Kuvaus: Malayi 1944. Englantilaisvakoojatar Elainen (Barbara Shelley) kone ammutaan japanilaisten sotilaiden toimesta alas. Aikansa viidakossa harhailtuaan kuumuus/kosteus vie naisesta voiton, ja tajuntansa menettäneenä hän jää maahan makaamaan. Kunnes paikalle lampsii japanilaisten vankileirillä työtä tekevä kersantti Crewe (Jack Hedley), joka salakuljettaa naisvakoojan muiden vankien mukana leiriin piiloon. Asiasta keskenään keskusteltuaan Majuri Dryden (Charles Tingwell) päättää, että Elainen olisi toistaiseksi parasta jäädä leiriin, aina siihen asti kun he saisivat hänen pakonsa jotenkin järjestettyä.
Asiat mutkistuvat entisestään japanilaisten saadessa vihiä Elainen olemassa olosta, ja siitä, että joku vangeista olisi ollut kontaktissa tämän kanssa. Niinpä saadakseen taivaalta pudonneen vakoojattaren kiikkiin, vankileirin johtaja Majuri Jocomo (Patrick Wymark) yhdessä oikean kätensä Tojokon (Michael Ripper) ottaa käyttöönsä julmimmista julmimmat keinot, jotka saavat vangit miettimään kaksi kertaa paljastaakko Elaine, vai kärsiäkö kohtalokkaat seuraukset salaisuutensa pitämisestä....
Tuomio: No joo. Eihän tämä Blood Island nyt mikään Kwai-joen sillan veroinen klassikko ollut, mutta kyllä sen silti katseli ennemmin kuin selkäänsä olisi ottanut... tai jotain. Parasta antia tässä leffassa oli ehdottomasti Michael Ripper sekä Patrick Wymark esittämässä japanilaisia upseereja. Molemmat suoriutuivat rooleistaan minusta hyvin, vaikkakin (varsinkin) Wymarkin maskeerauksen läpi näki heti ensisilmäyksellä. Se söi hänen hahmonsa uskottavuutta jonkin verran. Ripperin kanssa menikin sitten hieman pitempi tovi. Hänellä kun oli sellaiset vichypullopohjalasit silmillään. Hämäsivät penteleet. :D
Myös Hammer-hovisäveltäjä James Bernardin musa ansaitsee erikoismaininnan, vaikkakin väliin se olisi sopinut teemoiltaan paremminkin johonkin Christopher Leen Dracula pätkään.... Perustuu tositapahtumiin. Löysähkö jatko-osa vuonna 1958 ilmestyneelle The Camp on Blood Islandille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti