From The Producers of Meteor Storm and NYC Tornado

Arvostelujen kirjoittaminen tökkii taasen sen verran, että yleisön pyynnöistä huolimatta esittelen tässä kohtaa jokusen viimeaikaisen leffahankintani. Taitaa siellä olla pari teeveesarjaakin...

Demons of the Mind: Hammer-leffa, jota en muista aiemmin koskaan nähneeni. Nyt tulee sekin erhe korjattua...

Hammer House of Horrors: Kaksi levyllistä Hammerin tuottaman televisiosarjan jaksoja. Volume kakkonen näyttäisi olevan. Pitää sisällään jaksot Rude Awakening, Charlie Boy, Children of the Full Moon, The Thirteenth Reunion, The Carpathian Eagle, Guardian of the Abyss ja Growing Pains.

Super Eruption: Tulivuori purkautuu eikä kellään ole sen jälkeen enää yhtään kivaa. Taattua SyFy-Channel laatua...

Stonehenge Apocalypse: Stonehengen lähistöltä löytyy ensin luuranko ja hetiperään outo mekanismi, joka vahingossa käyntiin laitettuaan uhkaa tuhota koko maapallon. Taattua SyFy-Channel laatua. Mukana menossa Highlander-televisiosarjasta tutuksi tullut Methos...

Super Storm aka Mega Cyclone: Taattua Syfy-Channel laatuta tämäkin...

Season of the Witch: Romeron ohjastama kauhistelu, jota en muista aiemmin nähneeni.  Nyt tulee sekin erhe korjattua...

Tales of the Gold Monkey: Indiana Jonesin hengessä tehty, yhden kauden mittaiseksi jäänyt seikkailusarja, jota kakarana ollessa tuli katseltua tarkkaavaisesti. Saas nähdä jaksaako se edelleen kiehto yhtä paljon kuin tuolloin, vai käykö tämänkin kohdalla niin, että aika pahalainen kultailee muistot...

The Naples Connection aka Luca il Contrabbandiere: Lucio Fulcin ohjastama väkivallan täytteinen rikoselokuva. Voi olla hyvä tai sitten ei...

Leprechaun 2: He's the leprechaun and it's alright...

Coffy: Pam Grier ja blackspoitaatio. Kuolettava yhdistelmä...

Dressed to Kill: Jännityksen metsurin Brian De Palman ristiinpukeutumismurhamysteeri, jonka pääosissa heiluu Nolanin Batman-trilogiasta tutuksi tullut hovimestari Alfred...

Flatliners: Kasettiversion päivitystä levylliseen muotoon. Ei mitään sen kummempaa...

Tämmöisiä hankintoja tällä erää. Ensi kerralla sitten taasen luvassa jotakin aivan muuta.

Welcome to Fright Night....for real

Tiesittekös, että Kauhun Yötä julkaistiin aikanaan myös sarjakuvallisena versiona? Minä en tiennyt. En ennen tätä aamua nimittäin. Divarista nuo löysin ja poimin mukaani.

Tuossa äärimmäisenä oikealla näkyvässä lehtykäisessä on mukana menossa itse Dracula, joka muuten ulkonäkönsä puolesta on kovastikin Christopher Leen näköinen.

Harmittavasti tuo Dracula läpyskä näyttäisi olevan kaksiosaisen tarinan jälkimmäinen osa, joten nyt sitten pitäisi jostakin löytää se ensimmäinen numero. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä ihan joka oksalla ei näitäkään sarjiksia täällä päin kasva. Toivossa on kuitenkin hyvä elää. Että näin, ja tähän loppuun heittelen Draculan reaktion erääseen hajultaan karmeahkoon viljelyskasviin.

Meanwhile in Castle Dracula

Hammer Films: The Anniversary (1968)

Kuvaus: Eipä käy kateeksi Taggartin veljeksiä. Äitinsä rouva Taggart (Bette Davis) kun on varsinainen pirttihirmu. Yksisilmäinen, terävällä kielellä varustettu nainen, jonka elämäntehtävänä on kontrolloida kolmen, jo aikaa sitten aikuiseksi kasvaneiden poikiensa elämää rautaisella otteellaan. Ja vaikka syvästi inhoamansa aviomies onkin maannut manan majoilla viimeiset kymmenisen vuotta, se ei silti estä rouvaa viettämästä vuotuista hääpäiväänsä. Pojatkin osallistuvat. Eivät kuitenkaan omasta halustaan, vaan äitinsä painostuksesta. Tänä vuonna juhlista tulisi kuitenkin edellisistä poikkeavat. Veljekset ovat yksissä tuumin nimittäin päättäneet nousta julmuriäitiään vastaan.

Tuomio: Hammer Filmsistä puhuttaessa monelle tulee mieleen yhtiön tuottamat kauhuleffat, päällimmäisenä Dracula ja Frankenstein, useampine jatko-osineen. On kuitenkin hyvä muistaa, että tekihän se Hammer muutakin kuin pelkkää horroria. Sotaelokuvia, rikospätkiä, seikkailua ja vakavaa draamaakin. Niin ja komediaa. Mustaakin sellaista. The Anniversary edustaa tuota viimeksi mainittua, ottaen pohjansa William Macllwraithin kynäilemästä ja vuonna 1966 ensi-iltansa saaneesta näytelmästä.

Tuota teatteriversiota en luonnollisestikaan ole nähnyt, mutta elokuvallisen variaation tulin katsoneeksi tuossa toissailtana. Ja täytyy sanoa, että pidin näkemästäni erittäin paljon. Eritoten Bette Davisistä, jonka roolisuoritus kontrollifriikkinä äitinä on suorastaan herkullista katsottavaa. Muutkin mukana olevat näyttelijät ovat osissaan varsin päteviä, mutta jäävät väkisinkin dominoivan Davisin jalkoihin.

Tarkoituksellako?

Totta hitossa, sillä juuri Davisin ylivertaisuus tekee tarinasta uskottavan, saaden katsojan liputtamaan entistä enemmän äitinsä valurautaisen tossun alta vapauteen pyrkivien veljesten puolesta. Leffan painostavaa tunnelmaa lisää myöskin se, että se on kuvattu lähes kokonaan samassa tilassa, muutamaa ulkona tapahtuvaa kohtausta lukuunottamatta. Mikäli siis tahtonet nähdä taidokkaasti tehdyn mustan komedian, hersyvän herkullisilla roolisuorituksilla ryyditettynä, niin suosittelen lämpimästi katsomaan The Anniversaryn. Takaan ettette tule pettymään.

Hammerin Dracula

Tuossa alla näette lyhyen videopätkän brittiläisen Hammer-yhtiön tuottamasta Draculasta. Syy sen postaukseen onpi se, että siinä on kaksikin sellaista isompaa juttua, jotka edelleenkin aiheuttavat minulle pienoista päänvaivaa. Mitkähän ne mahtavat olla? 

Kirjallisia ostoksia

Kävin tsekkaamassa tuossa aamusella uuden Akateemisen kirjakauppamme. Muutti entisistä tiloistaan viereiseen Stockmanniin. Sinänsä järkevää kun samaa organisaatiota kuitenkin ovatten. No löysinkö sieltä mitään? Tottakait löysin. Niinkuin esim. tämän....

Bram Stokerin kirjoittaman Draculan virallinen jatko-osahan se siinä. Ennen tätä aamua en ollut edes tietoinen semmoisen olemassa olosta. Vaan nyt tiedän ja olen erittäin tyytyväinen asiasta tästä, heh. Draculan jatkeen lisäksi ostin myös....

Tässä kirjassa minua kiehtoi se, että sen kannessa lukee Hammer. Tarkoittaen kirjan olevan tuotettu yhdessä tunnetun Brittiläisen elokuvastudion kera. Eli toisin sanoen pakkohan tuo oli ostaa. Olisin ostanut muutkin samaan sarjaan kuuluvat teokset, mutta rahatilanne ei antanut myöden. Täytyy hommata ne muut sitten myöhemmin. Testaillaan tätä nyt näin aluksi. Että tämmöisiä kirjallisia ostoksia sitä tuli aamusella tehtyä...

