Movie Monday kyselee tällä kertaa mikä leffa olikaan se, josta en aluksi uskonut pitäväni, vaan katsottuani sen koin iloisen yllärin. Vastaan haasteeseen heittämällä kehiin seuraavan riimeikin...
Ei liene salaisuus, etten pahemmin jaksa perustaa Hollywoodin suoltamista riimeikeistä. Täälläkin olen moneen eri otteeseen raivonnut milloin mistäkin tulevasta/tekeillä olevasta uudelleen lämmittelystä. Viimeisin mainittuun kategoriaan lankeava leffa, josta en jaksanut tänne raportoida muuten on Starship Troopers. Eikä siitä sen enempää tässä kohdin. Googlettakaa mikäli aihe teitiä kiinnostaa enemälti kuin minua.
Mutta joo. Riimeikit eivät yleensä toimi ja siksi suhtaudun niihin aina erittäin suurella varauksella. Niin myös tähän Karate Kidin uuteen tulemiseen. Vaan lo and behold. Leffan katsottuani olin aivan äimän käkenä. Se kun ei ollutkaan alkuunkaan huono. Itse asiassa se toimi aivan yhtä hyvin kuin alkuperäinenkin. Jackie Chanista olen pitänyt aina ja niin pidin tässäkin. Will Smithin/Jada Pinkett Smithin jälkikasvukaan ei ärsyttänyt minua olemassaolollaan läheskään siinä määrin kuin aluksi olin olettanut.
Oli myös hauska bongailla kohtauksia, jotka olivat napattu origiinaalista, mutta muutettu hieman, jotteivät tuntuisi täysin rosvoukselta. Nekin osuudet toimivat todella hyvin, vaikkei legendaarista Wax on, Wax offia nähtykään. Sen tilalla nähdään vaihtoehtoisesti takkisulkeisia. Elokuvan nimen kanssa hieman tökki ja tekee niin vieläkin. Rainassa ei karatea näet opetella. Kung Fua kylläkin. Mutta se on haitoista pienin, sillä tämä päivitetty versiointi osoittautui omalla kohdallani iloiseksi yllätykseksi... ja sellaista ystäväiset ei kovin usein näinä päivinä tapahdu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti