Löydökseeni liittyy omakohtainen tarinakin, joka sai alkunsa ollessani pieni pojankoltiainen. Isäni nimittäin omisti tuon samaisen Korkkarin, ja antoi sen jossakin vaiheessa minulle tutkittavaksi. Noh, minähän olin asiasta tästä tietenkin innoissani, sillä en ollut moista sarjista koskaan ennen nähnyt, ja vaikken lukea kunnolla vielä siinä vaiheessa ehkä osannutkaan, niin kuvia katselin sitäkin mielelläni.
Näkemissäni kuvissa oli kuitenkin yksi pieni vika. Niistä puuttui värit. Asialle piti tehdä tietenkin jotakin, ja kun jostakin onnistuin löytämään värilliset kynät, niin lopputuloksen voitte hyvin arvata. :D
En tiedä mitä isäni mahtoi tuumailla taiteellisesta näkemyksestäni tuolloin, ja mahtoiko hän edes mieltänsä pahoittaa, vaikka sarjakuvansa menin töherrykselläni sotkemaan, mutta itseäni se on jäänyt näin jälkeinpäin jossain määrin vaivaamaan. Ja nyt kun tulin tässä kerran tuon Korkkarin löytäneeksi, niin mietin josko luovuttaisin hänelle vaikkapa isänpäivälahjaksi. Ehkä levoton sieluni saisi tämän asian kohdalta siten lopullisesti rauhan. :D
2 kommenttia:
Hieno juttu.
Kaippa sen sellaiseksi sopii luokitella.
Lähetä kommentti