Movie Mondayn haasteessa haikaillaan nuoruusvuosien leffojen perään. Tämäkin on hyvin pitkälti sen sorttinen challenge, että pitkän listauksen saisin aikaiseksi niistä elokuvista, jotka minuun silloin joskus vaikutuksen tekivät. Koska listaukset ovat pidemmän päälle puuduttavia, heitän nyt kehiin muutaman muiston männä vuosilta. Lähtee nyt!
Indiana Jones and the Temple of Doom (1984): Ensimmäinen Indy pätkä, jonka näin teatterissa. En tosin yksin, vaan isäni kanssa. Kuten edeltäjänsäkin, sai minut innostumaan arkeologiasta ja vakavasti harkitsemaan sille uralle lähtemistä sitten joskus isona. Indy kun sai mainitun työn näyttämään niin vauhdikkaalta ja vaaralliselta että, todellisuuden ollessa jotain aivan muuta. Arkeologia minusta ei koskaan tullut, mutta museoavustajana olen muutamaan otteeseen toiminut. Close but no cigar....
Back to the Future (1985): Tämäkin tuli aikoinaan teatterissa käytyä katsomassa. Muistan kuinka lopputekstejä ennen kankaalle ilmaantuva "To Be Continued" teksti aiheutti minussa sekä kaverissani suurta hämmennystä. Tarinako muka jatkuisi vielä? Osa kaksi tulossa? Seuraavat neljä vuotta menikin sitten sitä jatko-osaa odotellessa....
Back to the Future II (1989): Tämä tuli katsottua videolta, kolmannen osan pyöriessä samaan aikaan teattereissa. Kakkosen lopputekstien jälkeen päätimme sitten samoin tein mennä teatteriin katsomaan kuinka tarina saatettiin päätökseen. Double Feature meiningillä nääs... :D
Star Wars Episode IV: A New Hope Special Edition (1996): Sen verran nuori olen iältäni, että missasin Tähtien Sodan teatteriesitykset 70-luvun lopulla. Taisin olla neljä vuotias tuolloin. Täysin tietämätön koko elokuvan olemassa olosta. Mutta vuonna 1996 olin menossa mukana kun Lucasin Special Edition paukahti valkokankaille. Voitte uskoa kuinka haltioissani olin. Siitäkin huolimati, että olin tullut nähneeksi kyseisen leffan siihen mennessä niin moneen kertaan, että osasin sen jo ulkoa. Star Wars isolla kankaalla.... Nannaa oli kuulkaa se... :D
Että tämmöisiä muistoja minulla. Tähän loppuun vielä erikoismaininta aikoinaan televisiossa pyörineelle, alkuperäiselle Battlestar Galacticalle, jonka ansiosta kiinnostuin scifi-leffoista ja televisiosarjoista. Niin ja jossakin määrin kait kauhustakin, vaikkei mainitussa sarjassa ollut oikeastaan muuta pelottavaa kuin Lorne Greenen kulmakarvat... Don't ask....
2 kommenttia:
Silloin kun Paluut Tulevaisuuteen ilmaantuivat dvd:nä, koin masennuksen hetken kun sen tekodokkarissa tekijät paljastivat sen ensimmäisen leffan to be continuedin olleen vitsi ja jatkoa ei oikeasti oltu edes harkittu. Se oli oikeasti yllätys, sillä sen verran ehyt trilogia on kyseessä, että väite siitä että se oli alunperin tarkoitettukin kolmikoksi upposi minuun kuin väärä raha.
Sanonta tieto lisää tuskaa on liene tuttu, eikö?
Tekijät heittäneet sen sinne loppuun ensi alkuun läpällä, mutta sitten kun leffa menestyikin, niin oli pakko ruveta harkitsemaan niitä mahdollisia jatko-osiakin. Osui pilkka omaan nilkkaan ja niin pois päin...
Lähetä kommentti