Halleckin esimies järjestää alaisensa voiton kunniaksi messevät illallisjuhlat. Ruokaa ja juomaa on. Pomo tarjoaa. Juhlien päätyttyä Billy ajaa vaimonsa Heidin (Lucinda Jenney) kera kohti kotia, spontaania automobiliihaureutta ohessa harrastaen. Pikkutuhma puuhastelu loppuu kuitenkin lyhyeen Billyn ajaessa ajoneuvollaan mustalaismuorin kuoliaaksi. Oikeuden edessä Halleck todetaan syyttömäksi ja tapaus luokitellaan onnettomuudeksi. Kiitos Billyn ystävien tuomari Cary Rossingtonin (John Horton) sekä poliisipäällikkö Duncan Hopelyn (Daniel Von Bargen) epärehellisyyden.
Tyttärensä menettänyt Tadzu Lempke (Michael Constantine) on syystäkin vihainen, langettaen Halleckin ylle karmaisevan kirouksen. Sen ansiosta pulskean puoleinen asianajaja ryhtyy laihtumaan huolestuttavan nopeaan tahtiin. Söi hän mitä tahansa. Kuinka paljon tahansa. Omansa saavat myös Rossington ja Hopely. Kaksikon kärsimys jää heidän onnekseen lyhytikäiseksi. Luurangon laihaksi kuihtunut Billy taas yrittää taivutella Lempken vetämään saatanalliset säkeensä takaisin. Ensin verbaalisesti. Sitten väkivalloin uuden ystävänsä Ginellin avustuksella. Mutta ukko on järkähtämätön kuin Kiinan muuri. Hänen päätään ei käännä niin mikään... ei edes kaupungista saapuneen valkolaisen kirouksen uhka.
Tuomio: Keskinkertainen Stephen King adaptaatio, josta olisi oikein tehtynä saanut oivallisen satiirin liittyen erilaisten dieettiyritelmien ja painon pudottamisen mukanaan tuomiin ongelmiin. Lisäksi äkillisen laihtumisen psykologista puoltakin olisi voinut tuoda esiin paremmin. Luulisi tuommoisen vaikuttavan mielentilaankin huomattavasti enemmän kuin mitä leffassa nähdään. Niin ja oliko niistä henkilöhahmoista ihan pakko tehdä kaikista niin vastenmielisiä, että heidän toilailujaan seuratessa rupesi oikein v-tuttamaan. Ei se nyt iso juttu olisi ollut tehdä nuo parannukset kässäriin. Tällaisenaan kun tämä pätkä on potentiaalinsa hukannut, ilkeämielisen tympeähkö kauhistelu, jota kukaan ei muista tai halua millään muotoa kaivata. Turhana tietona mainittakoon kirjailija Kingin cameo Fairviewn apteekkarina.
7 kommenttia:
Onhan tämä vähän yhden vitsin leffa ja olisi ollut ehkä enemmän kotonaan jonkinlaisena Creepshown kaltaisen leffan yhtenä lyhyenä tarinana.
Hauskinta olikin ne eräänlaiset piikit dieetti- ja syömiskulttuuria kohtaan. Syö syö ja silti kuihdut.
Muutaman muunkin olen kuullut sanovan samaa, tosin Creepshown tilalla taisi niissä kommenteissa olla Tales from The Crypt, heh.
Tuo Creepshow on muuten jännä ikärajaltaan. IMDb:n mukaan Creepshow:n ikäraja on K-18, mutta itse omistan dvd -version, jonka mukaan se on K-15. Ja CDON.com ja Discshop sanovat samaa. Samoin Wikipedia. Muutenkin koko ikärajajärjestelmä on vain yhtä isoa pelleilyä. Tiedä, mitkä kukkahattutädit raivonneet, kun peleissä ikäraja on 16 ja elokuvissa 15, joten sitten on pakko synkronoida pelien kanssa, vaikka niitä 16 vuoden ikää vaativia pelejä ei olekkaan niin paljoa, kun kaikki parhaimmat pelit tunnutaan pistettävän 18 vuotta täyttäneille. Varmaankin myynnin säilyttämiseksi.
Minullakin tuo Creepshow on, mutta tähän hätään en sitä löydä tarkastaakseni mikä ikäraja siinä on. Veikkaan tuota K-15 kuitenkin, koska niin muistelisin sen olevan. Mutta joo, näitä ikärajoja on tässä muutaman vuoden sisään vekslailtu eri yhteyksissä edes sun takas, että on mahdoton enää pysyä moisten muutos perässä. Hullun hommaa sanon minä.
Kill Bill on muuten hauska esimerkki ikärajoista. Vol.1 kulkee täällä k-18 lätkällä varustettuna, kun taas Vol.2 onkin sitten k-15 pätkä. Voit kuvitella minkälaista hämmenystä se aiheutti aikanaa videovuokraamossa, kun asiakkaan ikä ei yksinään riittänytkään tuon ykkösvoluumin vuokraamiseen...
Ja varsinkin, kun niiden piti olla aluksi yksi ja sama elokuva. Ja nykyään Kill Bill vol. 1 näytetään telkkarissa K-16 läyskyttimen kanssa, mutta elokuvana se on vielä K-18
Jos ostaa Kill Billin Blu-rayna, niin siinä molemmat ovat K18. Joten jos jotain, niin se ainakin on loogisempaa kuin pistää molemmille eri ikäraja. Ironista kyllä, sama Blu-levy on svedu- ja norski-ikärajan mukaan K15. Että sillai.
Niin ja toi Creepshown K18-ikäraja taitanee johtua vain siitä yksinkertaisesta seikasta, että sillä ikärajalla tullut levy taisi olla se Futuren julkaisu. Kun Future aikoinaan aloitti dvd-julkaisut siinä vaiheessa kun elokuvia ei enää ns. sensuroitu, niin he toivat Suomeen ison läjän toimintaa ja kauhua K18-merkinnöillä ja hyödynsivät sitä ikärajaa mainonnassa. Tuli näitä Exterminatoreita sun muita joiden kansissa hehkutettiin niiden olleen täällä ennen kiellettyjä ja nyt se on saatavilla leikkaamattomana. Pointti oli kuitenkin juuri sen kielletyn mainonnassa ja silloin K18 on oikeasti hyvä mainoskikka, oli elokuva oikeasti ikärajansa arvoinen tai ei. Ja koska tulee halvemmaksi tuoda leffat Suomeen siten, että ottaa suoraan K18-merkinnän, kuin maksaa sen ikärajatarkastuksesta, niin monet Futuren alkujulkaisut saivat myöhemmin pienemmän ikärajan siksi, että ne olisivat saaneet sen jo alunalkaeenkin. Hauskana esimerkkinähän tästä on se oikein lehtiin päässyt juttu siitä, että Pieni Talo Preerialla dvd on K18 ja vain siksi, ettei sitä säästösyistä pistetty ikärajatarkastukseen. Eipä se paljoa auta sitä Ville-Petteriä ikää 17 vee, kun ei silti saa katsoa Ingallsin perheen rukoushetkiä.
Niinpä. Äidilläni muistaakseni on "Jos huominen tulee" ja "Timanttidynastia" -sarjan boksit tuolla hyllyssä ja molemmissa on K18 -merkinnät. Lisäksi olen monestin nähnyt kirjastossa Columbon tv-sarjan bokseja, joissa on K18 ikäraja vain sen takia, että ei ole jaksettu juoksuttaa kaikkia tuotteita ikärajatarkastuksen läpi.
Lähetä kommentti