Kun minä olin pienempi kuin nyt, isäni vei minua usein elokuviin. Lähinnä Disneyn piirrettyjä katsomaan. Pinokkiot sun muut on siis tullut joskus nähtyä oikein valkokankaalta käsin. Yleensä kaikki meni normaalin kaavan mukaan. Menimme teatteriin. Katsoimme leffan ja lähdimme pois. Rutiinikuvio siis. Mutta yksi näistä käynneistä poikkeaa hieman muista. Hieman paranormaalilla tavalla, jos sellaista termiä tässä kohtaa suonette käyttäväni. Joko pelottaa?
Homma meni joteensakin näin. Lähdimme kotoa ja saavuimme teatteriin. Aulassa oli paljon väkeä. Lapsia ja aikuisia. Tulleet samaa piirrettyä sinne katselemaan. Yksi näistä aikuisista, minulle täysin tuntematon nainen, lähestyi minua tiedustellen nimeäni. Kun kerroin olevani sama henkilö, nainen varoitti minua (ja isäänikin) menemästä eturiviin istumaan. Asiaa sen kummemmin sillä hetkellä miettimättä, lupasin tälle tuntemattomalle, ettemme menisi eturiviin. Emmekä menneetkään. Keskellä istuimme. Leffan loppuun asti.
Jälkeenpäin olen miettinyt mitä olisikaan tapahtunut, jos sinne eturiiviin olisimme istahtaneet. Niille, jotka siellä silloin istuivat, ei tapahtunut mitään. Mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö meille olisi voinut jotakin sattua. Oli miten oli, aika outo tapahtumasarja, vai mitä olette mieltä?
4 kommenttia:
Spooky... O_O
No älä. Olisi kiva tietää mistä tuossa kaikessa oikein oli silloin kyse? Häiritsee suole...eh sielunelämääni nääs.
Soli saanu jonku etiäisen.
Jotakin sen tapaista ilmiselvästi.
Lähetä kommentti