Tomin toivuttua vammoistaan Stillwellien perhe muuttaa uuden elämän toivossa Seattleen. Sinne saavuttuaan Jason saa ystäväkseen R.J.n (J.W.Fails) ja joutuu paikallisten vatipäiden henkilökohtaiseksi nyrkkeilysäkiksi. Aina siihen saakka kunnes Bruce Leen (Tai Chung Kim) haamu pälähtää paikalle, ryhtyen opettamaan Jasonille taistelulajien saloja. Bruce ei kuitenkaan ole ainoa haamu, joka kummittelee Jasun elämässä. Myös menneisyyden vastaavat saavat hänet kiinni ja nuoren karatekan onkin kohdattava ne silmästä silmään. Perääntymättä ja antautumatta.
Tuomio: Aivan uskomatonta shittiä, mutta äärimmäisen viihdyttävällä tavalla. Tarina itsessään on ripattu Karate Kidistä. Näyttelytyö on surkuhupaisan koomista, samoin kaikki muukin tuotantoon liittyvä. Van Damme pahiksena ei puhu, mutta pukahtelee ja ilmehtii muutaman kerran senkin edestä. Bruce Leen haamu taas on ideana höhlä, mutta kohtuullisen kiltti juttu, ottaen huomioon kaikki ne olemassa olevat, umpisurkeat Bruceploitation pätkät, joita edesmenneen mestarin nimissä aikoinaan väsättiin. Musa on 80-lukuista ja se pakollinen training montagekin nähdään. Leffan ehdottomana suolana toimivat kuitenkin taidokkaasti koreografioidut turpaanmättäjäiset, joiden ansiosta tämäkin tekele pysyy hyvin pitkälti pinnalla. Elokuvalle yksi tähti. Tappeluille ja Bruce Leen haamulle kaksi. Itsenäisille jatkoille päästiin vuonna 1987 No Retreat, No Surrender 2: Raging Thunderin muodossa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti