Kuvaus: Pohjolan perukoilla sijaitseva kyläpahanen on joutunut sankan sumun saartamaksi. Tämän samaisen usvan keskelle katoaa yösydännä myös mainitun yhdyskunnan ainoa viestinviejä, ja niinpä kylän päällikkön ei auta muu, kuin koota asukkaista pienoinen retkikunta, tarkoituksenaan matkata läheiselle linnalle sen asukkeja sumun keskellä vaanivasta vaarasta varoittamaan. Retkikuntaa johtamaan päällikkö valitsee Uljaksen (Jan Korander), oman vävypoikansa, sillä hän on miehistä tehtävään tähän sopivin. Uljas kuitenkin kieltäytyy kunniasta, sillä hän pitää koko hössötystä täysin turhana puuhasteluna.
Uljas muuttaa kuitenkin mielensä saadessaan kuulla, että vaimonsa Vieno (Maria Ahlroth) on lähtenyt retkueen mukana matkalle kohti linnaa vaaroista piittaamatta. Pian Uljas onkin jo retkueen kintereillä, tavoittaen heidät lopulta ennen määränpäähänsä saapumista. Retkueen jäsenet törmäävät sumun keskellä vaaniviin peikkoihin, löytävät linnan asukkaat kuolleina, ja pakenevat lopulta takaisin kotikyläänsä, jossa he yrittävät viimein tehdä rauhan veren makuun päässeiden metsän olentojen kanssa...
Tuomio: Tuossa aamutuimaan tulin poikenneeksi hätäisesti keskustassa minikirpparikierroksella. Mini sellaisella siksi, että osa yleensä käymistäni kirpputoreista on heinäkuussa sunnuntaisin kiinni, joten se rajoittaa tekemääni kierrosta aikalailla. Kierroksen lyhyys vaikutti tietenkin suoraa ostosten määrään, ja niinpä matkaani ei juuri leffoja tällä erää lähtenytkään. Paitsi yksi. Tämä Sumu, josta rehellisyyden nimissä en ollut ennen tätä ikinä kuullutkaan. Nappasin sen silti mukaani, sillä kyseessä on kotimainen fantasiakauhupätkä, jollaisia ei juuri tässä maailmankolkassa Rölliä lukuunottamatta tehdä.
Kotiin päästyäni asetin levyn hieman pelonsekaisin tuntein levylautaselle, tietämättä yhtään mitä tuleman pitäisi. Leffan edetessä yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, kuinka sujuvasta tuotoksesta tässä lopulta olikaan kyse. Visuaalisesti leffa ei häviä yhtään ison maailman vastaaville, ja itse tarinakin oli toimiva, vaikkakin pientä lisähiomista vaativa sellainen. Näyttelijäsuoritukset olivat nekin ihan kohtalaisia, ottaen huomioon, että kyse on kuitenkin amatöörituotannosta ja niin ja pois ja päin. Pituudellakaan tämä pätkä ei ollut millään muotoa pilattu, sen ollessa abouttiarallaa hyvin pitkälti ja suurinpiirtein noin 55 minuuttia tasan reikäreikä. Tarina tuli siinä ajassa sopivasti kerrotuksi, ilman mitään ylimääräisiä venytyksiä ja muita tarpeettomia kommervenkkejä. Kokonaisuutena varsin viihdyttävä tuotos, jolle pätkähtää meikältä kaksi tähteä elokuvallisista arvoista, kolmannen paukahtessa kehiin siitä, että se onnistui yllättämään minut posiitiivisesti. Kotimaisten leffojen kohdalla moista nimittäin tapahtuu tosi harvoin. Ai niin... ja mikä parasta. Aku Hirviniemi ei ole mukana tässä pätkässä :D
4 kommenttia:
Ei Aku Hirviniemeä? NO DEAL!
Höhöö :D
Hyvä arvostelu!
Luulin ennen lukua, että kirjoitit arvostelun ihan jostain toisesta leffasta, niin ikään The Mist - usvasta (Stephen King)... onkohan niissä jotain samaa kaikupohjaa kuin pelkkä nimi ja valmistumisvuosi?
Kiitos. Kyllähän tuosta englanninkielisestä nimestä väkisinkin se Kingin The Mist mieleen tulee, ja olisin siitäkin voinut arvostelun kirjoittaa. Ehkä tulevisuudessa sen jossakin kohtaa vielä kirjoitankin.
Kaikupohjaa? Noh, usvan keskeltä ilmaantuu kumpaisessakin monstereita. Ja vuosiluku on kumpaisessakin sama. Tarinapuolella eroavaisuuksia sitten löytyykin jo enemmälti, eli mitään läheistä sukua ne eivät kuitenkaan keskenään ole.
Lähetä kommentti