Kuvaus: Avaraan luontoomme ilman lupaa karannut geenimanipulaatiohässäkkä on muuntanut kasvikset myrkyllisiksi, josta syystä päälle paukahtaa isomman luokan nälänhätä. Syrjäisellä maatilalla neljä sinne majoittunutta naista yrittää pärjäillä kaikesta huolimatta elämissään eteenpäin. Yllättäen ja pyytämättä joukkoon liittyy viideskin nainen, joka varoittaa, että ulkomaailmassa ei ole jäljellä muuta syötäväksi kelpaavaa kuin ihmisliha....
Tuomio: Kirjailijana ja rajatiedon harrastajana paremmin tunnetun Niemisen Jukan ensimmäinen kokopitkä elokuva heittää katsojansa post-apokalyptisillä fiiliksillä maustettuun maailmaan, jossa meininki on hyvin pitkälti jatkuvaa syö tai tule itse syödyksi tyyppistä henkiinjäämistaistelua. Lähtöasetelmat ovatkin siten varsin mieltä kutkuttavat, sillä eipä tästä aiheesta juuri täällä meilläpäin pahemmin ole elokuvallisia tuotantoja tätä ennen tehty. Niinpä läksinkin katsomaan tätä pätkää innolla, mutta siltikin pienellä varauksella, sillä kyse on kuitenkin kotimaisesta tieteiskauhusta, ja se taas voi tietää ihan mitä vain maan ja taivaan välillä. Hyvää, huonoa tai äärimmäisessä tapauksessa hyvinkin huonoa.
Jonkin asteiseksi ilokseni voin kuitenkin todeta, että Prioni sijoittuu oman mittapuuni mukaan jonnekin sinne keskivertoisuuden keskivaiheille, eli se ei ole täysi susi, jos ei nyt varsinaisesti mikään maatamullistava tuotoskaan. Harrastelijanäyttelijät suoriutuvat rooleistaan kohtuullisen hyvin, vaikkakin yliteatraalisiksi lausumansa dialogin aikana väliin äityvätkin. Musasta tykkäsin myös. Sopivan painostavaa ja ahdistavaa tavaraa oikeanlaisen tunnelman ylläpitoon. Etenemistempo olisi saanut olla ehkä hitusen rivakampi. Väliin kun käydään vähän turhaan tyhjäkäynnillä. Joitakin kohtauksia olisi voinut trimmata enemmälti tai jättää vaihtoehtoisesti ehkä jopa pois. Kolmea tähteä tälle ensin meinasin, mutta noiden viimemainittujen juttujen vuoksi kaksi on ehkä sittenkin tässä kohtaa se oikea määrä tälle elokuvalle. Jatkoakin pukkasi vuonna 2018 Prioni II: Viljasodan muodossa. Sitä en kuitenkaan toistaiseksi omista, joten arvotelukin siitä jäänee tällä erää toistaiseksi tekemäti.
2 kommenttia:
Hauska kun tästä ei tarvitse tietää mitään tietääkseen pelkän kannen perusteella sen olevan kotimainen elokuva. Jotenkin niin suomalaista sielunmaisemaa täynnä tuo kuva, aivan kuin jossain Maa on syntinen laulussa.
kyllähän siinä tietty kotikutoinen fiilinki on tuossa kannessa. Jatko-osassakin on, joskin vain yhdellä hahmolla varustettuna. Siitä lisää arvostelun muodossa jahka saan sen tässä katsotuksi. Sain sen nimittäin tänään hankituksi nääs.
Lähetä kommentti