Kaksi leffablogin pitäjää. Kaksi arvostelua. Kaksi mielipidettä. Samasta leffasta. Eeppistä! ...noirin arvostelun Galaxy Questista voipi käydä lukemassa täältä.
Neljän vuoden (1979-1982) ajan Galaxy Quest oli yksi television suosituimmista scifi-seikkailusarjoista, tehden sarjassa mukana olleista näyttelijöistä aikansa superstaroja. Suurin huomio lankesi tietenkin Protectorin komentajaa Peter Quincy Taggartia (Tim Allen) esittäneelle Jason Nesmithille (edelleenkin Tim Allen), mutta osansa valtaisasta suosiosta saivat myöskin Gwen DeMarcon (Sigourney Weaver) näyttelemä, tietokoneen fraaseja alati toisteleva ja antoisaa rintamustaan esittelevä luutnantti Tawny Madison (edelleenkin Sigourney Weaver), sekä Tri Lazaruksen (Alan Rickman) hahmossa heilunut Shakespeare-tulkitsija Sir Alexander Dane (edelleenkin Alan Rickman). Omat faninsa saivat toki Fred Kwanin (Tony Shalhoub) tekniikkakessu Chen (edelleenkin Tony Shalhoub) ja luutnantti Laredo (Corbin Bleu/Tommy Webber). Mutta sitten kävikin niin, että sarja mentiin ja lopetettiin. Tähdistään tuli kertaheitolla työttömiä.
Seitsemäntoista vuotta sarjan lopettamisen jälkeen, joukkio Roth'h'ar Sarriksen (Robin Sachs) systeemaattisen lahtauksen kohteeksi joutuneita Klatu-tähtisumun Thermiaaneja (Enrico Colantonin esittämä Mathesar johtajanaan) saapuu maapallolle (kesken Galaxy Quest-aiheisen fanitapaamisen ja sen jälkeenkin) pyytämään Nesmithin ja näyttelijätovereidensa apua intergalaktisen konfliktin ratkaisemiseksi. He kun ovat erehtyneet luulemaan Galaxy Questin esityksiä todelliseksi todeksi, pitäen sarjan jaksoja historiallisina dokumentaatioina. Pelastaakseen sekä Thermiaanit, että myöskin maailmankaikkeuden ilkeän Sarriksen kynsistä, näyttelijöiden onkin pistettävä kehiin kaikki löytyvät ja löytymättömät voimavaransa. Ilman käsikirjoitusta, ilman ohjaajaa, ilman tarvittavia taitoja....
Tuomio: Mainio ja aidosti hauska scifi-komedia, jossa naureskellaan hyväntahtoisesti Star Trekin monenkirjaville inkarnaatioille, niissä esiintyville kliseille ja näyttelijöille/hahmoille, sekä tietysti myös näitä sarjoja orjallisesti seuraaville nört...faneille, joita ilman tätäkään elokuvaa tuskin olisi koskaan tehty.
Näyttelemistyö on ensiluokkaista. Alan Rickmanin roolisuoritus elämäänsä/lopetetun sarjan ympärillä pyörivän touhuiluun kyllästyneenä Shakespeare-näyttelijänä, on kaikessa ilmeettömyydessään mitä ilmiömäisin. Tim Allen taasen yllättää posiitivisesti viihdyttävällä williamshatneroillaan, ja Sigourney Weaverkin pääsee vilauttelemaan komediennen lahjojaan. Paremmin kuin Ghostbusterseissa aikoinaan.
Jos nyt jotakin negatiivista pitää sanoa, niin olisihan GQ voinut juonellisesti olla hieman omaperäisempi. Plotline kun on nyysitty suoraa vuonna 1986 ilmestyneestä Three Amigosista, jossa kolme työttömäksi joutunutta näyttelijää joutuu erehdyksen kautta puolustamaan pienen meksikolaiskylän asukkeja heitä alati piinamia bandiittoja vastaan. Olen kuitenkin valmis antamaan armon käydä oikeudesta, ja unohtamaan tämän samankaltaisuuden, sillä onhan Galaxy Quest loppujen lopuksi erittäin oivallinen tuotos. Se on hauska, viihdyttävä ja toiminallinen. Kuten kunnon Star Trek seikkailun tulee ollakin...
5 kommenttia:
Hitto, teit kaksi seikkaa tässä kirjoituksessa jotka minun olisi pitänyt itse ymmärtää huomioida:
A. Star Trekin introon viittaaminen.
B. Three Amigosiin viittaaminen.
Siitä on aika tovi kun olin Galaxy Questin edellisen kerran katsonut ja olin oikeastaan hieman yllättynyt kuinka hyvin se toimi edelleenkin. Tiesinhän kokemuksesta sen olleen hauska, mutta että samat vitsit naurattivat edelleenkin, niin se oli enemmän kuin positiivista.
No juu. Kummatkin kävi mielessä kun eilettäin leffan uudestan katselin. Ei kuitenkaan mikään originaali idea tuo Star Trek intron käyttäminen. Joku muu oli ehtinyt tekemään senkin ensin. Englanniksi tosin, mutta kuitenkin...
Muutoin en olekaan sitten kovin tyytyväinen tuohon tekstiini. Pelkistin sitä melkolailla, sillä muutoin siitä olisi tullut synnillisen pitkää (ja varmasti aika tylsääkin) luettavaa. Ajattelin, jotta ehkäpä sinä hoidat kotiin nuo tarvittavat muut viittaukset, ja niin onneksi teitkin. :D
Kyllähän miekii siitä kovasti pidän. Hauska ja viihdyttävä pätkähän. Ja yksi parhaita parodoitakin siinä ohessa. Sentää kuitenkin tasokkaasti tehty toisin kuin esim. nämä nykypäivän spartalaiset sun muut vampyyrin imurit...
Aluksi kirjoitukseni oli tuotakin pidempi, mutta leikkasin pois puheet parodia- ja fanielokuvista kuten Spaceballs ja Fanboys, koska ilman niitäkin lopputuloksesta tuli synnillisen pitkää tekstiä.
Sepä se tuppaa ongelma olemaan. Varsinkin tämän tyyppisissä elokuvissa, joissa sitä bongattavaa materiaalia oli runsain mitoin. Kaikkea ei voi kuitenkaan kirjoittakaan juuri tuo pituuden vuoksi, ja jotain on hyvä kaiketi jättää myös sen katsojankin löydettäväksi....
Oho, pelkistin omaa vastaustanikin. Tarkoitin tuossa yllä sanoa, että poistin tekstistä ehkä liikaakin, ja siksi en ole siihen kovinkaan tyytyväinen... :D
Lähetä kommentti