maanantai 14. maaliskuuta 2011

Ilkeät pyssyt

Yritin eilen illalla katsella julisteesta ilmikäyvää elokuvaa. Puolen tunnin kohdalla (tai vähän sen jälkeen) oli pakko painaa stoppia ja lopettaa katselemisen yrittäminen. Minulta nimitäin paloi siinä kohtaa lopullisesti  hihat kyseiseen tuotokseen. Lähinnä siinä soivan musiikin takia. Mamboa. Tauotta. Toimintakohtauksissa. Puhekohtauksissa. Kohtauksissa ilman puhetta tai toimintaa. Ei hetkeäkään rauhaa tai hiljaisuutta. Vain jatkuvaa Mambon rytkettä. Pakkosyöttöä. Kidutusta. Iänikuinen trauma. Aaarrgh!!! Iä Iä Cthulhu Fhtagn!!...

Yleensä olen kykeneväinen katsomaan elokuvan, huononkin sellaisen, loppuun asti. Mutta Mean Gunsin kohdalla minun oli pakko tehdä poikkeus. Pelkästään oman mielenterveyteni rippeiden säilyttämiseksi...

6 kommenttia:

Joku kirjoitti...

Sitä vain, että voisihan se olla mielenkiintoinenkin kokemus katsella leffa ilman ääniä. Näkisi, onko siitä mihinkään. Vai joko sen näki? ;-)

PS. Hyvin kirjoitettu.

Tuoppi kirjoitti...

Tämän Mean Guns leffan kohdalla voisin sitä kokeillakin. Parempi sekin kuin jatkuva mamboaminen.... :D

junik kirjoitti...

Ehkä joitain leffoja ei vain kertakaikkiaan ole tarkoitettu katsottavaksi, saatikka kuunneltaviksi.

En varmasti voi kuvitellakaan kuinka huono tuon leffan musa oli.

Tuoppi kirjoitti...

Juu, ei sitä voi kuvitella. Se pitää itse kokea...

junik kirjoitti...

Sonniinku ois zumbatunnilla ja leffassa samaan aikaan. Voikukkiva.

Tuoppi kirjoitti...

Suorastaan ratkiriemukasta :D