Hammer-kirjallisuutta

Postin tuomaa. Tuo vasemmalla näkyvä opus meinaten. Kertoilee Roy Ashton nimisestä heppulista ja siitä kuinka hän aikoinaan teki erikoistehosteita ynnä muuta Hammerin kauhutuotoksiin. Mukana niin kuvia, piirroksia, haastatteluja ja kaikkea siltä väliltä. Mielenkiintoisia lukuhetkiä on siis luvassa tälle viikonlopulle nääs :D

My precious...

The Hammer Collection 21 Disc Collectors' Box Set. Jo tovin tätä boxia olin kuolannut liikkeessä eräässä käydessäni ja nyt kun se siellä vieläkin oli, ostin sen vihdoin pois. Olihan sillä hintaa, mutta tässä tapauksessa olen melkolailla vissi ja varmakin, että olen saanut pulittamilleni euroille mukavasti vastinetta....

Boxi pitää sisällään seuraavat Hammer elokuvat:

She, The Nanny, Dracula: Prince of Darkness, The Plague of the Zombies, Rasputin The Mad Monk, The Reptile, The Witches, One Million Years B.C., The Viking Queen, Frankenstein Created Woman, Quartermass and the Pit, The Vengeance of She, The Devil Rides Out, Prehistoric Women, Scars of Dracula, The Horror of Frankenstein, Blood from The Mummy's Tomb, Straight on till Morning, Fear in the Night, Demons of the Mind, To The Devil a Daughter,

Elokuvien lisäksi mukana tuli pieni Hammer aiheinen kirjanen sekä kuutisen kipaletta postikortteja eri leffajulistein koristeltuna...

Leffamusa - Hammer House of Horror Main Theme - Roger Webb

Ei varsinaisesti leffamusaa vaan pääteema Hammerin 80-luvun alussa tuottamasta televisiosarjasta Hammer House of Horror. Suomessa kyseisen sarjan jaksot julkaistiin aikoinaan veehooäs-formaatissa nimellä Yöjuttu....

Twins of Justice League

Tämä on tuolta toisesta blogistani napattu vanhempi postaus. Vuodelta 2009. Liittyen elokuva sekä tv-sarja musiikkiin. Sisältää läppää kahdesta toisiaan eredyttävästi muistuttavasta kipaleesta. Miksikö postaan sen tähän nyt? Ihan muuten vaan ja piruuttaan, heh.

Elokuvien katselun lisäksi olen aika peto kuuntelemaan sujuvasti leffoihin sekä televisio-sarjoihin varta vasten sävellettyä musiikkia. Viime aikoina stereoissani onkin pyörinyt laidasta laitaan eri säveltäjien teoksia vuosikymmenien varrelta. Viimeisimpänä The Hammer Film Music Collection Volume 1. Alla hieman kansitaidetta kyseisestä levystä.

Koska minulla on edelleenkin ärsyttävä tapa jäädä kiinni tiettyihin asioihin, joista muut eivät välitä tuon taivaallista, niin tyylilleni uskollisena jämähdin sitten tämän levyn kohdalla kappaleeseen numero kaksi. Se on Harry Robinsonin säveltämä teema elokuvaan Pirun Kaksoset (Twins of Evil,1971). Eikä siinä mitään se on -ainakin minusta- hieno kipale. Seuraavassa näyte Robinsonin sävellyksestä...

Miksikö sitten jumitin juuri tuon biisin kohdalle? No, minäpä kerron. Tulin tässä katsoneeksi nimittäin dvd-levyllisen Oikeuden Puolustajien (Justice League,2001) animoituja edesottamuksia erilaisia superikkollisia vastaan. Ei ollenkaan hassumpi sarja. Piirrostyyli ei ehkä ole niitä kaikkein silmiähivelevämpiä, mutta itse tarinat ovat ihan mukiinmeneviä, joten annettakoon tuo ensimainittu seikka sarjan tekijöille anteeksi.

