Dead Air (2009)

Kuvaus: Mies, ääni ja ylimielinen asenne. Sanoja, joilla voisi hyvinkin kuvata Los Angelesissa omaa radioshowtaan hostaavaa Logan Burnhardtia (Bill Moseley), jolla sormi ei mene tiukassakaan tilanteessa suuhun, ja sanatkaan eivät takuuvarmasti juutu kurkunpohjalle kurnuttamaan. Illan aiheeksi Burnhardt on ottanut vainoharhaisuuden ja Taj Mahalin, josta miehen itsensä mukaan ei ikinä näe muita valokuvia kuin sen julkisivusta otettu. Lieneekö kyseessä pelkkä kulissi vaiko mitäkö että? Puhelujakin aiheesta otetaan vastaan. Keskusteluja soittajien kanssa käydään värikkäissä merkeissä, ja kaikilla tuntuu olevan joteensakin hauskaa. Jos ei nyt muilla, niin studiossa kököttävillä ainakin.

Hymyt kuitenkin hyytyvät alta aikayksikön erään soittajan ilmoittaessa läheisellä urheilupyhätöllä tapahtuvan kammottavia. Osasta siellä olevista immeisestä kun on tullut raivoa täynnä olevia lunattikkeja, hyökkien väkivaltaisesti kanssaihmisten kimppuun, luoden siten lisää näitä raivoa täynnä olevia lunatikkeja. Syy moiseen käytökseen löytyy terroristien areenan ilmanvaihtoon vapauttamasta viruksella varustetusta kaasusta.
Maailmanlopun edetessä radioaseman ulkopuolella, Logan pitää linjat auki, pyytäen ihmisiä ottamaan yhteyttä, saadaksen siten lisää tietoa missä mennään ja varoittaakseen ohessa niitä, joille illan tapahtumat ovat syystä tai toisesta vielä hämärän peitossa. Samalla Logan on enemmän kuin huolissaan vaimonsa sekä tyttärensä kohtalosta, lähettäen vapaaehtoiseksi ilmoittautuvan tuotantotiiminsä jäsenen varmistamaan heidän voitinsa. Tietämättään, että asemalle saapuisi pian epämiellyttäviä vieraita kaasun vapauttaneiden terroristien hahmossa...

Tuomio: Jos tuosta kuvauksesta tuli mieleen (...noirinkin mainiosti arvostelema) Pontypool, niin ihan väärässä ette siinä ole, sillä tämä Corbin "L.A. Law" Bernsenin ohjaama kauhistelupätkä liikkuu hyvin pitkälti samoilla radioaalloilla, ollen samankaltaisuuksistaan huolimatta silti omanlaisensa pätkä.

Yhteistä kummallekin leffalle ovat radioasema, siellä suutaan alati soittava DJ sekä 28 Days Later/The Crazies tyyppisesti riehuvat raivohullut (ei siis zombiet). Riehaantumisen syyt ovat kuitenkin toisistaan eriävät. Dead Airissa väkivaltaisesti käyttäytyvien kahjojen synty juontaa juurensa terrorismista, ja siten se ilmentääkin olemassa olollaan (hieman liiankin alleviivaavasti) niitä pelkoja, joita 9/11 iskut amerikaanoissa synnyttivät. Pontypoolissa taas raivokkaasti hilluvien hullujen origin menee hieman toisin, astetta omaperäisemmin. Tästä johtuen teen samoin kuin ...noir ja jätän paljastamatta kuinka, sillä moinen pilaisi elokuvallisen kokemuksen kohdaltanne täysin, ja sitä minä en tässä kohdin millään muotoa halua.

Mutta takaisin Dead Airin pariin. No joo, semmoinen kertaalleen katsottavahan se tämä. Kauhuleffaksi ei  kovinkaan pelottava sellainen. Enemmänkin intensiivinen, joskin sitäkin aivan liian harvoin. Radioaseman klaustrofobista fiilinkiäkin olisi voinut hyödyntää paremmin, tekemällä tilasta huomattavasti pienempi. Näin olisi päästy leikittelemään erikoisilla kuvakulmilla sun muilla visuaalisilla kikoilla. Ulkoa raivoava uhkakin olisi näin ollessa tuntunut huomattavasti painostavammalta. Joltain Sam Raimilta moinen olisi onnistunutkin, mutta Raimilla oli tuolloin muuta tekemistä. Corbin Bernsenillä taasen... not so much.

Jotain hyvää? Bill Moseley. Tietäen millaisia rooleja mies yleensä saa/ottaa esitettäväkseen, oli mukava nähdä kaveria ihan tavallisen tasamaantallaajan hahmossa. Leffan kantava voima, etten sanoisi ja sanonkin. Myös Patricia Tallmannia oli hauska nähdä pitkästä aikaa, tosin hänelle olisin suonut enemmän tekemistä kuin pelkkä mukana olo. Ja koska ohjauksesta vastaa Bernsen, niin mies on ottanut leffaan mukaan myös muutaman muun L.A.Law naaman kuten Susan Ruttanin, jonka muuntuminen raivohulluksi oli aikasta hauskaa, joskin lyhytkestoista hupia. Larry Drake taasen tekee Frasierit, tyytyen olemaan yksi asemalle soittajista. Bernsen vilahtaa itsekin elokuvassaan, tosin vahvasti naamioituneena, joten häntä on siksi vaikea tunnistaa. Kaksi tähteä meikältä tähän kohtaan. Pontypool kun tekee kaiken paljolti paremmin.