Eklandin (oletan sen kuuluvan hänelle) pää on pitänyt mennä sijoittamaan noin kummallisesti tuonne Wicker Manin jalkojen juureen? Ihan heti en moiselle tempaukselle nimittäin mitään järkeenkäypää selitystä löydä. Liekö tekijä ollut tuhannen tuubassa vaiko jotakin aivan muuta? Hyviä selityksiä ja pohdintoja asian tiimoilta voi halutessaan heitellä tuonne kommenttiosioon. Parhaita ei palkita mitenkään. Vaan nyt itse asiaan, eli kuvauksen pariin...
Kuvaus: Syrjäisellä Summerislen saarella pieni tyttö katoaa jälkiä jättämättä. Tapausta paikan päälle tutkimaan saapuu tiukan uskonnollisen vakaumuksen omaava konstaapeli Neil Howie (Edward Woodward). Jutun selvittäminen ei kuitenkaan suju Howien kannalta kovinkaan ruusuisesti. Paikalliset asukkaat kun näet kieltävät kadonneeksi ilmoitetun tytön olemassa olon tyystin. Howie on asiasta kuitenikin sitä kuuluisaa toista mieltä, jatkaen nuuskimistaan kylmänkireään tyyliinsä. Pian hänelle selviää, etteivät saaren asukkaat eläkkään jatkuvassa Herran pelossa ja nuhteessa, vaan viettelevät varsin pakanallista elämää. Aina johtajaansa Lordi Summerslisleä (Christopher Lee) myöden. Howie on syystäkin järkyttynyt. Hän ei kykene ymmärtämään, kuinka kokonainen yhteisö on noin vain nakannut kristinuskon ikkunasta ulos, siirtyen palvomaan jotakin epäjumalallista epäjumaluutta. Koittaessaan pistää lopullisen stopin moiselle puuhastelulle, Howie ajautuu tahtomattaan törmäyskursille kulttilaisten kanssa, kohtalokkain seurauksin....
Tuomio: Robin Hardyn luotsaama Uhrijuhla on kokonaisuutena varsin mielenkiintoinen, jos kohta hämmentävä katselukokonaisuus. Itse leffaa kun ei oikein voi kategorioda mihinkään, sen ollessa sillisalaatin omainen sekoitus genrejä aina detective storystä, kauhun ja jännityksen kautta musiikaaliin. Niin ja sitä voi pitää myös uskonnon vastaisena tai vaihtoehtoisesti sen puolesta puhujana. Riippuu siitä mistä vinkkelistä sitä kahtoopi. Ei siis ihme, että studiopomot sen aikoinaan niin tylysti lyttäsivät. Pukumiehet kun eivät oikein tienneet mitä olivat tulleet nähneeksi.
Noh, minä en lyttää. Minä tykkään. Tarina itsessään kun on juuri sitä mitä toivoisi näkevän nykyelokuvissakin. Omaperäinen. Sisältäen sopivasti twistejä, jotka pitävät rainan elossa aina varsin tylyyn loppukohtaukseen saakka. Näyttelijät ovat ensiluokkaisia. Varsinkin Edward Woodward tekee erittäin hyvän roolin tiukan uskonnollisen vakaumuksen omaavana konstaapelina, jonka hyveellinen arvomaailma kokee totaalisen järkytyksen pakanallisen vastakohdan kohdatessaan. Christopher Lee tekee takuuvarmaa työtä Lordi Summerislena, Britt Eklandin edustaessa naiskauneutta. Varsin viettelevän alastontanssin muodossa. Kulttikamaa ehdottomasti. Ei pidä sekoittaman vuonna 2006 ilmestyneeseen riimeikkiin. Se leffa on silkkaa sitä ihtiään....
2 kommenttia:
Vastaus kysymykseesi on helppo. Kasvot on sijoitettu kuvan alaosaan, vaakatasoon, liekkien lähelle, jotta tekijät voivat suoranaisesti kuitenkaan valehtelematta synnyttää katsojassa kysymyksen, uhrataanko elokuvassa tuollainen nätti nainen, ja ajatuksen siitä, että elokuvan katsomalla saisi edes varmistuksen sille toivolleen, että ei kai sentään (tai, morbidimmin, toisin päin, mutta ei puhuta siitä).
Kuvan funktio on siis sama kuin niiden lukemattomien trailerien, joissa tahallisesti asioita ja niiden järjestystä sekoittamalla hämmennetään ja kiinnostetaan katsojaa.
Sitä paitsi, kuten olemme todenneet täällä aiemminkin, seksi myy, ja kuvalle voi esittää seksuaalisiin valta-asetelmiinkin kytkeytyviä tulkintoja. (Mutta mitäs me viattomat niistä ymmärtäisimme.)
No niin. Varsin tyhjentävä selonteko, johon allekirjoittaneelta ei löydy mitään lisättävää... (johtuen enimmääkseen laiskuudestani)...
Lähetä kommentti