Yllämainitsemani jutut ovat kuitenkin sivuseikka tässä postauksessani. Niistäkin saisi irti vaikka mitä, mutta jääköön se nyt tuonnemmaksi. Se mihin haluan teidän kiinnittävän huomionne, on sarjan tunnusmelodia. Siinä on nimittäin jotakin erittäin tuttua. Jotakin sellaista, jonka olette ehkä kuulleet jossakin aikaisemminkin. Jossakin niinkuin esim. tässä blogauksessani muutama sekunti takaperin. Kun kuulin kyseisen kipaleen ensimmäisen kerran, olin lentää perseelleni siihen paikkaan. Aivan selvä plagiaatti Twins of Evil teemasta. Siitä ei ole epäilystäkään. Kuunnelkaapas vaikka ihan ite...

Eiköstä vaan olekin aikalailla samanlaiset. Ettei vaan olisi animaatiosarjan säveltäjää laiskottanut ja ripannut biisin melkolailla suoraa Harry Robinsonilta. Hävytöntä meininkiä, jos niin on mennyt tekemään. Nurkkaan häpeämään ja heti. Suoraa vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta. Ja jälkiruokaa on sitten päivällisen jälkeen ihan turha odottaa. Aikuisten oikeasti ja niin kerta.  

Ei sillä etteikö molemmat teemat ole musiikillisesti hyviä. Se on vaan se niiden samankaltaisuus kun häiritsee minua enemmän kuin laki sallii. No joo. Olkoon. Tuolle nyt enää näin jälkikäteen mitään voi, joten päätän rutinani asian tiimoilta sitä myöden tähän. Seuraavaksi Terhi Nikkanen kertoo meille viiden vuorokauden sääennusteen...

Hammer Films: The Secret of Blood Island (1964)

Kuvaus: Malayi 1944. Englantilaisvakoojatar Elainen (Barbara Shelley) kone ammutaan japanilaisten sotilaiden toimesta alas. Aikansa viidakossa harhailtuaan kuumuus/kosteus vie naisesta voiton, ja tajuntansa menettäneenä hän jää maahan makaamaan. Kunnes paikalle lampsii japanilaisten vankileirillä työtä tekevä kersantti Crewe (Jack Hedley), joka salakuljettaa naisvakoojan muiden vankien mukana leiriin piiloon. Asiasta keskenään keskusteltuaan Majuri Dryden (Charles Tingwell) päättää, että Elainen olisi toistaiseksi parasta jäädä leiriin, aina siihen asti kun he saisivat hänen pakonsa jotenkin järjestettyä.

Asiat mutkistuvat entisestään japanilaisten saadessa vihiä Elainen olemassa olosta, ja siitä, että joku vangeista olisi ollut kontaktissa tämän kanssa. Niinpä saadakseen taivaalta pudonneen vakoojattaren kiikkiin, vankileirin johtaja Majuri Jocomo (Patrick Wymark) yhdessä oikean kätensä Tojokon (Michael Ripper) ottaa käyttöönsä julmimmista julmimmat keinot, jotka saavat vangit miettimään kaksi kertaa paljastaakko Elaine, vai kärsiäkö kohtalokkaat seuraukset salaisuutensa pitämisestä....

Tuomio:  No joo. Eihän tämä Blood Island nyt mikään Kwai-joen sillan veroinen klassikko ollut, mutta kyllä sen silti katseli ennemmin kuin selkäänsä olisi ottanut... tai jotain. Parasta antia tässä leffassa oli ehdottomasti Michael Ripper sekä Patrick Wymark esittämässä japanilaisia upseereja. Molemmat suoriutuivat rooleistaan minusta hyvin, vaikkakin (varsinkin) Wymarkin maskeerauksen läpi näki heti ensisilmäyksellä. Se söi hänen hahmonsa uskottavuutta jonkin verran. Ripperin kanssa menikin sitten hieman pitempi tovi. Hänellä kun oli sellaiset vichypullopohjalasit silmillään. Hämäsivät penteleet. :D

Myös Hammer-hovisäveltäjä James Bernardin musa ansaitsee erikoismaininnan, vaikkakin väliin se olisi sopinut teemoiltaan paremminkin johonkin Christopher Leen Dracula pätkään.... Perustuu tositapahtumiin. Löysähkö jatko-osa vuonna 1958 ilmestyneelle The Camp on Blood Islandille.