Ohjaajaksi Hämyhäiskän valkokangasseikkailuun kiinnitettiin Teksasin moottorisahamurhista kertovan iloittelun tirehtööri Tobe Hooper, kun taas käsikirjoitusta palkattiin rustaamaan The Outer Limits-scifisarjan luoja Leslie Stevens. Näin siksi, että jostakin käsittämättömästä syystä Golan-Globus kuvittelivat Hämähäkkimiehen olevan kuten Universalin Susimies, ja siksi Stevensin treatmentissä Peter Parkerista tulikin radioaktiivisille substanssille altistuttuaan karvainen, kahdeksan kättä omaava olio, jonka pääkopan sisällä liikkui vain ja ainoastaan itsetuhoisia ajatelmia. Parker taisteli myös muutoksestaan vastuussa olevaa tiedemiestä vastaan, sillä tällä oli suunnitelmissaan valloittaa maailma huippuunsa jalostettujen mutanttiensa avustuksella. Synkkä, ja alkuperäisideastaan liian kauaksi harhaillut kyhäelmä ei ymmärettävästi ollut Stan "The Manin" mieleen, joten hän tarjosi Ted Newsomin ja John Brancaton kynäilemää origin-stooriversiota Stevensin työstämän hahmotelman tilalle.
Tässä uudemmassa varioinnissa tohtori Otto Octavius toimi Peter Parkerin, nuoren tieteestä innostuneen opiskelijanörtin opettajana ja henkilökohtaisena mentorina, josta karmaisevan kammottavan Cyclotroni-onnettomuuden (kaikkihan me tiedämme miten pahoja sellaiset onnettomuudet voivat pahimmillaan olla) seurauksena tulee hämmennystä kulmakunnilla aiheuttava Hämähäkkimies. Osansa tästä kohtalokkaasta äksidentistä saa myös Tri. Octavius, jonka ulkoinen olemus kokee karuhkon puoleisen muodonmuutoksen, ja hänestä tulee lonkeroinen Doc Ock, eli kansanomaisemmin Tohtori Mustekala.
Sanomattakin lienee selvää, että Octavius menettää samassa hötäkässä lopullisesti järkensä valon, ryhtyen itsepintaisesti etsimään todistetta Viidennen Voiman olemassa olosta. Rikkoutuneen Cyclotroninkin hän kokoaa uudestaan, aiheuttaen sen käynnistettyään erinäisiä teknobabblella ilmaistuja ongelmia, joista suurimpana New Yorkin (ja myöhemmin koko maapallon) mahdollinen tuhoutuminen. Hui kauhia, mitä menoa ja meinikiä!
Tässä vaiheessa jännittävää tarinaamme Tobe Hooper on jo ehtinyt poistua kuvioista, ja hänet on korvattu Joseph Zitolla, jonka meriittilistalla löytyvät sellaisetkin merkkiteokset, kuten Friday the 13th: The Final Chapter, Missing in Action sekä Invasion U.S.A. Remmiin astunut Zito palkkasi Barney Cohenin, Forever Knightin luojan muokkaamaan kässäriä toiminnallisesti räväkämpään suuntaan. Cohen kehitti Doc Ockille ohessa vielä ratkiriemukkaan oloisen catch-phrasen, "Okey-Dokeyn", jota konnanketale olisi sitten viljellyt koko elokuvan ajan lähes ärsyttävyyksiin saakka. Mustekalan päämääriinkin saatiin pieni muutos, sillä Cohen nakkasi Viidennen Voiman plasista mäjelle, korvaten sen tohtorin halulla keksiä anti-gravitaatio, jota sitten käyttäisi omien katalahkojen rötössuunnitelmiensa toteuttamiseen. Samaan aikaan toisaalla ohjaaja Zito käytti aikansa mahdollisten kuvauspaikkojen löytämiseen, ja saatinpa leffan budjettikin siinä ohessa määriteltyä rahallisesti sinne jonnekin 15-20 miljoonan viherselkäisen välimaastoon. Vain näyttelijät enää uupuivat, ja mahdollisesta kastingista olisikin tarkoitus puhua muutama sananen seuraavaksi.
Dock Ockiksi Zito kaavaili brittinäyttelijä Bob Hoskinsia, May-tädiksi puolestaan Lauren Bacallia tai vaihtoehtoisesti Katharine Hepburnia. Sympaattista tiedemiestä tulisi Ziton mielestä esittämän Hammerin kauhistelupätkistä tutuksi tullut Peter Cushing, ja Adolph Caesar taasen saisi rikosetsivän roolin esittääkseen. Stan Lee itse ilmaisi halunsa ottaa Daily Buglen suulaan päätoimittajan J. Jonah Jamesonin roolin hoitaakseen.
Ziton suunnitelmat ottivat tässä kohdin kuitenkin budjetillista takapakkia. projektinsa kannalta kohtalokkain seurauksin. Cannon päätti nimittäin sijoittaa rahansa kahteen muuhun valmisteilla oleviin tuotantoihinsa, eli Christopher Reeven tähdittämään Superman IV:seen ja Dolph Lundgrenin pääosittamaan Masters of the Universeen, sillä seurauksella, että Spider-Manin budjetti pudotettiin kertalaakista alle 10 miljoonan dollarin. Tästä Zito veti omat johtopäätöksensä, otti pallonsa, ja lähti leikkikentältä tältä pettyneenä poikana takaisin kotiinsa murjottamaan. Ziton poistumisen jälkeen Golan-Globus toi kehiin useita eri käsikirjoittajia hiomaan Hämistä pienemälle rahamäärälle sopivammaksi tuotannoksi. Kykyjään pääsivät näyttämään vuorollaan niin Shephard Goldman, Don Michael Paul sekä Ethan Wiley. Ziton korvaavaksi ohjaajaksi kiinnitettiin Albert Pyun, joka hänkin sormeili kässäriä mieleiseensä suuntaan.
Ziton poistuttua kuvioista, oli Leva edelleenkin menossa vahvasti mukana, saaden luettavakseen jokaisen liikkeellä olevan kässäridraftin. Innostuksensa kuitenkin hiipui pikkuhiljaa huomatessaan käsikirjoitusten tason laskevan kuin lehmänhäntä uusien kirjoittajien mukaan tulon myötä.
Cannonin rahalliset vaikeudet nostivat tässä kohdin myös rumaa päätään. Proggikseen upotetut 1.5. milliä olivat haihtuneet kuin tuhka tuuleen, ilman isompia tuloksia, joten ei mikään ihme, että tuotanto pistettiin tämän vuoksi jäihin. Asianlaitaa mutkisti vielä sekin, että vuonna 1989 Pathé osti persaukisen Cannonin, aiheuttaen siten serkusten välien rikkoutumisen. Globus jäi Pathén leipiin. Golanin ottaessa 21st Century Film Corporationin johtotehtävät omalle vastuulleen. Ohessa Golan vei mukanaan oikeudet Spider-Manin tekoon, jatkaen sopimustaan Marvelin kanssa aina tammikuuhun 1992 saakka.
Saadakseen lärvätsalolleen päistikkaa rähmähtäneen Hämiksen takaisin jaloilleen, Golan pakkasi kapsäkkinsä ja suuntasi tiensä vuoden 1989 Cannesin leffafestivaaleille, mainostaen siellä isoon ääneen, että samaisen vuoden syyskuussa kuvaukset olisi tarkoitus vihdoinviimein aloittaa, ja että pätkän pohjana toimisi se samainen Newsomin, Brancaton ja Cohenin kirjoittama skripti, josta elokuva piti alunperinkin tehdä. Ohjauksesta tulisi tällä erää vastaamaan Stephen Herek. Rahoituksen Golan järjesti myymällä edelleenkin tekemättömän tuotteensa televisio-oikeudet Viacomille, ja kotivideolevityksen vastaavat taasen Columbialle. Kaikesta tästä sähläämisestä huolimatta mitään valmista mistään ei kuitenkaan koskaan tullut, ja niinpä Golanin oli lopulta pakko myöntää tappionsa sen suhteen. Taru Hämähäkkimiehen valkokankaalle saamisesta ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Vuonna 1990 kuvioihin astui nimittäin Carolco Pictures ja Terminatorin, että myöskin Aliensin taidokkaasti tirehtöröinyt James Cameron. But that is a story for another time....
Tekstin lähde: Wikipedia
Muokkaus ja suomennos: Double Featuren Tuoppi
3 kommenttia:
Olisikohan Tobe Hooperin kaavaileminen sarjakuvaleffan ohjaajanpallille ollut lähtöisin siitä, että Hooperin tavoin kauhusta tuttu Wes Craven teki samoin Swamp Thingin kohdalla. Vähän tälläistä hei me lainataan tota ideaa-idea.
Ehkä se Swamp Thing sitten myös toimi syynä miksei Hooper tehnytkään sarjakuvaleffaansa.
Saattaa tuossa jotain perää ollakin, joten en lähde sitä millään muotoa kieltämäänkään. Hooperin kohdalla tuolloin pukkasi päälle myös se Cannonin Invaders From Mars-uudelleenlämmittely, joten se varmastikin vaikutti ohessa paljoltikin Hämiksestä pois jäämiseensä...
Muistankin kossina miettineeni tuon Cannonin julisteen Hämistä, kun sitä käytettiin Mail-Manin kirjepalstalla ilman studion logoja tms. johtolankoja.
Lähetä kommentti