Kuvaus: Laura (Belén Rueda) muuttaa miehensä Carlosin (Fernando Cayo) sekä adoptiolapsensa Simónin (Roger Príncep) kanssa vuosia hylättynä olevaan orpokotiin. Samaiseen, jossa Laura itse asui ollessaan pikkutyttö. Pariskunnan tarkoitus on pistää paikka kondikseen, avatakseen oman hoitokotinsa kehitysvammaisia lapsia varten. Talon seinien sisälle kätkeytyvä karmaiseva menneisyys kietoo Lauran pian pauloihinsa, kun Simónin leikit uusien mielikuvitusystäviensä kera saavat ikävämmän puoleisen sävyn. Ja kun poika sitten katoaa kesken juhlien jälkiä jättämättä, Lauralle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin liittyä talossa kummittelevien lasten leikkiin, saadakseen siten Simónin takaisin...
Tuomio: Verrattuna viimeaikoina katselemiini amerikkalais(kauhistelu)tuotantoihin, Orpokoti onnistuu olemaan tunnelmaltaan ja tarinankerronaltaan varsin virkistävä poikkeus. Hieman omaperäisempi se olisi ehkä silti saanut olla, mutta annettakoon se muutoin pätevän toteutuksen vuoksi anteeksi.
2 kommenttia:
Mä antaisin tälle helposti 4,5/5 tähteä. Oikeestaan vaan pari ranskalaista gornoa (Inside, Marttyyrit) on olleet parempaa eurooppalaista kauhua lähivuosina.
Jäin sitä hitusta omaperäisyyttä kaipamaan. Ehkä juuri se pudotti tähtimäärän kolmeen, kun sitä en sitä sitten koskaan elokuvalta saanut.
Lähetä kommentti